80-vuotias Raimo Rintala on tuttu näky Someron ja lähiseutujen tanssilattioilla. Viime syksynä hän sävähdytti Someron Tanssi-Tähti -kisassa. Hän opasti Päivi Älliä tanssin saloihin ollen kisan vanhin opastaja.
– Niin kauan käyn tansseissa, kun joku lähtee kanssani parketille, toteaa kahdeksankymppinen.
Toinen mittari on polkan sujuminen.
– Tanssin niin kauan kuin polkka käy.
Polkka on Rintalan bravuuri.
– Siinä jalat käyvät vaan hiukan lattiassa, hipaisevat, muuten ollaan ilmassa.
Myös salsasta, rumbasta ja cha cha chasta hän nauttii.
Kaikki tarvitsisivat Rintalan pelottomuutta ja uskallusta heittäytyä uusiin asioihin, kuten twerkkaamaan itseään puolet nuoremman tanssikaverin kanssa. Samalla tuotetaan iloa itselle ja nauratetaan kaikkia ympärillä olevia.
Tanssimisen makuun Raimo Rintala pääsi nuorena, kun lähellä oli kosolti lavoja: Kuusjoen Keidas, Havuharju, Huvinummi, Rautelan lava, Kosken nuortentupa ja niin edelleen.
– Porukalla mentiin ja vaihdettiin maisemaa, nuorempana poljettiin pyörillä ja vanhempana mentiin autolla.
Ei tanssimista opeteltu juurikaan etukäteen.
– Aluksi taluttelin likkoja, seurasin. Matkin niitä, joiden näin osaavan. Sellaista oli helpompi viedä, joka tanssi hyvin.
Helsingissä asuessaan hän kävi Åke Blomqvistin tanssikoulussa saamassa oppia rumbaan ja cha cha chahan.
Tanssi on Rintalan harrastuksista ykkönen.
– Sen kautta olen saanut paljon ystäviä. Tuttuja löytyy, minne päin Suomea sitten menenkin. Ei ole paikkaa, ettei yhtä tuttua löydy.
– Tanssista tulee hyvä fiilis. Se on älyttömän hauskaa. Ja jos osaa, niin saa parhaat tytöt, ohjaa Rintala nuoria.
– Tanssi pitää kunnossa. On käden nostoja, käden alta menoja, taivuttamista, vääntämistä, jalan liu´uttamista, askeleita eteen ja taakse päin, hypähtelyä.
Kesäisin Raimo Rintala on lähes jokapäiväinen ilmestys Nummijärven saunalla. Sauna, tanssi ja ihmiset ovat hänelle elämän eliksiiriä.
Leivän Raimo Rintala on hankkinut ajamalla autoa ja kuljettamalla ihmisiä, tavaraakin hän on vienyt paikasta toiseen. Hän aloitti Kuusjoen meijerillä ja sitten ajoi särkisalolaisfirmassa bussia. Eläkkeelle hän jäi linja-autonkuljettajan pestistä Helsingin kaupungilta. Välillä useampia vuosia hän lypsi lehmiä.
Lieneekö ammatinvalinta johtunut lapsuuden törmäyksestä. Viisivuotiaana hän oli kivunnut auton hyttiin ja saanut menopelin jollain ilveellä käymään.
– Jarruttaa en vielä osannutkaan. Auto törmäsi talon seinään. Ei siinä onneksi käynyt sen pahemmin. Elämä on kohdellut minua hyvin, tuumaa Rintala.
Hän sanoo monesta asiasta selvittävän huumorilla ja elämänmyönteisyydellä, pieni pilke silmäkulmassa.
– Huumorinkukka on kaunein kukka.
Rintalan mielestä asioistaan: iloistaan ja suruistaan kannattaa kertoa avoimesti.
– Puhuminen ja avoimuus auttavat. Ei pidä padota asioita sisälle.
Hän katsoo huolissaan tämän päivän nuorisoa, joka tuijottaa älypuhelimiaan herkeämättä.
– Eivät ihmiset puhuneet bussissa aiemminkaan, mutta nyt tuijotetaan kännykkää. Se vie kumaraan ja pois tästä hetkestä.
Kirsti -vaimon kuolema oli kova paikka. Pojat olivat silloin vasta kymmenen molemmin puolin, toinen vasta ensimmäisellä luokalla.
Raimo Rintala asui silloin Helsingissä ja ajoi linja-autoa. Työ auttoi surussa.
– Ajattelin, että poikien olisi parempi kasvaa Somerolla.
Hän muutti Kerkolaan ja työ oli Helsingissä. Isä ja anoppi auttoivat lasten hoitamisessa.
– Keitin puuron valmiiksi ennen kuin lähdin töihin Helsinkiin. Mutta ei se ole sama, kuin jos itse lähettää lapsen kouluun ja vastaanottaa kotiin. Siinä näkee niin paljon enemmän, miten lapsella menee.
Hän halusi seurata lastensa elämää.
