Myrskyn jälkeen koittaa yrittäjällekin poutasää!

0

Joensuunkatu on autio kuin pikkukaupungin pääkatu Gary Cooperin legendaarisessa Sheriffi -elokuvassa. Adamarian omistaja Pirkko Hurmerinta seisoo liikkeensä ovensuussa ja juttelee ainoan kadulla kulkevan ihmisen, kirpputoriyrittäjäkollegansa kanssa. ”Uskon, että kun tämä kauheus laukeaa, niin saadaan menetettykin takaisin. Siihen on uskottava ja siihen asti on vain jaksettava.”
Kirpparin pitäjän vuokraisäntä oli puolestaan yllättänyt enemmän kuin mieluisasti helpottamalla vuokranmaksua niin kauan kuin tilanne vaatii. Voi että tuli hyvä mieli! Tätä on yhteisen vastuun kanto ja aito välittäminen!
”Kyse ei ole enää siitä, otetaanko turpiin – vaan siitä kuina paljon otetaan. Kukaan ei tiedä kuinka monta konkurssia tulee, mutta maassamme tulee suurella todennäköisyydellä kaatumaan tuhansia yrityksiä. Me teemme kaikkemme paikkakuntienne yritysten toimintaedellytysten ja rahoituksen tukemiseksi.”
Näillä faktoilla toi Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen karun totuuden esiin avatessaan meille paikallisyhdistysten luottohenkilöille järjestetyssä verkkoseminaarissa.
”Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ihmisten, asiakkaiden, naapurin, kilpailijankin, yrittäjäkollegan, ja ystävän huomiointi ja tuki. Molemminpuolinen keskinäinen läheisyys, vertaistukikin, jos sitä tarvitaan. Soita hänelle, kysy kuulumisia, kerro omasi, välitä!” Kaveria ei jätetä!”
Tätä viestiä Mikael joukkoineen valjasti meidät viemään eteenpäin omilla paikkakunnillamme sulkiessaan webinaarimme.
Korona viruksen tartuntavaara, leviäminen, hallitsemattomuus, epävarmuus ja pelko peittävät Suomen kuin kuin paksu savusumu meren. Näkyvyyden sumentuminen, myrskyn heitteleminen, riepottelun seurauksena suuntavaiston harhautuminen ja kiintopisteiden puuttuessa liiketoiminnan pysähtyminen, koskettaa yritysten ahdingon kautta koko yhteiskuntaamme.
Mitä se tarkoittaa Somerolla ja somerolaisille? Seutukunnallamme on yli tuhat rekisteröityä yhdistystä. Niistä voidaan arvioida noin 500-600 toimivan ja loppujen olevan pöytälaatikossa. Yhtä yritystä kohden voidaan laskea keskimäärin neljän ihmisen olevan kiinteästi riippuvainen yrityksen elinvoimasta. Omistajina, omaisina ja työntekijöinä. Näin yli 2000 ihmistä, eli melkein neljännes kaupunkimme asukkaista, on suoraan yrityksen elinvoiman vaikutusalueella. Tämä joukko tuo myös neljänneksen valtionosuuksina, kulutuksena ja veroina seutukuntamme elin- ja vetovoiman pyörittämiseen ja kaupungin kassaan. Ilman vetovoimaa meillä ei olisi esim. 4000 kesäasukasta. Ja ilman näitä kesäasukkaita meillä ei olisi erinomaista kaluste- ja kodinkonetarjontaa, kesätoria, luomutuotantoa, maatilamatkailua ynnä muuta. Jos neljännes voi huonosti, niin vaikutus seutukuntaamme on verrattavissa ihmiskehon rampautumiseen, kun yksi raajoista halvaantuu tai jokin neljästä aistista katoaa. ”Osta paikallista” on kehotus yhtä paljon kuin tukea yritysten toimintaa niin suora investointi oman seutukunnan elinvoimaan, palvelutasoon ja näin jokaisen hyväksi. Tämä on hyvä muistaa, kun seuraavan kerran kun vaikka auton tankkia täyttää.
Savusumu hälvenee ja myrsky laantuu – se on takuuvarmaa. Nyt on tärkeää, että niin moni yrittäjä ja yritys kuin mahdollista selviää ja on voimissaan jatkamaan. Olipa kyse yksin soutajasta tai kokonaisesta miehistöstä kapteeneineen – kaikki selviävät varjeltuneena pahimmillaan mahdottomiksikin äityneistä olosuhteista. Asiakkaat eivät meitä unohda, kunhan me yrittäjät emme käperry ja unohda heitä. Tarpeet ja myös halu syödä terveellisesti ja hyvin, sulostuttaa ja helpottaa omaa elämää ovat siirtyneet, eivät kadonneet. ”Myrskyn jälkeen on poutasää”.
