M.A. Numminen tänään 80 vuotta: Kielet ja kielioppi ovat intohimoni

0
M. A. on koko uransa ajan tykännyt käyttää

Mauri Antero Numminen syntyi Somerolla päivää ennen Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan loppumista.
Kuuluisaksi tulleet kirjainlyhenteet ”M. A.” ja ”MAN” siinsivät kaukana tulevaisuudessa, kun pikku Numminen aloitti kasvu-uransa sotien keskellä kamppailevassa maalaispitäjässä. Hänestä oli tuleva monipuolinen taiteilija ja kiinnostava kulttuuripersoona. Kiisteltykin.
Numminen on kertonut sairastelleensa lapsena. Vasta Arvo Ylppö oli hänet onnistuneesti parantanut. Muutoin elämä oli onnellista ja auvoista.
Niin sanottuja ”kultaisia muistoja” Nummiselle on jäänyt todella paljon.
– Jos Somero myöntäisi minulle apurahan, niin voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan muistoistani Somerosta!, Numminen lohkaisee sanaisesta arkustaan.

M.A. Numminen laulaa Someron yhteiskoulun 40-vuotisjuhlassa 1967. Kuva Somero-Seura.

Tunnelmat ja tuntemukset eivät ole muuttuneet nuoruus- tai välivuosienkaan positiivisuudesta. Ikäkriiseistä puhutaan, mutta ovatko sellaiset kenties jo jääneet 80 vuoden ikään mennessä?
– Hyvissä tunnelmissa olen. Taiteen teko jatkuu. Olen parhaillani kirjoituspuuhissa. Eipä minulla ole ollut ikäkriisejä millään vuosikymmenellä. Kuulin parikymppisenä vanhemmilta ihmisiltä, että 30 vuoden iässä iskee kriisi. Ei iskenyt silloin eikä sen jälkeenkään.
– Minusta Somero oli oivallinen paikka kasvaa. Se oli vauras maatalouspitäjä, mutta siinä oli kuitenkin kaupunkimaisia piirteitä. Tämä yhdistelmä antoi pohjan rakentaa käsitystäni monimuotoisesta yhteiskunnasta.
Isä Paavo Numminen oli Osuusliike Oraksen toimitusjohtaja ja äiti Aira tekstiiliosaston johtaja samassa liikkeessä. Elintarvikeosastokin oli erityinen: valkoista kaakelia ja pitkiä lasivitriinejä.
Oli myös sisko, Pirjo ja siskopuoli Helvi . Koti oli Kassatiellä.
Opettajakunta oli monilla mittapuilla edistyksellinen. Somerolta sai hyvät eväät lähteä maailmalle ja opiskelemaan.
– Rehtori Joel Vilkin johtama opettajayhteisö oli hyvin moderni, ja varsinkin lukiossa oli luokanvalvojan tunneilla tapana pohtia elämänfilosofisia ja kulttuurisia kysymyksiä.
Vuosina 1958–1960 Numminen oli silloin tällöin rumpalina Unto Monosen yhtyeessä. Tämä ei tykännyt ottaa nuorta poikaa vakiorumpalikseen, sillä Nummisen soitto oli avantgardistista, jazzin pauketta vispilöillä.
Nummisen ensimmäinen yhtye oli Viisi vierasta miestä . Siinä olivat mukana koulutoverit Kullervo Aura , Heikki Kasari , Arto Koskinen , Tommi Parko ja Veli Verronen .
– Viisi vierasta miestä nimenä oli poikkeuksellinen ja hyvältä kuulostava. Se jäi helposti muidenkin mieleen.
– Meidän ohjelmistomme oli pääasiassa jazzikivihreitä, jonkin verran myös ajan iskelmiä siinä toivossa, että olisimme saaneet keikkoja. Minun soittimeni olivat rummut ja rytmikitara. Olin jo silloin myös laulusolisti. Omat sävellykseni ja sanoitukseni syntyivät vasta Helsingissä, kun olin alkanut yhdistellä tiedetekstejä musiikkiin.

