Vuonna 2010: Viimeinen uintikilpailu veti mielet haikeaksi

0
Kari "Poppis" Suomela ihmetteli, kun ei hengästynyt uintisuorituksensa jälkeen. Johanna Kara ja muut entiset uintikaverit naureskelivat vieressä miehen selittelyä. Selittelystä hän sai aikoinaan lempinimensäkin: olet sinä aika poppamies.

Somero-lehti 26.3.2010

Merja Ryhtä

Viimeinen uintikisa Someron vuonna 1972 valmistuneessa hallissa veti mielet haikeiksi. Tuula Kara -uinteihin osallistui liki 140 uimaria ympäri Suomen.
Someron Esan uimarit aikovat käyttää hallia viimeiseen saakka eli toukokuun loppuun, jolloin vanhaa hallia ryhdytään purkamaan. Uuden rakentaminen alkanee ensi syksynä. Seuraavan kerran Someron omassa hallissa uitaneen kilpaa vasta vuoden 2012 talvella.
Someron Esan uintijaoston puheenjohtaja Pertti Tamminen kuvaa uimahallitonta aikaa haasteelliseksi kilpauimareille, muille lajin harrastajille sekä seuralle.
– Puolitoista vuotta on pitkä aika. Harrastus vaatii aina koko perheen sitoutumista ja tässä tapauksessa erityisesti. SM- ja ykkösryhmälle pyritään takaamaan mahdollisimman hyvät harjoitusmahdollisuudet, mutta myös muille uintiin sitoutuneille, toteaa Tamminen.
Uintijaosto pyrkii pyörittämään toimintaan niin, että uintiharrastus ja sen taso jatkuisi mahdollisimman normaalina katkosajan.
– Ettemme joutuisi lähtemään nollasta hallittoman kauden jälkeen.
Esan pitäisi löytää harjoituspaikka ja -ratoja 30–40 uimarilleen.
– Yhdestä paikasta tuskin saamme niin paljon harjoitusaikoja kuin tarvitsemme. Meillä on niin monia ryhmiä, tuumaa Tamminen.
Salon uimahallin etu on se, että moni uimari asuu Salon suunnalla. Siellä on paremmin tilaa kahden altaan takia, mutta myös käyttäjiä paljon. Myös Loimaan, Paimion ja Forssan halleista harjoituskertoja etsittäneen. Forssa tuntuu Pertti Tammisesta kaukaisimmalta vaihtoehdolta, koska Forssan halli mielletään viihdeuimalaksi.
Uintijaoston kysely osoitti, että suurin osa uimareista aikoo jatkaa harrastustaan. Mutta oli joukossa myös sellaisia, jotka pitävät välivuotta niin kauan kunnes uusi halli Somerolle valmistuu.
Someron Esaa edustavat veljesparit Juho , 9, ja Ilkka Jokiniemi , 12, sekä Markus , 11, ja Matias Kuisma , 9, aikovat jatkaa harrastustaan ja suunnata kimppakyydillä muualle harjoituksiin. Heillä harjoituskerrat saattavat vähetä viikossa kolmesta kahteen.
1970-luvulla uintia harrastanut äiti Kaisa Suutela-Kuisma kannustaa poikia uinnin pariin. Nelikko on uinut Esan riveissä 1–3 vuotta ja pitää siitä. Syy on selkeä: vedessä oleminen on sen verran kivaa. Kilpaileminenkin luontuu pojilta.
– Voitto on ehdottomasti tavoitteena tai ainakin parempi aika kuin edellisellä kerralla. Tarkoitus on uida lujaa ja hyvällä tekniikalla, sanovat pojat.
He odottavat uudelta Someron hallilta enemmän tilaa ja suihkuja sekä sähköisiä ajanottolaitteita.

Kari Poppis Suomela ihmetteli, kun ei hengästynyt uintisuorituksensa jälkeen. Johanna Kara ja muut entiset uintikaverit naureskelivat vieressä miehen selittelyä. Selittelystä hän sai aikoinaan lempinimensäkin: olet sinä aika poppamies.
Veljekset Markku (vas., rata 1) ja Kari Suomela starttasivat 50 metrin vapaauintiin viereisiltä radoilta. Kari, vanhempi veljeksistä vei voiton karvan mitalla.
Tämä joukko vietti Someron uimahallilla aikaa 1970–1980-luvuilla ja hitsautui yhteen. Hauskaa on vieläkin, vaikka harvoin nähdään.
Ylärivissä Veli-Pekka Teponoja, Tarja Korvenpää, Kaarina Uusitalo, Minna Torkkola, Päivi Kaipainen; toiseksi ylimmässä Risto Koistinen, Jaana Valtonen, Timo Teponoja, Timo Ilvesniemi, Matti Taipale, Seppo Kemppainen, keskellä Jussi Härme, Kaisa Suutela-Kuisma, Outi Vähä-Vahe, Johanna Kara, Tuula Kara, Heli Pohjola ja edessä Arto Laine, Esa Teponoja, Kari Suomela, Markku Suomela ja Kimmo Kara.

