No niin, nyt maailma kaipaa piristysruisketta. Ei jaksa aina paasata koronasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Tilaa piristämiseen on kolumnipalstan verran, joten käytettäköön se tehokkaasti. Let’s have some fun, shall we?
Yritän nyt kovasti miettiä jotain hauskaa tarinaa, jonka voisi jakaa. Mulla ei ole niitä kovin montaa, joten kerron aina tämän: Kerran pääsin sukulaisten matkaan Egyptin reissulle. Odotin etenkin sukelluskurssia, jolloin pääsisi vähän ihastelemaan Punaisenmeren riuttoja. Sukelluspäivää edelsi tehokkaat kolme päivää ehtiä sairastua vatsatautiin, ja niinhän minä sitten ehdinkin. Vastoin kaikkia, etenkin nyt pinnalla olevia sääntöjä taudin leviämisen estämiseksi, lähdin kuitenkin veneeseen mukaan. Muistan, että veneeseen noustuamme opas toitotti, ettei veneen vessaan saa laittaa vessapaperia, sillä se voi mennä tukkoon.
Naurahdin itsekseni, että mä en nyt ainakaan tota unohda noin tehokkaan muistuttelun jälkeen.
Sitten vatsasta kuului pörisevää tärinää ja pitikin jo juosta. Tuntui, että tavarani valahti ulos kuin vessan vesi vedettäessä. Tuuminkin pyyhkiessäni: ”Wow, koko ulostus oli ohi ennen kuin tajusinkaan.” Laittaessani käytetyn paperin pönttöön ajatukseni hakeutui haikeaan surkutteluun: ”Nyyh, en pääse sukeltamaan”. Pian ajatukseni sanoi samankaltaisen lauseen, jossa yksi äänähdys oli sama: ”Nyyh, minä tein sitten niin, miten ei olisi saanut tämän veneen vessassa tehdä”
Siellä se aivan liikaa paperirullaa laihduttanut möykky möllötti nesteisen ulosteeni seassa. Hyi, saako näin graafisesti lehdessä asiaa kuvailla?
Noh, olin varma, että nyt olen tuominnut meidät uppokuolemaan. Veneen vessa saletisti menee jumiin ja sen takia jotenkin yliluonnollisesti vene uppoaa. Ennen kuin ehdin seuraavaa ajatusta edes alitajuisesti muodostaa, olin tunkenut käteni pönttöön, hädissäni mutta päättäväisesti. Yritin kauhoa paperin pois, peitellä rikoksen jäljet.
Valitettavasti ruskean sävyyn nyt kallellaan ollut paperi mureni sormiini aivan kuin haaveeni tilanteen pelastamisesta.
Sen sijaan, että olisin kysynyt keneltäkään apua, päätin pelata venäläistä rulettia ja kokeilla mitä tapahtuu, kun vedän vessan. Ei siinä tapahtunut mitään. Ainoa sukellus, johon pääsin osalliseksi, tapahtui käteni toimesta pöntössä, ja tuota kättäkään en tainnut pestä sitä tarvittavaa 20 sekuntia.
Äsh, nyt taas ajatus eksyi siihen, josta ei pitänyt puhua. Olipa huono tarina tähän saumaan. Huonoa hygieniaa, vastuutonta taudin kantamista ja levittämistä. Siinä puhuttiin matkustamisesta, jota ei myöskään nyt saa tehdä. Mutta hei, sitähän matkustaminen on, yhtä vatsatautia ja kömpelöitä tilanteita. Älkäämme murehtiko, kyllä me vielä keritään ripuloimaan.
No niin, nyt kolumni vasta onkin äitynyt alatyyliseksi. Kaikki tämä, jotta voisin hieman yrittää piristää tämän kaiken keskellä, saada hetkeksi tämän pandemian unohduksiin. Mitä voisin vielä yrittää? Odotas, haen vitsikirjan ja pistän sieltä pari hauskaa läppändeerusta tähän loppuun.
Vitsi 1: Nainen kantoi ostoksia kotiin. NIiden joukossa oli säkillinen vessapaperia. Naapurin rouva tuli vastaan ja kysyi: ”Oletko sinä ostanut noin paljon vessapaperia?”. Nainen vastasi: ”Luuletko, että olen hakenut ne pesulasta?”
En tajunnut tota vitsiä, toivottavasti jotakuta nauratti. Kokeillaan vielä yhtä:
Mikä on poliisin uusi rangaistuskeino?
Kun jalankulkija on saanut kolme huomautusta, hän menettää kenkänsä valtiolle.
Äsh, en tajunnut tätäkään. Onpa huonoja vitsejä tässä kirjassa. Kaiken kukkuraksi jalankulun sakottamisesta ja vessapaperista tulee mielee vain korona, aivan kuin tosta mun venestoorista.
Ehkä tuota mullistavaa juttua on turha väkisin pakoilla ja vältellä. Sen sijaan sen voi kohdata esimerkiksi huumorin keinoin. Se on ollut kyllä tehokas mielen kohentaja, mitä nyt olen lähipiiriäni somesta tarkkaillut.
Muistakaa hankkia parempi vitsikirja ja go for it, nauretaan korona pois!
Henrik Illikainen
muusikko