– Päätin kasvattaa heidät itse. Eikös niin ole, että kun lapsia hankkii, niin niistä täytyy pitää myös huolta. Ryhdyin maanviljelijäksi. Lypsin lehmiä 11 vuotta, jotta pojat vanhenivat ja löysivät paikkansa.
Takaisin Helsinkiin hän muutti 1990. Kun hän jäi eläkkeelle 2004, hän tuli taas Somerolle.
Raimo Rintalalla on kaksi poikaa. Aku Rintala asuu Espoossa ja Janne Rintala Helsingissä.
– Minulla on hyvät pojat. He ovat ahkeria, rohkeita, oma-aloitteisia ja yritteliäitä. Aku on tehnyt monenlaista hommaa, ollut liikennelaitoksella, yrittäjänä ja on nyt Postin Ohjauskeskuksessa järjestelemässä kuljetuksia. Janne on biologi ja kiertää maata ja maailmaa ilmastoasioissa. Olen ylpeä heistä, arvostaa isä poikiaan.
Hänellä on myös kaksi pojanpoikaa, Ruben, 20, ja Iiro, 24. He käyvät katsomassa pappaansa ja viettävät aikaa Somerolla, Iiro etenkin. Hänelle on muodostunut tänne kaveripiiri.
– Mukavaa viettää aikaa heidän kanssaan, ja autella puolin ja toisin. Hienoa katsoa, kun elämä jatkuu.
Raimo Rintalasta elo ilman jälkikasvua olisi tylsää.
– Suuri kiitos, että minulla on heidät. He antavat paljon vanhalle miehelle. Olen yrittänyt opettaa, että jos on väärässä, täytyy osata pyytää ja myös antaa anteeksi.
– Vanhempianikin kiitän, että olen saanut mainiot geenit. Olen hyvässä kunnossa ja muistikin vielä pelaa. Kyllä minulla 100 vuotta tulee täyteen. Vastahan oli vuosi 2000. Siitä on 20 vuotta; äkkiä toinen samanmoinen aika hurahtaa.
Linja-autonkuljettajalle sosiaalisuudesta ja avarakatseisuudesta on ollut hyötyä.
– Minun ei ole tarvinnut pelätä, ei ollut mitään rähinöitä. Yhden asiakkaan olen vienyt ilmaiseksi kotiin. Sanoin, että maksa sitten seuraavalla kerralla. Oli vähän huonossa kunnossa, eikä hänellä ollut rahaa, kertoo Rintala.
Raimo Rintalalla on kavereita pitkin maata. Monista hyvän päivän tutuista on tullut elämänmittaisia ystävyyksiä, kuten tamperelaisista Kepasta ja Maurista. Heidät hän tapasi Lapin reissulla. Ensin Rintala tanssitti Kerttua ja sitten tutustui tämän mieheen Mauriin. Nykyään pariskunta käy Somerollakin tansseissa ja Raimoa tapaamassa.
– Tuhansien joukosta valikoituvat ne kaverit, joiden kanssa viihtyy ja haluaa viettää aikaa, pohtii päivänsankari.
Sosiaalisena ja positiivisena Rintalan on helppoa kohdata ja tutustua ihmisiin, olivat he minkäikäisiä tahansa. Hänet voi tiputtaa mihin tahansa ihmisryhmän keskelle ja silti hän osaa keskustella ihan kaikkien kanssa, eikä koe oloaan mitenkään vaivautuneeksi.
Raimo Rintala sanoo pienen huulenheiton auttavan lähestymisessä. Eivät kohdattavat ihmisiä kummoisempia ole.
Lapin matkoilla tulee tanssimisen lisäksi myös hiihdettyä.
– Äiti oli kotoisin Kittilästä. Minulla on siellä serkkuja ja muita sukulaisia. Siellä ovi on aina auki. Voin ruveta taloksi, käydä jääkaapilla ja painaa pääni pieluksille.
Raimo Kalevi Rintala
Syntynyt 11.3.1940 Kerkolassa
Äiti Marja Johanna, jota Meeriksi kutsuttiin, ja isä Toivo Rintala
Veli Tapio ja sisar Marja-Leena (edesmennyt)
Löysi vaimokseen Kirstin, jonka kanssa avioitui 17.7.1965, jäi leskeksi 1978
Pojat Aku (s. 1966) ja Janne (s. 1970), lapsenlapset Ruben, 20, ja Iiro, 25
Tehnyt elämäntyönsä autoa ajaen: maitoautonkuljettajana, bussikuskina Särkisalossa ja Helsingin kaupungilla linja-auton kuljettajana, maanviljelijänä ja maitotilallisena
Jäi eläkkeelle vuonna 2004 Helsingin kaupungilta
Tanssi on rakkain harrastus, nauttii Lapin matkoista, hiihtämisestä ja ihmisten kanssa juttelemisesta
Ei juhli, mutta pitää kahvipannun kuumana kotonaan Kerkolassa 11.3.
