Näitä ei ole montaa Euroopassa.Tavastia-klubi on avattu vuonna 1970 eli on jo keski-ikäinen, ja samalla yksi Euroopan vanhimmista yhä toimivista rock-klubeista.
Nostalgisessa miljöössä esiintyy Suomen tunnetuimpia artisteja, kansainvälisiä vieraita ja tulevaisuuden nimiä. Lauantaina lavalle nousi somerolaisten hyvin tuntema Tiisu, jonka laulaja ja biisimestari on Henrik ”Henkka” Illikainen.
Tiisu ei ole bändirintamalla uusi tulokas, mutta tekee nyt toista tulemistaan. Seitsemänvuotias bändi on julkaissut kaksi pitkäsoittoa. Elämän koulu ilmestyi 2015. Levy ylsi parhaimmillaan kakkoseksi Suomen virallisella albumilistalla.
Toisena ilmoille pykättiin somerolaisaiheinen teemalevy, jonka Illikainen teki nuoruutensa kotipaikkakunnasta. Nimeltään se oli Tänne ei jää kukaan, vuosi oli 2017.
Tiisu on esiintynyt muun muassa Provinssissa ja Ruisrockin Rantalavalla. Ylistävästi Tiisua on kutsuttu suomirockin pelastajaksi.
Kaksi vuotta meni tauolla ja telakalla, kunnes bändi nyt on aloittanut toisen tulemisensa. Uusia musiikillisia suuntaviivojakin Illikaisella on jo mielessä. Kolmannen albumin julkaisu on ajoitettu jonnekin ensi syksyyn.
Paluukeikan ja -singlen Tiisu teki marraskuussa, ja nyt on vuorossa kolmen keikan minitour Turussa, Helsingissä ja Tampereella. Viikko sitten tuli sinkku, nimeltään On se kyllä vaikeeta.
Tavastialla bändipaitoja ja muita Tiisun fanituotteita myyvä Elisa Kääriäinen kertoo hänkin käyneensä Somerolla. Astrologinen puisto on jäänyt parhaiten mieleen.
Helsinkiläiset Joona Vuorinen ja Tinja Salonen ostavat paidan. He paljastuvat tosifaneiksi.
– Olen käynyt 10 kertaa Tiisun keikalla. Eka kerta keikalla saattoi olla ennen ensimmäistä levyä. Tinjalle tämä on toinen kerta. Uusi single kuulosti heti hyvältä, tykkäsin kyllä, Joona Vuorinen tunnustaa.
Takahuone , backstage eli bäkkäri on täynnä. Tiisun ohella siellä on illan aloittava trio Onni Rajaniemi & Antikyyniset, kuin myös Illikaisen entisen bändin, somerolaisen Kärkyn basisti Pekka Virtanen.
Huone on kapea ja käytävämäinen. Illikainen tunnustaa tilan koon olleen pieni pettymys. Hän oli odottanut isompaa, mutta ”tällaisiahan nämä ovat”.
– Kaiken maailman influenssat ja fyysiset ongelmat iskevät aina ennen keikkaa. Fiilis on sellainen, niin kuin ennenkin, eli että tästä ei hengissä selvitä.
– Mutta aina näistä on selvitty. Joku ylempi voima saattaa läpi, hieman hajamielisen oloinen Henrik Illikainen sopertaa alkutunnelmia.
Keikan on tarkoitus olla ”oodi sille, mitä Tiisu on livenä ja musiikillisesti ollut”. Se on ”katsaus menneeseen, ennen kuin siirrytään täysin uudelle aukeamalle”.
Kello lyö kahdeksan. Monille entuudestaan outo lämppäri soittaa lavalle päästyään persoonallista ja raikasta tuotantoaan. Solisti kiittelee tilaisuutta, jonka Henkka heille oli Tavastialle järjestänyt.
Kuulija- ja soittajaystävällisesti illan pääesiintyjä Tiisu pääsee aloittamaan heti yhdeksän jälkeen. Sellainen on Tavastian tapa. Bändien jälkeen lauantaisin on disko.
Avausbiisinä soi innovatiivisesta treffipalvelumusiikkivideostaan tunnettu Sinkkuelämää. Sitä seuraa hitti toisensa perään. Tauon aikana on näemmä unohtunut, kuinka sujuva hittitehdas Tiisu on. Ja tulee mitä ilmeisimmin olemaan jatkossakin.
Yleisö on bändin musiikin läpikotaisin tuntevia faneja. Suurimpia riemun aiheita sille ovat biisit Suomalaisen suurin riesa on sisu, Kuka sillä aasilla ratsastaa, Uusi aika ja Perkele. Yhteislaulu soi. Tänne on tultu viihtymään!
Tänään sä musta hullaannut viimeistään osoittaa Tiisu-kappaleiden iloisuuden. Ne kulkevat duurissa ja niissä on tarttuva kertosäe. Sanoituksissa on itseironiaa. Kuusihenkinen bändi soi muhkeasti.
Turkulaispariskunnan kauniimpi puolisko yleisössä kehuu lauseen Elämältä turpiin sain nerokkuutta. Ylpeänä hän esittelee fanituotteena hankkimaansa kangaskassia, jossa se komeilee. Hän selvästi pitää kuulemastaan. Kanadasta kotoisin oleva kumppani kertoo tykkäävänsä enemmän indiestä.
