Eristäminen läheisistä ja neljän seinän sisällä pysyminen ahdistaa

0
Diakoni Heidi Sippo laittaa EU-kasseja valmiiksi.

Seurakunnan diakonit eivät koronarajoitusten vuoksi tapaa väkeä kerhoissa eivätkä tilaisuuksissa. Kotikäynneille he menevät vain erityistapauksissa.

– Seurakunta ei ole kiinni. Me diakonit olemme puhelinsoiton päässä. Olemme soitelleet asiakkaillemme ja kyselleet, mitä kuuluu ja miten pärjätään. Ihmiset ovat olleet iloisia yhteydenotoista ja suurin osa rauhallisin mielin, kertoo diakoni Heidi Sippo, joka yhdessä diakoni Katri Tuorin kanssa antaa apuaan Someron seurakunnan kautta.

Sippo sanoo, että korona-aika ei välttämättä eroa vanhusten normaalista arjesta.

– Yksinäisyyttä on paljon muutenkin. Se on ikäihmisille tuttua. Ahdistusta tuottaa enemminkin eristäminen niistä harvoistakin kontakteista, joita enää on jäljellä. Pelkoja tulee esimerkiksi siitä, tartuttavatko kotona kävijät, läheiset tai hoitajat viruksen.

– Monille nuorille ja perheille tämä on uusi tilanne.Ei ole totuttu olemaan neljän seinän sisällä näin tiukasti. Lisääntyneet ruokailijat lounasaikaan tuovat haasteita kouluikäisten perheille. Parisuhdeongelmien kärjistyessä on hyvä muistaa, että kirkon perheneuvonnan kautta on mahdollista saada tukea, kertovat diakonit.

He kehottavat soittamaan, jos on huoli itsestä tai toisesta.

– Ottakaa yhteyttä, ettei huoli eikä ongelma kasva liian suureksi. Se jo auttaa, että saa purkaa tuntonsa jollekin toiselle. Soittaa voi, oli iso tai pieni asia.

Se voi olla niinkin konkreettinen ja tärkeä asia, ettei ole ruokaa.

– Tai jos omat ajatukset tai toisen jutut rupeavat menemään turhan synkiksi, niin kannattaa soittaa meille.

– Murheen kanssa ei saa jäädä yksin. Nuoretkin joutuvat nyt olemaan neljän seinän sisällä. He kaipaavat puhekumppania, Katri Tuori toteaa.Huolen määrä riippuu ihmisestä itsestään.

– Osa on ”lunkisti”, osaa tilanne huolestuttaa enemmän. Monesti ihmiset kuitenkin toteavat, että ”eipä tälle mitään voi”. Toisaalta on murhetta, jos asioihin ei voi vaikuttaa.

Vaikeinta tilanteen kohtaaminen voi olla yksinäisille ja esimerksi muistisairaille, jotka eivät muista tai ymmärrä, miksi omaiset eivät käy heitä tervehtimässä.

– Kehotan ihmisiä rohkeasti ottamaan yhteyttä. Terveyteen liittyvissä neuvoissa tietysti parhaiten auttavat sen alan asiantuntijat.

– Nyt on lomautuksia ja työttömyyttä. Yrittäjillä ei kauppa käy. Siksi on yllättävää, miten rauhallisia monet ovat olleet. Moni on tottunut pärjäämään itsekseen, mutta moni myös soittaa. Soiton myötä murheet voivat olla edes hieman kevyemmät, Katri Tuori pohtii.

Katri Tuori kertoo soittoja tulleen yllättävänkin vähän. Tilanne on ollut suhteellisen rauhallinen.

Hieman avuntarve on kuitenkin kasvanut. Huolta jaksamisesta ja taloudellisesta pärjäämisestä on. Siitä on osoituksena on muun muassa Somerolle saapunut uusi kuorma EU-ruokaa, jota jaettiin avuntarvitsijoille viime viikolla.

Maanantain ja torstain välisenä aikana ruokakasseja meni 20–30 kappaletta.

Ruokakassit jaetaan ajanvarauksella. Tarvitsija soittaa diakoniatoimistoon, kertoo toiveensa tarvittavista ruokatarvikkeista, ja saa ajan, jolloin noutaa kassin toimiston ulko-ovelta turvallisuusrajoja noudattaen. Pussin hakijan kanssa jutellaan pieni hetki kahdestaan ja sovitaan mahdollisesti jatkosta.

Ruokakassit on tarkoitettu heille, joilla on taloudellisesti tiukkaa. Kassi auttaa, että saa valmistettua itselleen ja perheelleen syötävää. Isommissa talousvaikeuksissa mietitään, mitä voidaan tehdä ja mikä auttaisi.

Sippo ja Tuori arvelevat, että heidän työssään koronan vaikutukset tulevat näkymään viiveellä.

– Olemme kyllä jo saaneet uusia asiakkaita. Ihmisiä on lomautettu ja irtisanottu; heillä on taloudellista hätää pärjäämisestä.

Diakonit kehottavat nauttimaan korona-aikanakin siitä, mitä on jäljellä.

– Onhan elämässä muutakin kuin korona. Pitää vaan hyväksyä, että nyt on tällainen aika; ja eikä sille voi mitään.

Kotona voi tehdä monenlaista, mutta ei ole pakko hiki päässä siivota ja uurastaa.

– Tehkää niitä asioita, mitkä tuntuvat hyvältä, tietenkin sääntöjen antamien mahdollisuuksien mukaan. Ja pitäkää yhteyttä läheisiinne, soittakaa heille. Valitettavasti me emme tiedä kaikkia, jotka puheluamme ja apuamme kaipaavat, joten soittakaa myös rohkeasti meille, toivovat diakonit.

Juttukavereita tarjolla

– Meiltä saa kavereita, kenelle puhua, muistuttaa seurakunnan vapaaehtoistyön ohjaaja Essi Torkkomäki-Ryhtä.

Someron seurakunta on kouluttanut henkilöitä, jotka ovat käyneet juttelemassa yksinäisten kanssa heidän kodeissaan ja olleet ulkoilukavereina. Nyt vapaaehtoiset eivät koronarajoitusten takia saa vierailla riskiryhmien luona. Lähikontaktit jätetään minimiin, jotta pysytään terveinä puolin ja toisin.

Mutta vapaaehtoiset voivat soitella.

– Jos juttukaveria kaipaa, niin pirauta minulle tänne seurakuntaan. Minä yhytän sinut ja seurakunnan vapaaehtoisen keskusteluaalloille, lupaa Torkkomäki-Ryhtä.

Jos haluaa toimia keskusteluapuna ja vapaaehtoisena, niin silloinkin kannattaa ottaa yhteyttä seurakunnan vapaaehtoistyön ohjaajaan. Yhteystiedot löytää seurakunnan kotisivuilta ja myös kirkollisista ilmoituksista Somero-lehdestä.

– Ottakaa rohkeasti yhteyttä. Sitä ei kannata miettiä, soittaako oikeaan paikkaan. Me rupattelemme, lievitämme yksinäisyyttä. Jos tarvitsee kriisiapua, niin ohjaamme henkilön sinne, mistä saa parhaan avun, toteaa Torkkomäki-Ryhtä.

Seurakuntaan saa yhteyden myös sosiaalisen median kanavien kautta, kuten Facebookissa ja Instgramissa.

– Jos yhteydet eivät pelaa tai kokee, ettei oikein osaa, niin digiasioissa yritämme auttaa etänä yhteistyössä Somero-opiston digitukihenkilöiden kanssa.