Kaikkien on pysyttävä terveinä

0
Tuntuu hurjalta sanoa, mutta tuotannon kannalta olen enemmän huolissani sikarutosta, Jukka Eeva pohtii.

Muuten ei maatalouden töitä saada tehdyiksi, eikä ruokaa saada.

Vihannes- ja marjatilat vaativat Suomessa pääosin kausityövoimaa. Kesällä kun tarve on suurin, heitä lennätetään Suomeen tuhatmäärin ulkomailta. Suomalaisille työt ovat kelvanneet kehnonlaisesti.

Somerolla vihannes- ja puutarhatiloja ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole. Sen sijaan isoilla kotieläintiloilla ulkopuolista työvoimaa tarvitaan. Se tarve on pääosin ympärivuotista, ja siihen on osattu varautua jo ennen koronaviruksen leviämistä.

Pahaksi äityessään koronavirus voi aiheuttaa huomattavaa työvoimapulaa kaikilla maatiloilla. Se vaikuttaisi Suomen ruokahuoltoon ja huoltovarmuuteen mahdollisesti hyvin nopeasti ja rankalla kädellä.

Matti Kaase (kuva Sauli Kaipainen)

Rehellisiä ja työteliäitä ihmisiä

Kaurasen tilan emakkosikalassa Somerniemen Viuvalassa tarve on ympärivuotista.

– Meille on tärkeää se, että työntekijät pysyvät terveinä, mutta hyvin tarkkana saa sen asian kanssa olla, isäntä Matti Kaase toteaa.

Sikalassa on ollut tautisulku ennestäänkin ja on annettu tarkat ohjeet taudinaiheuttajien kurissa pitämiseksi. Korona-aikana kanssakäymistä on tarkennettu työntekijöiden kanssakäymisen osalta. Käsienpesua ja käsidesin käyttöä on lisätty ja lisäksi työntekijät käyttävät hengityssuojainta.

Sikalan työntekijät, kolme kappaletta, ovat Ukrainasta. Lisäksi on yksi suomalainen työntekijä, joka on työskennellyt tilalla jo 23 vuotta. Kaikkien, myös talonväen, on pysyttävä terveinä.

– Ukrainalaiset ovat kotiutuneet hyvin tänne ja Somerolle. He ovat rehellisiä ja työteliäitä ihmisiä, jotka myös haluavat integroitua muuhun yhteiskuntaan.

Koronan leviämisen myötä tilanteet tulevat todennköisesti muuttumaan. Tähän asti tekijöitä on saanut.

Suomen palkkataso houkuttaa.

– Jos palkka lähtömaassa on 150–200 euroa kuussa, niin täällä se on kymmenkertainen. Motivaatio on silloin ihan erilainen. Jos itse kullekin suomalaiselle luvattaisiin palkkaa kymmenkertaisesti, niin eiköhän mansikkapelloille olisi tulijoita.

Petri Maaniitty (kuva Sauli Kaipainen)

Puutarhurin mietteitä

Kesäkukkia, amppeleita, ruukkukukkia ja syötävien hyötykasvien taimia kasvattavalla Maaniityn Puutarhalla on ollut jonkun aikaa odotus päällä. Yhden piti tulla kokeeksi ulkomailta, mutta korona teki tenän. Siksi yhtä työntekijää nyt kaivattaisiin kovasti lisää, toivoo puutarhuri Petri Maaniitty.

– Muut työntekijät oman porukan lisäksi, kolme kappaletta, ovat Somerolta. Viime vuonnakin neljä tässä tarvittiin.

Työntekijät ovat töissä miten kukakin ehtii.

– Muuten he ovat samaa vakkariporukkaa. Tarve on sellainen, että juhannukseksi pyritään tarha saamaan tyhjäksi. Paljon riippuu ilmoista. Jos on kylmää kuten nyt, ihmiset eivät osta.

– Se on mennyt niin fiilispohjaiseksi. Kylmällä ollaan sisällä, kun päinvastoin pilvipoudalla ja kostealla kelillä pitäisi olla istuttamassa. Niin sanottu ”järki-istuttaminen” on hävinnyt. Odotellaan aurinkoa ja sitten ihmetellään, kun koko ajan pitää kastella.

Petri Maaniityn havainto on, että nuoret eivät istuta kasveja niin paljon kuin vanhempi väki. Maaniitty toivoo, että asia muuttuisi, merkkejä siitä on.

– Jos koronaviruksen takia vihannekset ja hedelmät jäävät tulematta Suomeen, niin silloin niitä omia istutuksia vasta tarvittaisiin!

Työ mansikoiden ja herneen parissa on yksinkertaista. Puutarhalla on toista.

– Tässä pitää tuntea kukat, tietää montako laitetaan laatikkoon ja osata katsoa, mikä on kaunis. Kielimuuri on myös vaikuttanut palkkaamiseen. Tulokkaat eivät halua opetella, ellei osaamistarvetta ole seuraavassa työpaikassa.

