Itseoppinut monitoimimies

0
Kaikki alkoi kitarasta, eikä ensimmäistä soittopeliä ole enää tallessa. Heikki Ilmonen toteaa, että ”Hammondin soundi on se, mikä on koskettanut meikäläistä”.​

– Nyt sitä siirtyy meikäläinen riskiryhmään. Vaikka on sitä ihmisten ilmoilta tullut pysyttyä poissa melko hyvin jo tähänkin asti.

70 täyttävä Heikki ”Hessu” Ilmonen tietää astuvansa uuteen aikakauteen. Edellinen uusi ajanjakso koitti, kun viestikapula vaihtui ja poika Topi Ilmonen alkoi vetää Jokioistentien varressa olevaa maineikasta Power-Soundin musiikkiliikettä. Edelleen hän on isänä häärinyt apuna ja asiantuntijana. Tarpeen mukaan.

Heikki Ilmonen toteaa lapsuudestaan sen verran, että muutti äitinsä kanssa Power-Soundin tontille 10-vuotiaana. Koulun hän aloitti Lehtimäenkulmalla ja sitten tuli vuoroon Ollila.

– Tässä minä olen vääntänyt kiviä ja kantoja. Laajentanut taloa ja liikettä moneen otteeseen. Hommia on tehty. Viimeksi rakensin talon tähän viereen eläkepäiviä varten.

Lapsuus päättyi töihin menoon Shell-huoltamolle heti kansakoulun jälkeen 1966. Sitä seurasi armeija ja sen jälkeen toiset neljä vuotta Hallikaisen autokorjaamossa. Syntyi ajatus ruveta yrittäjäksi.

– Olin ollut jo kahdeksan vuotta vieraalla töissä. Mietin pitkään, kannattaako siinä vaiheessa, ”niin vanhana” enää pistää omaa yritystä pystyyn. Mutta minä aloitin niin nuorena, Hessu Ilmonen naurahtaa.

Armeijan jälkeen oli myös naimisiin meno, ja syntyi kaksi lasta.

Soittoharrastus alkoi aikaisin. Molemmat vanhemmat olivat musikaalisia.

– Vuotta en muista, mutta aika nuorena rämpyttelin enon mandoliinia. Äiti osti kitaran, ja 15-vuotiaana menin jo tanssiorkesterin basistiksi ja laulajaksi. Suomen Risto opetti hieman basson alkeita. Musiikki oli keikoilla humppaa ja valssia ja muun muassa Irwin lauluja.

Ensimmäinen vahvistin oli putkiradio.

– Sitten soitin Känkäsen Manun tekemällä bassovahvistimella. Kaappi oli täytetty lasivillalla. Ihan sama, minkä nuotin bassosta soitti, niin samalla tavalla vahvistin ”pieraisi” äänen ulos! Laulu tuli kitaravahvistimen kautta, joten soundi ei ollut massiivinen. Mutta samanlaisia olivat silloin soittovehkeet kaikilla muillakin. Stereoista ja hifeistä ei oltu kuultu vielä mitään.

Trumpettikin Ilmosella oli kitaran jälkeen. Sen hän osti Topi Hairon musiikkiliikkeestä Somerolta.

Instrumentteja ovat olleet myös kosketinsoittimet, haitari ja saksofoni.

– Saksofonit ovat maanneet koteloissaan liki 20 vuotta, mutta taas olen alkanut herättämään niistäkin ääntä. Hanuristiksi en ole itseäni koskaan mieltänyt, vaikka sitä olenkin keikoilla soittanut. Ei kaikkia instrumentteja jaksa raahata mukana. Soitan vähän kaikkea, enkä mitään kunnolla, Ilmonen kuittaa vaatimattomasti.

– Kun olisikin ollut jokin YouTube, kun minä olin nuori. Kihisevästä putkiradiosta kuunneltiin Emmaa ja sitä opeteltiin. Kasettinauhuri oli jo hirmu keksintö. Se oli ihan eri maailma, kun ei ollut musiikkiopistoja ja muuta. Nyt nuoret näkee soinnutukset netistä, voivat toistaa sitä puolikkaalla nopeudella ja hiffata, ”mitä riffiä se oikein soittaa”.

Soittamisessa seurasi tauko. Uudestaan Ilmonen lähti liikkeelle Onnenapilan kanssa 1970–80-lukujen vaihteessa. Hän ja Eija Kourimo lauloivat. Mukana oli myös Jorma Gyldén, Martti Karikytö, Jussi Torkkola, Jarkko Uutela ja Matti Välttilä. Kokoonpanot vaihtelivat. Soittokämpät olivat vanhan paloaseman yläkerrassa ja myöhemmin Jokilan entisessä lastenkodissa Sylvänällä.