”Se oli kauheaa aikaa. Kaikki rahat olivat loppu, velkaa oli hirveästi, korot olivat pilvissä. Se oli aivan toivotonta.”
Näin kuvaa yksi suomalaisen yrittämisen legendoista, posiolainen Anu Pentik tilannetta 90-luvun karmean laman iskiessä. Pentikäiset joutivat myymään koko omaisuutensa ja asumaan yhdessä huoneessa keramiikkapajan nurkassa.
”Pankki, vakuutusyhtiö ja kunta olivat sitä mieltä, että konkurssi on ainoa vaihtoehto, mutta me emme antaneet periksi!”
Jääräpäisyyttäkö ja hampaita kiristellen? Ei vaan sisulla ja herkkyydellä, sinnikkyydellä ja uskolla parempaan. Luovuudella ja työllä. Joskus hymy kasvoilla joskus kyynel silmässä. Toisinaan taas molemmat yhtä aikaa. Uskoen ja luottaen yhdessä Anun liikeideaan: ”Jos itse pidät jostakin, muutkin pitävät. Ei se sen kummempaa ole!”
Tosiasia on se, että yrittäjien uskoa ja kestävyyttä koetellaan nyt tätä 90-luvun lamaakin kovemmalla savotalla. Silloin kansalaiset pelastivat verorahoillaan ja yrityksiä teurastettiin pankkien selviämiseksi. Nyt ovat paikkakuntamme pankit etunenässä tukemassa yrityksiä. Jotain siis siitäkin lamasta opittiin. Se ei kuitenkaan paljon lohduta, että kaikilla yrittäjäkollegoilla on sama eloonjäämistaistelu käynnissä. Aina on ensin kyse omasta selviämisestä. Toistaiseksi koronaan on menehtynyt vain yksi uhri. Normaali flunssaan kaatuu joka vuosi tuhat. Ei lohduta, ovi ei silti käy, kassa ei kilise ja laskupino kasvaa.
Mistä on siis kyse ja onko toivoa? Kyse on ihmismielen mysteereistä, psykologiasta. Voimakkaista ja osin hallitsemattomista, purkautuvista, patoutuvista tunteista peloista ja luuloista, jotka virus on kasannut kuin kasapanoksen ja nyt laukaissut. Millimetrin kymmenestuhannesosan kokoinen COVID-19 virus on sulkenut tähän mennessä 1/3 koko maailman väestöstä neljän seinän sisään. Uusimaa on eristettynä muusta Suomesta. Maailma on keräämässä talouden tukipakettia, jonka yhteissumma kohoaa jo nyt vuosittaisen sotateollisuuteen pistetyn rahamäärän tasolle. Ehkä tässä on pandemian suurin opetus. Mikä on tärkeää ja mikä ei.
Täällä ruohonjuuritasolla myös asioiden tärkeysjärjestys, aito toiminta ja sen kautta savusumun hälveneminen ja myrskyn laantuminen on meistä jokaisesta kiinni ja jokaisen vallassa ja vastuulla. Rahaa voi aina painaa lisää, mutta läsnäolon hetki on korvaamaton ja välinpitämättömyys ja itsekkyys suurin uhkamme. Huomioimisen arvo ei koskaan koe inflaatiota. Ihmisten välinen lämmin ja välittävä kanssakäyminen hajottaa sumun. Lääketiede ja maailman mittapuussa ainutlaatuinen terveydenhoitomme – josta olkaamme syvästi kiitollisia myös Somerolla – osaavine, ihanine, oman terveytensä muiden hyvinvoinnin eteen riskeeraavine ihmisineen hoitaa sitten sen fyysisenkin terveyspuolen kuntoon takuuvarmasti parhaalla mahdollisella tavalla.
Anu Pentik sanoi vastikään eräässä haastattelussaan: ”Ei hätää. Elämässä saa kompuroida. Ei kaiken tarvitse olla heti selvää. Jos joku suunta ei vedä, niin sitten otetaan toinen. Periksi ei saa antaa, eikä me annetakaan.” Tämä antaa toivoa ja uskoa, koska se on totta.
Käytetään paikallisia palveluita. Jos ei löydy pyydetään tilaamaan. Nostetaan näin palvelutasoa, tarjonnan laajuutta, laatua ja kysyntää myös aikaan koronan jälkeen. Jos ei päästä käymään ostetaan verkosta. Autetaan ikäihmisiä. Käyttäydytään muita kohtaan niin kuin haluaisimme itseämme kohtaan käyttäydyttävän. Kaveria ei jätetä! Näin loppupelissä käännetään tämäkin voitoksi, koska ”juttu tääl’ onnistumaan. Ja kunnon sotamies Svejkiä lainaten ”tavataan Jussin baarissa koronan jälkeen kello 6.”

Juha Wiskari
puheenjohtaja, Someron Yrittäjät