Suomi elää metsästä, mutta siihen ei riitä pelkkä puiden halaaminen. Poliittisessa väittelyssä unohdetaan kenelle metsät kuuluvat. Saako puuta hakata omasta metsästä silloin kun hyväksi näkee, vai aiotaanko metsät pakko-ottaa ilmastopolitiikan työkaluksi.
Minua huvittaa ja ärsyttää suuresti keskustelu metsästä. Mielipiteet jakautuvat kahtia niin kuin aina, kun keskustellaan luontoarvoista. Väittely on kuurojen keskustelua, jossa tiede ja faktat on alistettu poliittisille tavoitteille.
Suurissa kaupungeissa ei ymmärretä, että metsät ovat luonnonvara, jonka suojelu edellyttää pitkäjänteistä hoitamista. Hyvään hoitoon kuuluu metsien hakkaaminen ja uuden istuttaminen.
Maaseudulla ymmärretään, että vain hoidetut metsät voivat hyvin. Somerollakin kaupunki tarvitsee ja saa omista metsistään tuloja puolen veroäyrin verran.
Vuosikymmeniä sitten kansakunta kauhisteli suureen ääneen Lapin avohakkuita, Osaran aukioita. Hakkuut olivat skandaali, ruma avohaava Lapin maisemassa. Kuuntelin väittelyä, jossa molemmat koulukunnat huusivat toisensa suohon.
Nyt Lapin tundra on muuttunut metsäksi, aukot ovat suuria hiilinieluja ja sellutehtaiden puuvarastoja. Tuotos on ollut 200 kuutiota hehtaarilta, yli kolminkertaisesti uudistamishetken metsävarat. Eduskunnalta haetaankin jälleen päätöstä avohakkuiden kieltämiseksi.
Metsää on Suomessa enemmän kuin koskaan. Silti emme pysty päättämään paljonko, milloin ja miten metsää saisi hakata. Toisten mielestä hakkuut pitäisi lopettaa tai ainakin leikata mahdollisimman paljon, jotta Suomi selviytyisi ilmastotavoitteistaan. Se tarkoittaisi metsien poistamista talouskäytöstä. Toisten mielestä niitä voisi lisätä, koska metsien kasvu on ennätyksellistä ja ylittää hakkuut 20 miljoonalla kuutiolla.
Kyse on siis mielipiteistä ja politiikasta, faktat sovitetaan siihen. Kymmenen vuotta sitten Greenpeace vaati bioenergian käytön lisäämistä, 2018 se torjui sitä haitallisena. Metsä ei ole ikuinen hiilivarasto, se sitoo hiiltä vain kasvaessaan ja vapauttaa sitä lahotessa. Vain rakentamiseen käytetty puu säilyy hiilivarastona. Uudistaminen on pakollista ja siksi puurakentaminen on hyvä ilmastoteko.
Nyt puuta käytetään noin 70 prosenttia vuosikasvusta. Naapurissamme Ruotsissa on vankka parlamentaarinen yksimielisyys vähintään 80 prosentin tasosta. Erotus on Suomen tappioksi noin 10 miljoonaa kuutiometriä. Se on kaikki pois kansakunnan hyvinvoinnista.
Vastakkain on pantu hiilinielut ja selluntekeminen. Kemin, Kemijärven ja Kuopion sellutehtaat syövät hiilinielua ainakin hetkellisesti. Siksi niitä vastustetaan. Toisaalta näitä useiden miljardien investointeja ja niiden myötä lisää työpaikkoja Suomessa tarvittaisiin. Uudet tehtaat korvaavat vanhoja tehottomia tehtaita. Samaa yrittää selittää Fortum käynnistäessään uuden hiilivoimalan Saksassa.
Metsien hiilinielu sitoo vuosittain hiilidioksidia määrän, joka vastaa puolta Suomen kasvihuonepäästöistä. Nyt on siis aika katsoa, olisiko viisaampaa leikata päästöjä kuin nieluja, esimerkiksi liikenteen tai lämmityksen päästöjä.
Johannes Koroma
pääkonsuli