Muusikot muistelevat Baddingia

0
Suonna Kononen ja Arto Pajukallio poikkesivat Someron reissulla Somerjoen veljesten haudoilla.

Teksti Eija Komu
Kello kävi jo sunnuntain puolta, kun duo Kononen & Pajukallio aloitti ensimmäisen settinsä Hämeenportissa. Kolme vuotta sitten yhteiskeikkailun aloittaneen duon molemmat osapuolet ovat pitkän linjan muusikkokonkareita. Muusikkouden lisäksi Suonna Kononen on kulttuuritoimittaja ja tietokirjailija, Arto ”Pilli” Pajukallio toimittaja ja omien sanojensa mukaan ”kulttuurin sekatyöläinen”.
Joensuulainen Suonna Kononen on soittanut muun muassa Tuhatkaunossa, Folkswagenissa ja nyttemmin Huojuvassa ladossa . Helsinkiläinen Arto Pajukallio tunnetaan erityisesti legendaarisesta Freud Marx Engels & Jungista .
Miehet tutustuivat, kun Suonna Kononen teki 1990-luvulla ensimmäiset haastattelunsa Arto Pajukalliosta ja Freukkareiden toisesta kantavasta voimasta, kolme vuotta sitten edesmenneestä Pekka Myllykoskesta.
– Sitä törmätään väistämättä, kun liikutaan samoissa piireissä ja ajatuskuvioissa, luonnehtii Arto Pajukallio tutustumista ja sittemmin ystävystymistä.
Molemmilla on vahva kantrituntemus ja -kokemus. Suonna Kononen on kirjoittanut jättimäisen kokonaisesityksen suomalaisesta kantrista, kaksi vuotta sitten ilmestyneen Mystiset metsätyömiehet ja keskikaljacowboyt . Freukkarit edustivat kantrin rouheaa puolta kaikkea muuta kuin hilpeine juomalauluineen. Duo ei kuitenkaan halua leimautua pelkkään kantriin.
– Soitamme suomenkielistä laulu- ja laulelmamusiikkia, jossa on amerikkalaista vaikutusta Suomen oloihin sovitettuna. Ohjelmistoomme kuuluu käännöksiä, duon omaa tuotantoa ja omien bändien biisejä, Freukkari-klassikoitakin, kertovat Suonna Kononen ja Arto Pajukallio.
Viime vuonna ilmestyneellä, nimellään Muddy Waters -sanaleikittelevällä Mutaisista vesistä -levyllä on kuusi biisiä, joista puolet on sattumalta Suonna Konosen ja puolet Arto Pajukallion käsialaa. Suonna Kononen on kirjoittanut lyyrisiä tunnelmamaalailuja esimerkiksi baareissa kontakteja hakevista miehistä, kuten Muutaman kaljan jälkeen -biisissä.
Arto Pajukallio taas ottaa kipakasti yhteiskunnallista kantaa esimerkiksi postilaisten asemaan ja pankkien ylivaltaan, vaikka Woody Guthrielle pokkaava Mä en siedä että mua näin kohdellaan onkin kirjoitettu jo ennen viime aikojen postiselkkauksia.
Suunnitteilla on sekä live- että studiopitkäsoitto, ja jatkossa kuullaan myös duon yhdessä kirjoittamia biisejä. Suonna Kononen sanoo haluavansa kirjoittaa lauluja niistä hahmoista, joita näkee esimerkiksi keikoilla. Arto Pajukallio korostaa, että duon biisien näkökulma on monimuotoinen, ei kirjoiteta vain omasta napanöyhdästä, vaan kyseessä on tarkkailijan rooli. Duo asettuu syrjään sysittyjen, Arto Pajukallion sanoin ”inhimillisesti sortuvien” puolelle, ja sosiaalinen myötätunto on musiikin tekemisen peruskivenä.
Viime vuonna duo teki kiertueen, jonka eteläisin keikkapaikka oli Helsingin Lauttasaari, pohjoisin Iisalmi, itäisin Joensuu ja läntisin Raisio.
– Keikkailemme kansan parissa, ja sellaiset ravintolat, jotka vielä elävää musiikkia tilaavat, tekevät käytännön kulttuurityötä; on muutakin kuin karaokea, sanoo Suonna Kononen.
– Tarinoimme keikoillamme tilanteen mukaan. Laulu on kuin elävä olento. Veikko Lavia mukaillen: Jokainen laulu on ihmisen arvoinen, komppaa Arto Pajukallio.
Esikuvikseen kantrin maailmasta Suonna Kononen nimeää vanhan polven isähahmon Waylon Jenningsin sekä, kuinka ollakaan, Arto Pajukallion ja Pekka Myllykosken. Arto Pajukoski toteaa, että Freukkarit innostivat monia hakeutumaan alkulähteille, ja esimerkiksi Suonnan kantrikirja osoitti, ettei työ ollut turhaa. Arto Pajukallion omia suosikkeja ovat Hank Williams ja uudemmasta päästä ”suloisenkarheita lauluja särmikkäällä äänellä” laulava Lucinda Williams .
Hämeenportin keikalla duo soitti kaksi settiä. Soitinvarantoon kuuluivat teräs- ja nylonkieliset kitarat sekä Suonna Konosen soittamat mandoliini ja huuliharppu. Suonna Konosella on laaja äänialue, mutta Arto Pajukalliokin sai verrytellä ylärekisteriä jodlatessaan.
Freukkari-klassikoista kuultiin muun muassa suomennokset Danny Show, Särkynytsydämiset (Viekää minut baariin ) ja Sunnuntaiaamun kadut . American A Horse With No Name eli Jukka Virtasen suomennoksena Päätös polle sai säestyksekseen kaksitoistakieliset kitarat. Suomikantrin klassikkoja olivat esimerkiksi Kari Kuuvan tekemä ja Jarno Sarjasen 1968 levyttämä Nukkekoti , josta koko suomikantrin katsotaan lähteneen liikkeelle, ja Juliet Jonesin Sydämen Kantri .
Omista biiseistä erityisen koskettavia olivat Suonna Konosen Folkswagen-ajoilta tuttu itkettävän vihlaiseva Suomenhevonen , tarina ihmisen parhaasta ystävästä sodan ja rauhan aikana. Arto Pajukallion Mutaisista vesistä (Jallu) kertoo bluesia rakastaneesta hyväsydämisestä ihmisestä, jota maailma kohteli kaltoin. Arto Pajukallio esitti biisin ensimmäisen kerran tämän henkilön muistotilaisuudessa, mutta hänen mukaansa se on yleispätevä ja tulkinta on loppujen lopuksi kuulijalla.
Lämpimien biisien ja kotoisan jutustelun siivittämänä monet lauloivat tuttuja biisejä duon mukana tai tanssahtelivat. Kononen & Pajukallio tekee ihmisen kuuloista ja ihmisen muotoista musiikkia. Onneksi heillä on ollut puhetta pitkäaikaisesta parivaljakkotyöstä. Tällaista tarvitaan kovien arvojen Suomessa.