– Nyt huoneet eivät tule täyteen, niin luulen. Viimeisiä eriä supistellaan tänä vuonna, sillä jos ne jäävät myymättä, jäävät jäljelle vain kustannukset. Yksi myymätön tappaa kolmen–neljän myydyn tuoton.

Tyhjän saa pyytämättäkin. Toisaalta ihmiset ovat kotona ja puutarhakalusteita ja grillejä myydään. Suunnitelmat voivat muuttua.

– Jos on aikaa touhuta kukkien ja hyötykasvien kanssa ja vielä tulee satoa, niin mikä ettei. Niin pitäisi kaikkien ajatella. Vuosi on poikkeuksellinen. Sitä en tiedä, onko hyvä vai huono, mutta tavanomainen se ei ole. Jatkan istutuksia niin pitkälle kuin näen, että odotettavissa on vielä menekkiä.

Matti Välttilä (kuva Sauli Kaipainen)

Kiina tuotti puolet sianlihasta

Matti Välttilän yhdistelmäsikalassa on myös pelkästään somerolaisia työntekijöitä. Töissä palkollisina on isäntäparin lisäksi vakituisesti neljä henkilöä. Yhteensä siis kuusi, plus tarvittaessa lomittaja.

– Sikataloudessa bioturvallisuutta on harjoitettu jo pitkään. Esimerkiksi elintarvikkeiden salmonellavapaus ja maailmalla riehuva Afrikkalainen sikarutto aiheuttavat varotoimenpiteitä. Jos ollaan matkoilla, vaikka vain ruotsinlaivoilla, niin töistä ollaan pois seuraavat 48 tuntia. Varovaisuuteen on jo totuttu, Matti Välttilä arvioi.

Taudit voivat muuttaa kerralla paljon. Kiina tuotti noin puolet maailman sianlihasta, mutta sikaruton puhkeamisen jälkeen maailmanmarkkinoilla on ollut merkittävää vajetta, jopa pulaa. Kuluttajia kyllä riittää.

Maatalous ei etätöihin pysty, ja juuri siksi nykyinen koronavirus on niin hankala tapaus. Kylvöjen alla taudin saamiseen ei ole varaa.

Jos sairaustapauksia tulee, korvaavia työntekijöitä ei ole kiireaikana saatavissa niin kotimaasta, kuin ulkomailtakaan. Maatalous on muuttunut, tilakoot ovat kasvaneet ja perinteinen naapuriapukin on rajallista.

– Jos puhutaan maatalouden huoltovarmuudesta, niin jo edellä mainittu bioturvallisuus, ammattitaitoinen työvoima, energia, kasvinviljelytarvikkeet, hyväkuntoiset koneet ja laitteet, huolto ja varaosat, ovat avaintekijöitä, Välttilä luettelee.

Matti Välttilä muistuttaa, että myös alan koulutus on osa huoltovarmuutta.

– Tanskassa maataloudessa käytössä oleva oppisopimusjärjestelmä voisi olla toimiva meilläkin. Palkallinen opiskelu työn ohessa saattaisi kiinnostaa monia.

– Erityisesti viime aikoina on huomattu, että huoltovarmuus on maallemme tärkeä. Viranomaisten olisi paikallaan tarkastaa varmuusvarastojen ja kirjanpidon yhdenmukaisuus; niin määrän, kuin laadunkin osalta.

Jukka Eeva (kuva SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo)

Korona voi iskeä mihin lenkkiin vain

Osayhdistelmäsikatilallinen Jukka Eeva yritti alkuun löytää työntekijää kotimaasta, mutta mistään ei löytynyt.

Työmäärä oli kasvanut aikamoiseksi. 10 vuotta sitten hän oli juuri ostanut Lautelasta Vatajanpään tilan ja eläinmäärä kasvoi jälleen huomattavasti. Jukka Eevalla on yhdistelmäsikala Somerolla Lautelassa ja Kiikalan puolella Hirvelässä on satelliitti. Kuusjoella sikala on tällä hetkellä tyhjillään, ja Koskella on lihasikala.

Ensimmäinen työntekijä Aleksander Bryntsev, eli tutummin ”Aleksi”, tuli Ukrainasta.

– Hänet sain Kaasen Matilta saamani linkin kautta. Olin ollut Matilla harjoittelemassa ja tuskailin hänellekin, kun työntekijää ei mistään löydy.

– Ensin oli arka ottamaan ulkomaista työntekijää kielen takia, mutta se kaikki on ruvennut sujumaan. Kieltä oppii, kun sitä joka päivä puhuu, Jukka Eeva selvittää.

Työntekijät ovat puhuneet englantia hyvin – vaikka tietysti murtaen.

