Ensi sunnuntaina 8. maaliskuuta vietettävän kansainvälisen naistenpäivän alla ajatukseni kääntyvät syvään kiitollisuuteen siitä, että olen saanut syntyä tytöksi ja kasvaa naiseksi Suomessa.
Juureni ovat syvällä Suomessa. Suomalainen koululaitos ja kulttuurihistoria ovat antaneet erinomaiset puitteet kehittyä sujuvaksi toimijaksi kansainväliseen ympäristöön ja eri kulttuurialueille.
Maailmalla työskentelen usein maissa, joissa tyttöjen ihmisarvo, saati koulunkäynti, ei ole itsestään selvyys. Monessa maassa tyttöjen kouluttamista ei pidetä lainkaan tärkeänä. Esimerkiksi Intiassa tyttö on perheelle taakka, koska morsiamen vanhempien pitää maksaa avioliiton yhteydessä iso rahasumma sulhasen perheelle. Intiassa tyttöjen koulunkäynti, silloinkin kun perhe osaisi sitä arvostaa, voi estyä pitkän ja liian vaarallisen koulumatkan tai vaikkapa koulusta puuttuvien vessojen vuoksi.
Vuodenvaihteessa kahden kuukauden työmatkallani Keniassa tutustuin Kenian huikean luonnon lisäksi myös naisten asemaan ja tilanteeseen. Tyttöjen sukuelinten silpominen eli ”ympärileikkaus” on Keniassa edelleen yleistä, samoin kuin minulle hyvin tutussa maassa Egyptissä. Lainsäädännöllä ikivanhaa tapaa ei saada kitkettyä, koska uskomus siitä, ettei leikkaamaton nainen pääse kunniallisesti naimisiin, on niin vahva.
Naisen tasa-arvoinen ja tasavertainen yhteiskunnallinen asema on harvassa maassa yhtä hyvä kuin Suomessa. Muiden pohjoismaiden lisäksi samassa sarjassa on lähinnä vain Uusi-Seelanti, joka antoi naisille äänioikeuden ensimmäisenä maailmassa, vuonna 1893 – kolmetoista vuotta ennen Suomea.
Työni on kahden vuosikymmenen aikana vienyt minut niin Intian, Thaimaan kuin Kenian slummeihin, Afrikan ja Aasian tiettömien maalaiskylien yksinkertaisiin maalattiaisiin usein savun täyttämiin savimajoihin, eteläisen Jemenin 200 000 asukkaan pakolaisleirille Aadeniin, kuivuusalueille Etiopiaan, Kairon katulasten ja Australian alkuperäisasukkaiden keskelle kohtaamaan ihmisten ahdinko, hätä ja maailman käsittämätön epäoikeudenmukaisuus sekä näiden asioiden ristiriita hyväosaisten ihmisten ylemmyydentunnon, ahneuden ja välinpitämättömyyden kanssa.
Paratiisia ei maan päällä ole eikä tule, mutta globaalisti naisten asemaa tarkastellessa Suomi näyttäytyy paratiisimaisena maana; valtaosa maailman naisista ei osaisi edes unelmoida suomalaisen naisen arjesta.
Päivi Arvonen
vapaa kirjoittaja ja valokuvaaja