Pulloposti 21 vuoden takaa putkahti iloisesti ilmoille

0
Aika on heikentänyt pullopostin tekstin näkyvyyttä, mutta toisella paperilla teksti oli säilynyt paremmin.

”Oli ensimmäinen kerta, kun nyt tuli vastaus pullon löytäjältä”

Edellisenä keskiviikkona salolainen Virve Nordström kirjoitti postauksen Someron Ilmoitustaulu -ryhmään Facebookiin.

Nordström kirjoitti: ”Kävitkö Pitkäjärven koulun 3–4 luokkaa vuonna 1999? Kävit ehkä retkeilemässä luokkasi kanssa Häntälän notkoilla 24.5.1999 ja luokkasi kanssa laitoitte Rekijokeen pullopostia?”

”Tänään tämä pulloposti löytyi Salosta, Vuohensaaresta. Kirjeen lopusta on teksti harmittavasti kulunut pois.” Liitteenä oli kuvat ruutupaperikirjeistä.

Kosteudesta huolimatta toinen kirje säilyi paremmin. Siinä kirjoitettiin:

”Pitkäjärven koulun 3. ja 4. luokka retkeili Häntälän notkossa 24.5.1999. Jos tämä pulloposti tavoittaa sinut, vastaa meille. Odotamme jännityksellä minne viestimme on mennyt. ” Alla oli osoite ja puhelinnumero.

Kirjeen oli kirjoittanut opettaja Mirja Honkanen. Viereen olivat rustanneet nimensä oppilaat Hanna Lindén, Pasi Vartiainen, Joona Timonen, Antti Hakala, Joonas Maukonen, Sini Tiensuu, Aleksi Nuoritalo, Johanna Ryhtä, Matti Vesterinen, Tuomas Mäki, Ann-Mari Hämäläinen, Jari Sillanpää, Arttu Laurila, Riku Sorvari, Nenne Toiskallio, Maija-Leena Vihanto (nyk. Lehti), Emilia Pohjaranta, Jenna Timonen, Tuomas Lindroos, Aki Heikkonen, Sini Ruponen (nyk. Ruponen-Nokka) sekä Suvi Käkönen.

Paperissa oli pelkät etunimet. Sukunimet selvitti Johanna Ryhtä. Oppilaat ovat syntyneet 1989–99.

Lyhyessä ajassa Facebook-viesti sai liki 300 tykkäystä. Tarina on herttainen. Pirita Anttonen kommentoi näin:

”Uskomattoman ihana tarina tähän kaiken koronan ja karanteenien keskelle (sydänhymiö). Niin upeaa, että tämä postaus tavoitti heti useammankin postiin liittyvän henkilön. Positiivisia ja iloisia uutisia nyt kaivataankin (sydämet silmissä -hymiö).”

Oli kypsynyt Somero-lehden aika selvittää, mistä kaikesta on kyse:

– Pullon löysi 17-vuotias poikani Pyry Piiroinen, joka etsi kalapaikkaa Vuohensaaresta. Hän löysi sen kaislikosta, jossa oli muutakin myrskyn tuomaa tavaraa, Virve Nordström kertaa löytöhetkeä.

– Hän soitti mulle, että löysi taas pullon! Edellinen löytyi myös Vuohensaaresta kaksi vuotta sitten huhtikuussa. Sen lähettäjää ei löytynyt. Naiselle se oli osoitettu, mukana oli vanha valokuva ja lehtileike. Paperi oli vanhaa ja oli ollut vedessä kauan. Mietittiin että jos se olisi pila, mutta ei. Vastaanottajaa tai lähettäjää emme saaneet selville.

– Nyt tapaus oli tuoreempi. Ajattelimme, että tämä tärppää, joten laitoin Faceen ilmoituksen.

Pullo ei ole tallessa. Pojalla ei ollut kuin pieni kalapakki, jossa hauraan pullon olisi voinut kuljettaa pyörän kanssa. Kukaan ei ole ilmoittanut hakevansa kirjettä.

– Siinä olisi hauska luokkakokouksen aihe! Olisi syy nähdä koulukaverit uudelleen, Nordström keksii.

Pian hoksattiin, että pitkäjärveläisten kanssa oli ollut Häntälän koulu. Heidän kirjeensä kuului näin:

”Hyvä pullopostin löytäjä!

