Entinen kirjastonjohtaja Elina Rasa katseli parvekkeelta kirjastosaliin.
– Tämä on kestänyt hyvin aikaa, tuumi Rasa 20-vuotiaan kirjastorakennuksen juhlan alla.
Rasa muisti, kun talon suunnitellut arkkitehti Saara Juola astui ensi kertaa sisään.
– Hän sanoi: Tulipa tästä kaunis! muisteli Elina Rasa.
Hän oli edelleen samaa mieltä rakennuksen valoisuudesta ja avoimuudesta.
– Puitteet ovat mainiot. Tietysti eteenpäin tulee mennä; pitäähän toimintaa kehittää, totesi Elina Rasa, joka tulee tätä nykyä asiakkaana kirjastoon.
Hän ehti olla Someron kirjaston puikoissa liki 30 vuotta.
Kirjastorakennuksen 20-vuotisjuhla oli juuri sellainen kuin juhlijansa. Iloisen pirskahteleva, muistia testaava, yllätyksellinen, perusarvoja kunnioittava, uusia tuulia hulmautteleva, sivistystä korostava ja lämminhenkinen tilaisuus kaikenikäisille.
Elina Rasa kertoi rakennuksen monivivahteikkaasta startista. Tonttipaikkaehdotuksina olivat muun muassa Jukola, torin reuna, kaupungintalon takapiha, entisen teurastamon tontti Urheilutien ja rinnakkaistien välissä sekä Kiiruun puiston kulma.
Valinta liki koulua on osoittautunut hedelmälliseksi, jota kiitteli myös äidinkielenopettaja Helena Jalo esitellessään Seitsemän sisarta -näytelmän. Se oli mukailtu Aleksi Kiven tekstistä tähän päivään sopivaksi ja tyttöjen esittämäksi.
Kiiruun koulun yhdeksännen luokan draamaryhmä teki työtä käskettyä ja sai yleisön pyrskähtelemään innostuneesti.
Eija Komu pani kuulijat löytämään Katriina Honkasen sanoittamasta Matka Charlien kanssa -laulusta kirjojen nimiä ja niiden tekijöitä. Älypuhelimien käyttö oli kielletty, oma äly ja muisti piti panna peliin. Muun muassa Sieppari löytyi ruispellosta, vanhus merestä sekä rikokset ja rangaistukset.
Komulle lukeminen, kirjat ja kirjasto ovat tärkeitä, lohduttavia ja koossa pitäviä voimia ja ilon lähteitä. Hän soisi niin olevan muillekin.
Kirkonmäen koulun kuoro kertoi lukemisen ihanuudesta muun muassa Osaan lukea -laulun sanoin. Antoine de Saint-Exubery’n klassikkosadun Pikku prinssin runo Kesytetty vei toiseen maailmaan.
Laulun loppu on paljon puhuva.
Tähtesi on aivan pieni,
yksi tuhansien joukossa,
silti meille tärkeä, niin,
niin kovin tärkeä.
Koska näin kesytit minut, niin yhdessä tähtiä rakastamme.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
Sellaisiin toisiin ja moniin maailmoihin kirjat meidät vievät.