Kuva Jane ILtanen/TS

Muutto Helsinkiin koitti 1960. Numminen opiskeli kuusi vuotta valtiotieteellisessä sosiologiaa, filosofiaa ja muita aineita sekä historiallis-kielitieteellisessä suomea, kansatiedettä ja yleistä kielitiedettä.
– Tavoittelin ryhtyä kielisosiologiksi, joten monia kieliä tarvittiin myös siksi. Eri kielten muodot olivat hyvin tärkeitä. Kaksi tiedekuntaa oli välttämätöntä, jotta pystyin yhdistämään ne aineet, joita sosiolingvistiikassa tarvittiin.
M. A. tutki stadin slangia ja kotikuntansa murretta.
– Opiskelin Helsingin yliopistossa muun muassa suomen kieltä. Sen cum laude -vaatimuksiin kuului murretutkimus. Valitsemaani ja tekemääni stadin slangiäänitystä ei kelpuutettu murteeksi. Siksi minun piti tehdä uusi tutkimus. Siihen valitsin somerniemen murteen, joka sitten kelpasi suomen kielen cum laude -tutkintoon.
Numminen kertoilee suomalais-ugrilaisten kielten, kuten viron, vepsän ja mordvan ja myös kansanrunouden kuuluneen pakollisina suomen kielen opintoihin.
Kielten opiskelu koitui hyödyksi muusikon uralla.
– Eri kielillä kirjoittamani sanoitukset kuuluvat myöhempään aikaan, siihen, kun artistina levytin lauluja ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.
– Aloitin näet esiintymiset jo varhain myös Ruotsissa, ja 1970-luvun puolivälissä myös Saksan Liittotasavallassa. Englantia tarvittiin monissa projekteissa sekä silloin kun esiinnyin muissa Euroopan maissa. Esperanto-levytykseni olivat tilaustöitä. Myös latinan kielellä olen levyttänyt. Kielet ja kieliopit ovat intohimoni.
Kaikkiaan opiskeluja kertyi 8 vuotta, mutta sen kaiken syrjäytti musiikki. Mikä jäi kesken, vai jäikö mikään?
– Taide alkoi kiehtoa yhä enemmän ja se vei lopulta voiton. Jo vuonna 1962 olin kirjoittanut ensimmäisen novellini Energiansäästäjä . Filosofi Ludwig Wittgensteinia sävelsin 1966.
– Kaikesta opiskelustani on ollut valtavaa hyötyä elämässä. Eipä olisi keskiolutbaareista kertovaa Baarien mies -kirjaakaan syntynyt ilman sosiologista mielenkiintoani.

Numminen Salon esiintymislavalla 2010 kesällä, kun takana oli 70 ikävuotta.

Laulutyyli on oma lukunsa. Se on helposti tunnistettava. Kukaan ei laula kuin M. A. Kuten puhetyyli, laulu on huolellisesti artikuloitua, täsmällistä ja jotenkin niin saksalaista. Miksi ja miten Numminen keksi laulutyylinsä?
– Eräänä kesäyönä 1963 olin Tommi Parkon kanssa äänittämässä jazzia. Joku oli lainannut rumpuni. Tommi sanoi: ”Laula!” Minä lauloin ja siitä kaikki alkoi. Kouluajan laulukokeita en enää muista, mutta laulunumeroni oli seitsemän.
Yhdessä tovereidensa Pekka Gronowin ja Jyrki Parkkisen kanssa Numminen perusti yhtyeen The Orgiastic Nalle Puh Big Band . Ryhmän ainoa ammattimuusikko oli Pekka Pöyry . Numminen lauloi ensimmäisiä kertojaan, mutta ei innostunut tekemään sitä omalla äänellään, ja keksi laittaa mukaan parodiaa.
Ensimmäinen levy oli 1967 kohahduttavalla nimellä ilmestynyt M. A. Numminen In memoriam . Se oli omakustanne Eteenpäin! -levymerkillä.
Sitten tuli Suomen Talvisota 1939–1940 -ryhmä. Lisäksi hän pönkitti ja oli mukana Rauli Badding Somerjoen uran alkuvaiheissa. Numminen pyrki usein tietoisesti ärsyttämään ihmisiä. Hyviä ”onnistumisia” olivat esimerkiksi Schubertin liedit omalla lauluäänellä.
Alkuaikojen kohahduksia aiheutti muun muassa Monosen säveltämä Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa . Suomalaisille korville iskettiin myös Ulkosynnytinjenkka ja Nuoren aviomiehen on syytä muistaa , mutta huomiota Numminen osasi herättää monilla muillakin tempauksillaan.Yleisradiossa kiellettyjen kappaleiden lista oli pitkä, mutta sitä Numminen ei tavoitellut.
– Ei toki. Olisin toivonut kansanvalistuksellisten laulujeni leviävän radioaaltoja pitkin ja ympäri Suomea, mutta Yleisradio ei nähnyt tavoitteitani samalla tavoin kuin minä.
Nummista kunnioitetaan Suomi-undergroundin isähahmona. Sen hän hyväksyy, mutta ei nosta tuon ajan tekemisiään kärkeen.
Suomen Talvisota 1939–40: Underground Rock -LP-levy lienee suomalaisessa rockhistoriassa tärkeä, sillä se oli ensimmäinen suomenkielinen rock-albumi. Kirjoitin valtaosan sen teksteistä ja muutaman sävellyksenkin, mutta en pidä sitä tärkeimpänä perintönäni. Arvostan itse monia muita teoksiani enemmän.
– Yhtye performansseineen oli yksi monista kokoonpanoistani, mutta kansainvälisesti tärkein yhtyeeni on ollut Uusrahvaanomainen Jatsiorkesteri (Den Nyfolkliga Allmogeorkestern, Das Neorustikale Bauernjazzorchester, The Neo-Rustic Jazz Orchestra).
Uusrahvaanomaisen hän perusti pianisti Jani Uhleniuksen kanssa. Kokoonpano on vaihdellut vuosien myötä, mutta siinä ovat soittaneet myös muun muassa Aaro Kurkela , Kalevi Viitamäki , Juhani Korjus , Pedro Hietanen , Jari Lappalainen , Heikki ”Häkä” Virtanen , Taisto Wessman ja Pekka Sarmanto .