Baddingin mukana klubikeikoilla

Arto Pajukallio soitti toisena kitaristina Rauli Badding Somerjokea säestäneessä Smokey Joe´s Cafessa vajaan vuoden verran 1979–1980. Kuppila-atmosfääriin viittaavan bändinimen Arto Pajukallio otti Coasters-yhtyeen biisistä. Bändi teki parikymmentä klubikeikkaa perus-Badding -ohjelmistolla. Suurin osa keikoista meni ongelmitta, mutta pari kertaa Baddingin kunto oli huono, vaikka hän tulikin aina lavalle.
Smokey Joe´s Cafe esiintyi myös television Nuotit hukassa -ohjelmassa. Biiseinä olivat Paras haihtua vaan, Pikku Arja ja Kukkolaulu. Kahdesta ensiksi mainitusta bändi teki myös pohjat studiossa, mutta lauluosuuksia ei saatu nauhoitettua tällä kokoonpanolla, koska Badding tuli kännissä studioon.
– Olihan se opettavaista nuorelle muusikolle. Päästiin rokkikeikoille parikymppisinä. Emme kuitenkaan lukeutuneet Baddingin auttajiin ja huoltajiin siinä mielessä kuin M.A. Numminen, Pekka Gronow ja Atte Blom. Yhteistyö kuihtui luontojaan, emmekä tavanneet Baddingin kanssa myöhemmin sen kummemmin, kertoo Arto Pajukallio.
– Baddingiä ei arvostettu nuorena Somerolla. Kuolema tekee myytin, eikä kuollut tee enää mitään yllätyksellistä, joka rikkoisi sen.
Suonna Konoseen on tehnyt vaikutuksen Baddingin koruton ”tavallisen ihmisen” hautakivi, joka ei ole mikään suurmiehen monumentti. Someron visiitin päätteeksi Suonna Kononen ja Arto Pajukallio vierailivat Baddingin, Arto Pajukallion Yleisradio-tutun Kari Somerjoen ja Unto Monosen haudalla. Hämeenportissa ilta alkoi Johnny Cashin säveltämällä ja Baddingin suomentamalla Yksi vain ei tuu -biisillä, mutta toivottavasti Suonna Kononen ja Arto Pajukallio tulevat vielä Somerolle.

Rauli ”Badding” Somerjoki perheensä vanhalla kioskilla kesällä 1984. Kuva: Pertti Toukkari.