Vakavaa aihetta käsitellään kappaleella Kuollaan me kaikki. Illikainen on kertonut kuoleman olevan niin rankka juttu, että yksi tapa kirjoittaa siitä on tosi avoimesti, huumorin kautta.
Biisiä ja videota tehdessä Tiisu nauroi kuolemalle päin naamaa, totesi sen luonnolliseksi ja tärkeäksi osaksi elämää. Parhaimmillaan se kannustaa elämään ja suhtautumaan maan päälliseen taipaleeseen terveemmin. Kuolema riisuu aseista, mutta se on edessä kaikilla. Se voi lohduttaa.
Illikainen myöntää voivan käydä niin, että hän silti vierastaa tätä laulua silloin, kun joutuu omassa elämässään kohtaamaan kuoleman. Nuorelle yleisölle laulun sanoma oli vapauttavaa, ja yhteislaulu soi ehkä kaikkein kuuluvimmin.
Loppuvaiheessa Illikainen laskeutuu akustisen kitaran kanssa yleisömeren keskelle ja pyytää ystävällisesti tilaa egolleen. Intiimissä hetkessä hän soittaa Menkat, ja yleisö laulaa jälleen mukana.
——————————————–
Illikaisen ympärillä vyöryy
Tarinaa Someron Vesimiehestä:
Tiisun tuleva levy soi jälleen duurissa. Toisella albumilla oli mollisointuja, mutta kolmannen levyn Henrik Illikainen sanoo olevan paluu alkuun. Edellisen levyn raskassoutuisuus jää.
– Tänne ei jää kukaan oli tummansininen, kuten oli kansikin. Se siinä oli vähän idea. On kiva palata muiden sävyjen pariin, pois hyytävänkylmästä sinisestä.
Koko bändi jatkaa. Kaikilla on muita projekteja, mutta kalenterista ”raivataan tilaa vaikka väkisin, ”tahtotila jatkamiseen on kaikilla”.
– Jatkamme aika lailla samoilla musiikillisilla linjoilla. Mukaan tulee uusia sävyjä, jotka ovat ihan tervetulleita.
– Mukaan on tullut musiikillisesti myös Amerikkaa. Voisi sanoa, että muutamissa biiseissä on ”brucespringsteenmäinen” harmoniamaailma. Se on ehkä uusi säväys meidän musiikkiin.
Mies itse välttelee ajatusta, että tyyli olisi ”komeampaa”.
– Se on kypsempää, mutta oikeaa kypsymistä olisi tajuta oma ikuinen lapsellisuutensa. Mutta nyt ei ehkä olla niin pikkuvanhoja kuin tokalla levyllä, Henkka Illikainen naurahtaa itsekriittisesti.
Sen verran helppoa säveltäminen Illikaiselle on, että materiaalia on jo neljännelle levylle. Säveltäminen Tiisulle on vaativampaa. Rima on korkeammalla.
Illikaisen opiskelut Sibelius-Akatemiassa ovat tauolla. Hän kertoo tehneenä erilaisia ”hanttihommia”, kuten ajaneensa kaasuautolla ruokaa. On oman musiikin aika.
– Sen verran naiivi olen, että laitan paljon kortteja tämän varaan. Antakoon elämä sitten opetuksen.
Muita musiikillisia projekteja on Vulvarutto.
– Siinä Ida Niemi tekee biisit, musat ja visuaalisen ilmeen. Mä tavallaan matkustelen ”siivellä”. Olen soittajana ja ollut äänittämässä ekoja biisejä läppärillä. Mun rooli on koko ajan pienentymässä. Olen melkoinen kontrollifriikki. Huomattiin, että okei, se ei ole mun bändi. Idalla on niin vahva visio, hän hoitakoon sen.
Illikainen soittaa muun muassa Antti Vuorenmaan biisien ympärille rakennetussa kitara-rokkibändi Beetlehemissä.
– Sitten on Someron Vesimies . Nimi tulee siitä, että olimme kaveriporukan kanssa Somerolla mökillä. Teimme musiikkia ja kolmen päivän jälkeen olimme sen verran tietoisuuden reunoilla, että aloimme kuvitella, että viereisessä lammessa asuu vesimiehiä. Vitsi muuttui todemmaksi ja nyt uskomme siihen, että se on Someron urbaani legenda.
Someron Vesimies julkaisee kasetin porukalle, joka edelleen kuuntelee kasetteja.
– Esimerkiksi Joni Ekman Somerolta on kasettiscenen / UG-scenen (underground räpin) tietynlainen kuningas.
Muita projekteja on folk-duo Henkka ja Matias -nimisen bändin tulossa oleva levy.
– Lisäksi on mun ”soolosekoiluja” ja neljäs levy on taas tehty. Julkaisen sen nettiin ja muutamat kaverit sen sieltä kuuntelee. Tärkein juttu niissä on se, että on saanut tehdä niin.
—————————————————————
Tiisu:
- Henrik Illikainen, laulu & kitara
- Petteri Pulkkinen, kitara
- Väinö Karjalainen, basso
- Riku Sonkkanen, rummut
- Antti Vuorenmaa, koskettimet
- Mikko Aaltio, kitara, puhaltimet, perkussiot