Somero-lehti 9.3.2010
Teksti Mikko Turklin
– Farssi on komedian tyylilajeista kenties vaativin, sillä siinä näyttelijän rytmitaju testataan tosissaan dialogin edetessä hyvin nopeasti. Farsseja esitetään Suomessa varsin vähän, Toikka kertoo.
Lainalakanat, alkuperäiseltä nimeltään Pyjama pour six, ei varsinaisesti ole Camolettin tunnetuin teos, vaikka sitä on esitetty Suomessa runsaasti eri nimillä. Klassikko kuitenkin.
Toikka näyttelee tarinassa Bernardia, joka on varsin arveluttava kaveri. Viidenkympin villitystä poteva mies kun on hieman nuutunut nykyiseen aviovaimoonsa ja haluaisi vaihteeksi hieman nuoremman tytön hameen alle. Tähän tarjoutuu oiva tilaisuus, kun vaimo Jacqueline on lähdössä viikonlopuksi äitinsä luokse. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan, sillä Robert, parin bestman saapuu yllätysvierailulle Jacquelinen rakastajan kanssa. Bernard on tietysti tukalassa tilanteessa, sillä hänen lihallisten himojensa kohde, malli Suzanne on tulossa yökylään.
Bernard on kuitenkin autuaan tietämätön myös monesta muusta asiasta, joten koossa on kunnon farssin ainekset: salailua, yhteensattumia, salarakkaita, vahingoniloa ja valkoisia valheita.
– Vaikka tarina itsessään antaa aika raadollisen kuvan ihmismielen koukeroista, niin katsojan nauruhermot ovat taatusti koetuksella. Sen verran sähläämiseksi homma menee.
Ohjaaja Joonas Suominen onnistuu saamaan aineksista vielä onnellisen lopun aikaan. Muissa rooleissa nähdään Karolina Blom, Piia Koriseva, Hannele Lauri, Ola Leinonen ja Tom Petäjä.
Ensi-ilta esitetään salolaisessa Teatteriravintola Asemassa 10. huhtikuuta.
Uusia aluevaltauksia läpi elämän
Etenkin näyttelijänä kannuksensa hankkinut Toikka kertoo, että alkusysäyksen hänen uralleen antoi Someron Yhteiskoulu, jonka aatteellinen isä oli esperantisti ja tolstoilaisuuden nimeen vannonut Joel Vilkki.
– Koulun vapaamielinen ilmapiiri oli jotakin ainutlaatuista 1960-luvun loppupuolella. Humanistinen ympäristö ja koulun teatteriesitykset loivat pohjaa opiskeluille myöhemmin Teatterikorkeakoulussa, josta valmistuin 1980.
Samana vuonna Toikka teki ensimmäisen roolinsa valkokankaalle, kun hän esitti päähenkilöä Tapio Suomisen ohjaamassa Syöksykierteessä. Varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin kolme vuotta myöhemmin Aki Kaurismäen ohjauksessa, kun tämä filmatisoi Fjodor Dostojevskin romaaniin perustuvan Rikos ja rangaistus.
– Tuo rooli Rahikaisena oli hyvin ratkaiseva, sillä Kaurismäki onnistui tuomaan uutta suomalaiseen elokuvamaailmaan. Elokuvan saaman suosion johdosta tutustuin myös moniin muihin alan vaikuttajiin. Tämän jälkeen pyydettiin ties minkälaisiin rooleihin, Toikka naurahtaa.
Mies on läpikäynyt niin laajan skaalan erilaisia rooleja, että Toikan roolisuorituksia on kuvailtu myös sielunmaisemaksi, joka paljastaa raadollisesti keski-ikäisen miehen, joka ei aivan ole sopusoinnussa sen enempää itsensä kuin ympäröivän maailmankaan kanssa.
– Kyllä tuo väite osuu minuun myös ihmisenä. Olen aina halunnut juosta uusien haasteiden perässä kaavoihin kangistumisen pelossa. Ensimmäisten roolien jälkeen olisin toki voinut valita myös klassisemman tien ja pitäytyä vakavissa rooleissa, Toikka sanoo, aivan kuin jotain pientä olisi hampaankolossa.
– Toisaalta, freelancerina toimiminen on tuonut tullessaan ihan älyttömästi vapautta mukanaan.
Eikä kaavoihin kangistumisesta ole tietoa. Toikka on näytellyt ”Tolloa” Donna Paukussa, lainannut ääntään Homer Simpsonille ja aloittaa kevään aikana myös Salatuissa Elämissä.
– Salatuissa Elämissä on tosi ammattimainen tuotantotiimi, joten vaihteeksi on ihan virkistävää tehdä arkisempaa käyttötaidetta. Näyttelen sarjassa ministeriä, Toikka paljastaa.