Linnoittauduin Wiklundin sovituskoppiin farkkukasan kanssa. Samalla kun sulloin ahteriani pillifarkkuihin, en välttynyt kuulemasta viereisissä sovituskopeissa käytävää keskustelua. Kaksi ystävystä sanailivat kutakuinkin näin:
– En mää millään viitteis ottaa housuja pois. Kauhian vaivalloista tää sovittamine.
– Otat ny vaan ja kokeilet. Se vasta kamalaa onki, jos joutuu rintsikoita sovittaan.
– No mää en ole enää vuosiin sovittanu, kun ostan niitä sloggin. Onk tää väri hyvä?
– Jaa no mää olen kans ajatellu siirtyy niihin, kun ei täsä ny enää tartte mitään nostatusta. Juu se sopii sulle.
– Mut mää otan kuitenki mustat.
Hihitellen poistuin paikalta mielessäni ajatus, että ei ole mitään parempaa kuin toisen naisen hyväksyntä ja tuki. Tulee se sitten ilmi sovituskopissa tai missä tahansa muussa elämäntilanteessa.
Sunnuntaina vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Päivä on edelleen tärkeä ja ajankohtainen. Saan aikaiseksi infernaalisen raivon ajattelemalla maailman epätasa-arvoa ja kaikkea sitä naisiin kohdistuvaa sortoa, jota edelleen ilmenee.
Jos katsotaan asiaa positiivisen kautta, joka sekään ei ole niin kovin positiivista ottaen huomioon, että elämme 2020-luvulla, viime vuonna saatiin aikaiseksi muun muassa seuraavia seikkoja:
– Ensimmäinen avaruuslento, johon osallistui vain naisia, tehtiin viime vuonna. Reissu meinasi kyllä jäädä tekemättä, kun Nasalla ei ollut KAHTA pienempää avaruuspukua vaatekomerossa.
– Yhdysvaltain naisten jalkapallojoukkue voitti neljännen maailmanmestaruutensa ja pärjää näin lajissaan paljon miehiä paremmin. Myös taloudellisesti. Tämä ei kuitenkaan näy naisten palkkioissa. Viime vuonna maailma oli valmis kuulemaan tämän tosiasian ja joukke nosti kanteen aiheesta yhdysvaltain jalkapalloliittoa vastaan. Kanne tulee tosin olemaan vain symbolinen, palkkoihin se ei todennäköisesti vaikuta.
– Kuukautiset saivat oman emojin stigman vähentämiseksi. (Nepalissa kuoli neljä naista chhaupadiin, eli eristettynä pimeään koppiin kuukautisten takia.)
– Egyptissä, Tansaniassa ja Indonesiassa kiellettiin lapsiavioliitot.
Kuluvasta vuodesta povataan vielä viime vuotta menestyksekkäämpää. Pekingin julistus ja toimintaohjelma täyttää 25 vuotta. Tuolloin vuonna 1995 sopimukseen sitoutuneet 189 maata tunnustivat ensi kertaa naisten ja miesten välisen tasa-arvon perus- ja ihmisoikeutena.
Epätoivon hetkinä muistelen tilannetta, joka tapahtui noin kymmenen vuotta sitten. Olimme kutsuneet kotiimme ystäviä soittamaan ja laulamaan. Paikalla oli useampia kansalaisuuksia.
Keskustelu erään vieraan kanssa kääntyi yhteiskunnan kehitykseen ja sen mahdollistaviin seikkoihin. Sanoin tuolloin, että suurinta roolia tässä asiassa näyttelevät naistenoikeudet. Kun tytöt pääsevät kouluun, naiset saavat koulutusta ja todellisia yhtäläisiä oikeuksia miesten kanssa, kehitys nousee raketin lailla.
En unohda miehen ilmettä koskaan, enkä sitä pitkää miettivää katsetta, jonka hän minuun loi. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässään hän todella ymmärsi mistä on kysymys. Tämän esimerkin voimalla jaksan puurtaa aiheen parissa vuodesta toiseen. Yksikin uusi oivallus on yksi pään iskeytyminen seinään vähemmän.
Kira Kauppi
toimittaja ja kengitysseppä