– Sitten kitaraa tuli soittamaan Lehtosen Matti ja haitaria Lavikaisen Asko. Minä lauloin ja soitin koskettimia. Ostin äänitysvehkeitä ja rakensin studion talon kellariin.

Viipuri-Humppa Loimaalta tuli kuvioihin 1984 ja Lappeenrannan humppafestivaalien voitto seurasi ’85. Suurin humppakuume alkoi olla Suomesta samoihin aikoihin ohi. Yhtyeen nimi vaihtui Suomirytmiksi ja mukaan tuli vaihteeksi turkulaisia muusikoita.

– Nykyään ei enää ole niinkään bändejä, vaan porukka kerätään keikkoja varten kasaan. Somerolaisista ovat olleet soittamassa muun muassa Hannu Karvia, Markus Santakangas ja Vesa Toukkari. Myös Riikosen Pertin ja Raittilan Mikan kanssa on soiteltu samoissa kokoonpainoissa. On hyvä, kun on paljon tuttuja, niin aina saa bändin kasaan.

V uonna 1986 Heikki Ilmonen pani pystyyn Power-Soundin. Heiton kiinteistössä Joensuussa alkuun sijainneessa liikkeessä myytiin soittimien lisäksi akkuja ja öljyjä. Myöhemmin hän siirsi liikkeen nykyiselle paikalleen. Varasto- ja myymälätilaa tarvitaan paljon, ja liike on kasvattanut mainettaan erityisesti laajalla valikoimallaan.

– Varaston arvo on iso ja nimikkeitä noin 8 000. Mutta ellei valikoimaa ole, niin ei ole kauppaa. Mukana on runaasti soitinten maahantuontia.

Autokorjaamoa Ilmonen piti 1974–95 ja sitä jatkoi jonkin aikaa poika Timppa.

– Tein muun muassa roskapönttöautoja Vaseliuksen Antille ja ralliautoja Kujalan Pekalle, ihan SM-tasolle asti. Olin nuoresta asti kiinnostunut kaikesta, mikä pärisi.

Ne ajat ovat jääneet. Kun Mig-hitsin kipinä lentää korvaan, surisee ja polttaa siellä aikansa, syttyy vuosien myötä houkutus alan vaihtoon.

– Kuuma piki valui päälle kaasuhitsillä autoja hitsatessa. Bändikamojen myynti alkoi kiinnostaa, kun oli tietämystä alalta.

– Jokisen Hermanni teki mulle ensimmäisen hitsimuuntajan. Kasasin rappuralleja ja vesikelkkoja kotona 15-vuotiaana ja myin naapureihin. Mutta siitä ihmiset eivät tykänneet, kun telkkarin kuva välkkyili ja meni pieneksi ja tupien valot rätisivät. Hitsauslaitteet olivat aika suojaamattomia ja linjat huonoja, Hessu Ilmonen nauraa.

Vuosi sitten Ilmonen kävi Saksassa tutustumassa aurinkoenergialaitteisiin.

– Sitä bisnestä olen tässä nyt herätellyt vuoden ajan, kun on kuitenkin pitkä kokemus elektroniikasta. Sille on oma verkkokauppa.

Viime aikoina Ilmonen on tehnyt musiikkia YouTubeen nimellä Hessu Ilmonen Band. Porukassa soittavat hänen lisäkseen Topi Ilmonen, kitara, Keijo ”Kekku” Koski, rummut, sekä Kari ”Karppa” Caven, basso. Äänityslaitteet ovat kutistuneet iPadilla ohjattaviin laitteisiin, eikä mittavia miksauspöytiä enää tarvita. Musiikki on Jätkän humpasta Claptoniin.

Paras asia yrittämisessä on Ilmosen mielestä vapaus.

– Yrittäjää aina ajatellaan tietynlaisen ihmistyypin edustajana, mutta vapaus on se, mikä työtä saa tekemään. Välillä se on näennäisvapautta, mutta kyllä siinä on sentään jonkinasteinen päätäntävalta omista tekemisistään. Saa olla oman onnensa seppä. Se vie paljon aikaa, mutta se antaa myös.

– Omaan työhön pitää olla erittäin sitoutunut. Se on nykyajan vitsaus, ettei kukaan halua niin tehdä. Yrittäjän homma ei toimi, ellei sitä tee kunnolla.

Heikki Viljo Olavi Ilmonen

  • syntynyt 25.4.1950 Orimattilassa
  • isä Viljo Ilmonen, Orivesi, äiti Helvi o.s. Topo, Muolaa
  • sisar Liisa, Muurame
  • lapset Timo ja Tuija ensimmäisestä avioliitosta, Topi toisesta, kolme lastenlasta
  • puoliso Marja Ilmonen o.s. Honkasalo, Salosta
  • motto: ”Se, minkä voit tehdä huomenna, tee se jo tänään.”