1970-luvun uintikonkarit: Kaikilla oli kova innostus uida, olla yhdessä ja synnyttää uintikulttuuri Somerolle

Someron uimahallin konkarit, ne jotka harjoittelivat uudessa hallissa ja tuoreessa Someron Esan uintijaostossa 1970-1980-luvun, kokoontuivat muistelemaan menneitä aikoja ja myös uimaan kilpaa. Tuula Kara -uinnit 2010 osoittivat, ettei vanhojen starojen tahti ole hiipunut. He tunnistivat toinen toisensa vielä vuosien jälkeen uintityylistä. Lähtölaukaus ja startti tuntuivat aivan samalta kuin yli 30 vuotta sitten. Se Kari Poppis Suomelaa hieman ihmetytti, miksi altaaseen pulahti sekaan vastasyntyneitä. Kun Somerolle valmistui uimahalli vuonna 1972, se oli heti ahkerassa käytössä.
Uimarijoukko vietti tiiviisti aikaa yhdessä uimahallissa, mutta myös sen ulkopuolella. Samaan porukkaan sopi, vaikka ikähaitari oli 6-vuotiaasta 16:teen. Kun 15 ikävuotta tuli täyteen, alkoi kouluttautuminen uintivalmentajiksi.
– Olimme joka paikassa yhdessä, Sellaista yhteisöllisyyttä on tänä päivänä vaikea saavuttaa, toteaa Risto Koistinen , joka sai uima-ajoilta lempinimekseen Pätkä. Koistisen pituudesta uupuu neljä senttiä kahdesta metristä.
Muillekin syntyi lempinimiä, esimerkiksi Timo Ilvesniemi oli Ränni ja Kari Suomela Poppis. Ilvesniemi oli kiivennyt ränniä pitkin ylös piiloon ja Suomela selittänyt kuin poppamies.
Siitä joukko on varma, että he yhdessä valmentajien ja ohjaajiensa kanssa loivat paikkakunnalle uintikulttuurin.
Suuren kiitoksen joukko antaa ohjaajilleen Matti Teponojalle, Tuula Karalle, Terttu Teponojalle ja Pertti Karalle .
– He olivat meille kuin isä ja äiti. Me olimme tunnollisia harjoittelijoita ja tuloksiakin alkoi syntyä. Kaikki tsemppasivat toisiaan. Sunnuntain piikkikisat ovat jääneet erityisesti mieleen. Niissä uitiin joka uintilajia 25 metriä peräkkäin. Kauden jälkeen pisteet laskettiin yhteen ja paremmuus ratkesi. Kuntopiiri oli torstaisin. Myös matkat kilpailuihin ja leirit olivat muistorikkaita, kertovat uimarit.
Kun muut lopettivat uinnin ja valmentaja muutti muualle opiskelemaan, sai Johanna Kara oman avaimen halliin. Aamulla ennen koulupäivän alkua hän harjoitteli hallissa, säntäsi sieltä koulunpenkille ja koulupäivän jälkeen pulahti jälleen veteen.
– Minun pyhä kolminaisuuteni oli tuolloin koti-uimahalli-koulu. Minä sain uinnista elinikäisen harrastuksen, ystäviä, hyvän kunnon ja myös ammatin pitkäksi aikaa, kertoo Espoossa asuva Johanna Kara.
Karalla on plakkarissaan 200 metrin rintauinnista nuorten SM-mitaleita ja Siniviitta-finaalipaikkoja. Veteraanisarjoissa hän on saavuttanut EM-hopeaa ja -pronssia. Tavoitteeksi hän on asettanut maailmanmestaruuden tytöt 70-vuotta sarjassa.
– Palkkaan nuoren henkilökohtaisen avustajan. Hän taluttaa minua ja nostaa tarvittaessa lähtökorokkeelle, jos jalka ei enää nouse, nauraa Kara.
– Hienoa, että Somerolle saadaan uusi halli ja monitoimitalon yhteyteen. Kahdeksanratainen olisi ollut vielä parempi, jotta olisi voinut järjestää Somerolla myös arvokisoja. Tuula Kara eli haikeissa tunnelmissa hallin viimeisissä kilpailuissa, nimikkokisassaan. Kara oli Someron Esan uintijaoston synnyttäjiä. Hän muistaa, miten hallin aikaansaamiseksi myytin osakkeita, joilla sai vastineeksi uintiaikaa uudesta hallista.
– Meillä oli kaikilla kova innostus. Toivottavasti nykyisillä uimareilla riittää myös innostusta ja motivaatiota käydä harjoittelemassa Salossa, kunnes oma uusi halli valmistuu.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here