Numminen ja Pedro Hietanen on pitkäaikainen parivaljakko.

Seuraavalla aluevaltauksella Pedro Hietasesta tuli hyvä aisapari, kun Numminen keksi siirtyä lastenlauluihin. Oli Herra Huuta, Valtavaa jänistä, ”Gummibolleja” sekä pistettiin ”penikoita sipuliks”.
Mikä veti underground-miehen lastenlauluihin?
– Kun lastenradio tilasi 1970 minulta muutamia lastenlauluja, minä suostuin. Minun ja Pekka Jalkasen lastenlaulut levytettiin ja ne saivat valtavan suosion. Tästä levy-yhtiöni Love Records innostui vaatimaan lisää ja siitä se alkoi. Kaikkiaan niitä on tullut levytetyksi yli 200.
M. A. Numminen on julkaissut muun muassa 44 lp-levyä, 11 ep:tä ja päälle tulevat vielä kokoelmat. Hän on julkaissut musiikkiteoksia ja laulusarjoja ja tehnyt radiokuunnelmia ja -ohjelmia. Laajuutta edustavat hyvin myös kirjallinen tuotanto ja elokuvien teko. Mukana on TV-sarjoja ja musiikkivideoita. Erilaisia musiikkityylejä on mittava määrä, konemusiikista hip-hopiin asti.
Mikä on siis Nummisen salaisuus tuotteliaisuudelle, monilla erilaisilla taiteen saroilla?
– Minä olen kiinnostunut monista taiteen aloista ja saanut tilaisuuden toteuttaa itseäni laajasti. Näitä mahdollisuuksia olen käyttänyt ahkerasti. Olen myös tehnyt paljon tilaustöitä, vastaa Der MANn aus Töölö .

———————————————————-

Helena Vapaa ja M.A. Numminen itsenäisyyspäivän vastaanotolla 2012. Kuva Mikael Rydenfelt/TS.

 

Mauri Antero Numminen

syntyi Somerolla 12.3.1940

isä toimitusjohtaja Paavo Leonard Numminen, synt. Orivesi, 12.12.1899–24.9.1962

äiti tekstiiliosaston johtaja Aira Lemmikki Numminen o.s. Aaltonen, synt. Lempäälä, 14.3.1910–29.10.1964

sisar Pirjo Riitta 8.9.1941–9.12.1993, siskopuoli Helvi (Numminen) oli noin 10 vuotta vanhempi

ensimmäinen puoliso toimittaja/toimituspäällikkö Sirpa Kyllikki Kuosa, avioliittoon 1970

toinen puoliso taidemaalari Helena Aurora Vapaa, avioliittoon 1996

Aleksis Kiven Seura myönsi 2005 Nummiselle Eskon puumerkki -palkinnon

promovoitiin 2011 Åbo Akademissa valtiotieteen kunniatohtoriksi

vihittiin 2014 Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi filosofisen tiedekunnan promootiossa

joka paikan höylä kulttuurissa

”kansan ärsyttäjä”

M.A. Nimminen promovoitiin valtiotieteiden kunniatohtoriksi 2011. Kuva Lennart Holmberg/TS.