– Toisen työntekijän, ”Mikan”, sain Aleksin kautta Venäjältä 7 vuotta sitten. Aleksilla on hyviä yhteyksiä, joten kolmaskin, ”Juri”, löytyi hänen kauttaan. Juri on ollut töissä nyt parisen vuotta. Nyt voisi olla ehkä helpompi saada suomalainen työntekijä. Silloin alkuun se oli mahdotonta edes rahalla.

Enää työntekijöistä ei olisi helppo luopua.

– Uuden kouluttaminen on kuitenkin oma hommansa. He osaavat työt tehdä. Nämä kolme ovat olleet pysyviä. Pari muutakin oli, mutta he vaihtuivat nopeammin.

Kaikki riippuu nyt siitä, ettei saa tartuntaa. Eeva oli Bryntsevin kanssa Ukrainassa kun korona alkoi levitä. Viikon sijasta he olivat matkalla vain vuorokauden, kun rajat menivät kiinni.

– Verkostoja on, ja puhelimella saa tekijöitä. Mutta jos kaikki tulevat kipeiksi, niin sitten menee vaikeaksi. Kerran olin 40 asteen kuumeessa ja silti oli työt hoidettava.

– Tuntuu hurjalta sanoa, mutta tuotannon kannalta olen enemmän huolissani sikarutosta. Nyt senkin leviämisen uhka on matkustuksen kautta vähentynyt. Toisaalta Amerikassa jo suljettiin iso teurastamo koronaviruksen takia. Mitä vaan voi tapahtua. Eli jos sikoja ei saa teurastettua, tulee murheita sitä kautta. Korona voi iskeä mihin lenkkiin vain.

Sikarutto ei tartu ihmiseen, se on vaarallinen ainoastaan sioille. Sen myötä kuitenkin ulkomaan myynti Suomesta loppuisi ja kaikki siat tapettaisiin tilalta, jossa tautia on. Tilalle laskettaisiin suojasäde, jonka sisältä kaikki siat lopetettaisiin. Myös eläinliikenne pysähtyisi sekä mahdollisesti alueella oleva teurastamo.

Suomessa Jukka Eeva sanoo olevan kolme isoa sianlihateurastamoa.

– Niissä on tietysti jaksotettu ihmiset ja työvuorot ja ruokailutkin saattavat olla eri aikoihin. Myös teuraskuljetuksia on jaksotettu. Mutta hyvin ikävää olisi, jos korona lähtisi nyt kylvöjen aikaan leviämään.

Jukka Eeva pitää hyvänä sitä, että suomalaisen ruoan arvostus on noussut.

– Jos rajat menevät ruoalta kiinni, niin mistä sitä ruokaa sitten saa? Pahimmat markkinatalouden kannattajat ovat nyt joutuneet peräytymään kannoissaan.

Kaija Pirttilä (kuva Lilli Jokela/TS)

Korvaavan meijerin löytyminen olisi haastavaa

Kaija Pirttilä kertoo, että heidän lypsykarjatilallaan työskentelee kahdesta kolmeen vierasta. Toinen on naapurista ja toinen Ukrainasta.

– Hän on ollut nyt puoli vuotta meillä ja on osoittautunut hyväksi työmieheksi. Isäntä tapasi hänet Someron Autocenterissä. Tapaamisen jälkeen hänen oli mentävä takaisin Ukrainaan. Seurasi parin kuukauden paperirumba, mutta sitten työntekijä saatiin. Omaa aktiivisuutta siinä tarvittiin paljon.

Ensimmäinen työntekijä oli venäläinen ja toinen virolainen. Suomalaisiakin on ollut välissä. Kolmas, tuuraaja, on saatu vuoroin Forssasta, vuoroin Kiikalasta.

Korona ei sanottavammin vielä vaikuta elämään Pirttilän tilalla.

– Suurin uhka on se, että jos tulet itse kipeäksi, saadaanko korvaava työntekijä jostain tilalle ja tuleeko hän töihin koronan täällä ollessa.

Navetassa on lisätty kertakäyttöpyyhkeiden käyttöä, samoin hanskojen.

– Pyrin myös aina pitämään etäisyyttä, olenpa missä hyvänsä. Se on iskostunut mieleen niin hyvin tässä kaikessa toitotuksessa.

Jos korona tulisi, siitä pitäisi ilmoittaa siementäjälle, meijerille, teurastamolle. Jos teurastamo pysähtyisi, tilan pitäisi sekin vaihtaa.

– Esimerkiksi maitoautot pitää nyt pestä useammin. Olisi ihan hirveää, jos koronavirus tulisi meijeriin. Tämä on ehkä mutu-tuntumaa, mutta tuntuu että teurastamoja kuitenkin löytyisi helpommin. Mutta korvaavan meijerin löytyminen olisikin paljon haastavampaa.