Tämä viesti on kirjoitettu ja laitettu matkaan 24.5.1999 Häntälän notkojen halki virtaavaan Rekijokeen Somerolla. Olemme tänään kulkeneet notkoalueella ja tutustuneet sen monipuoliseen luontoon. Pullopostin välityksellä haluaisimme saada selville vielä, minne kaikkialle olemme yhteydessä Rekijoki-vesistön kautta. Viestin vastaanotettuasi toivomme Sinun vastaavan siihen mahdollisimman nopeasti. Mikäli jostain syystä et voi ottaa meihin yhteyttä, lähetäthän pullon uudelleen ajelehtimaan.

Ystävällisin ja odottavin terveisin…” Kirjoituksen alta vesi on liottanut nimet pois.

Ne osasi luetella Häntälässä ensimmäistä vuottaan opettajana ollut Maarit Isotalo , silloinen Ylitalo. Hänelle retki on säilynyt mielessä, sillä Kuusjoella asuva opettaja toimi ensimmäisessä virassaan. Muistiinpanotkin ovat tallessa. Nykyisin hän opettaa Koskella.

Kolmannelta luokalta retkellä olivat Mari Moisio, Mari Yli-Väärälä, Noora Riikonen, Juha-Matti Vikstedt, Markku Koivisto, Mikko Häggman ja Oskari Anttila.

Neljäsluokkalaisia olivat Maija Vikstedt, Petra Mäki-Teeri, Riikka Teräväinen, Jonne Niemi, Erkka Teräväinen, Sami Moisio, Kaarle Setälä ja Heikki Pärkkä.

Häntälän oppilaat menivät syksyllä Pitkäjärven vieraaksi, josta tultiin vastavierailulle keväällä Häntälään.

– Pitkäjärvellä leikittiin tutustumisleikkejä pienessä salissa, joka ei ollut silloin vielä kirjastona. Linja-autolla lähdettiin Reksuolle, opettaja Maarit Isotalo kertoo.

Jokainen laittoi merkkinsä reitille ja luontoliikkumista opeteltiin.

– Suota tutkittiin kaikin aistein: värejä, tuoksuja; kasveja tunnistaen, marjoja maistellen. Mirja upotti paljaan jalkansa suohon ja tunnusteli sen lämpötilaa. Minä nuorena opettajana seurasin silmät pyöreinä.

Keväällä lähdettiin notkoihin. Tutkittiin kevätluonnon ja luontopolun lisäksi vettä.

– Sitä suodatettiin kahvinsuodattimella, mitattiin lämpötilaa ja verrattiin ilman lämpöön. Etsittiin jokisimpukan kuoria ja mietittiin, kuka simpukoita notkoissa syö.

– Lisäksi oli tuo legendaarinen pulloposti. Muistaisin, että laitettiin myös itse kyhättyjä pienen pieniä lauttoja liikkeelle, mutta se on voinut olla toisella retkellä.

Pikkuapollosta ja sen elinolosuhteista oli tietoisku, ja pohdittiin notkoluonnon suojelun merkitystä lajin menestymiseen.

– Puhuttiin notkojen muodostumisesta ja vertailtiin pohjois- ja etelärinteiden eroja. Tutkittiin kasveja, tehtiin luontomaalaus ja yritettiin päätellä, minne pulloposti menee. No, nythän saatiin vastaus siihenkin!, Maarit Isotalo kertoilee, lähettäen terveisiä oppilailleen.

Johanna Ryhtä muistavaa reissun hyvin. Myös kirjeen kirjoittamisen, mutta ei varsinaista matkaan lähettämistä.

– On se kummallista, että se on niin pitkän matkan kulkenut. Jossakin kaislikossa pullo on majaillut, taikka lähtenyt matkaan nyt, kun vedet olivat korkealla.

– Senkin muistan, kun vastausta odotti. Lapsen mielestä sen olisi pitänyt tapahtua heti, tai viimeistään seuraavalla viikolla! Oli pettymys lapsen maailmassa, kun posti ei palannutkaan.

Mikko Häggman toteaa, ettei muista notkoretkeä. 21 vuotta on tehnyt tehtävänsä.

– Mutta suon minä muistan. Se oli varmaan silloin vieraampi paikka kuin tutut Häntälän notkot.

Mirja Honkanen teki lasten kanssa notkoihin ja Reksuolle monet retket, myös Lahden koulusta. Aina lähetettiin pullo, mutta kertaakaan se ei palannut.

– Tämä oli ensimmäinen! Oppilaat ovat nyt löytäneet toisensa uudelleen. Tapahtuma on selvästi herättänyt heissä yhteishenkeä, kun he ovat lähetelleet toinen toisilleen viestejä.

– Retkiä oli kiva järjestää. Niillä sai opetettua luonnosta monenlaisia asioita paikanpäällä, kun kukat puhkesivat kukkaan notkoissa tai syksy saapui väreineen suolle.