11Someron Kulttuurin puheenjohtaja Olla-Riitta Aarikka on poikkeusolojen aikana yrittänyt haastaa itseään tarttumaan sellaiseen, jota ei ole aikaisemmin tehnyt.

Hän on esimerkiksi pitänyt etäopetustunteja lastenteatterilaisille. Aarikka ei koe teknisiä härpäkkeitä eikä sosiaalista mediaa omimmakseen. Ihmisten kohtaamiset kasvotusten kun ovat hänestä elämän suola. Mutta haasteellisista etätunneista on selvitty ja asiat ovat hoituneet.

Aarikka kehottaa muitakin laajentamaan henkistä reviiriään. Esimerkiksi perheenisä tai äiti voisi kokeilla teininä oloa. Kuunnella tämän päivän nuorten musiikkia ja katsella maailmaa tyyliin: tämä on uutta ja ihmeellistä. Samalla tavalla nuori voi astua perheenäidin rooliin vaikkapa juureksia kuorien, kenties äidin Spotify-listaa kuunnellen ja mielikirjoja lukien.

– Toisen saappaisiin astuminen avaa silmät ja opettaa ymmärtämään, millaista läheisen elämä on. Tutustuu uusin silmin maailmaan.

Hän ehdottaa työmatkan verran lukemaan tai kirjoittamaan runoja. Ryhmäliikuntatunneilla käyvä voisi kahvakuulan sijasta vaihteeksi ottaa käteensä virkkuukoukun tai ahkera lukija hyppynarun.

– Laita munakello 15 minuutiksi päälle ja heittäydy umpimähkään uuteen. Ei siitä tarvitse taideteosta syntyä, mutta kokeile, mitä kaikkea minusta irtoaa.

Poikkeusoloissa ihmisten kulttuurinnälkä kasvaa, kun on aikaa. Kulttuuri, ja sen osanen taide, tuo positiivista henkeä ja on terapeuttista.

– Kulttuuri on yksi niistä tekijöistä, joka kantaa tämän kamalan ajan yli.

Yli kolme prosenttia bruttokansantuotteesta tulee kulttuurintekijöiltä. Nyt epävarmuus kasvaa.

– Kulttuurintekijät ovat suuressa ahdingossa. He ovat tyhjän päällä. Ensimmäisenä lopetettiin heidän ansionlähteensä, tapahtumat: konsertit, näytelmät, käsityömarkkinat ja niin edelleen.

Moni hakee netistä virikkeitä. Sieltä ladataan ilmaiseksi musiikkia ja katsellaan esityksiä. Nyt ammattilaiset tekevät ilmaiseksi tekemisen nälkäänsä.

Aarikkaa huolettaa, miten käy kun poikkeustila on ohi. Vieläkö silloinkin oletetaan, että kulttuuri on ilmaista.

– Sanotaan, että työmies on palkkansa ansainnut. Niin on myös kulttuurin saralla. Ammattilainen ansaitsee työstään palkan.

– Aivan samalla tavalla soittajan ja laulajan on nälkä kuin hitsarinkin, lataa Aarikka.

Someron kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja muistuttaa, että aina koulutus ja ammattitaito näkyvät lopputuloksessa.

– Osaaminen näkyy laadussa. Toivon, että opimme arvostamaan kulttuurin ammattilaisia ja tajuamme sen arvon.

Aarikka sanoo kulttuurilla täytettävän ja vahvistettavan elämää.

– Mitä jos netistä poistettaisiin musiikki, kirjallisuus ja kuvataide? Mitä sinne jäisi jäljelle: kissakuvat.

Ennakkoluulottomuutta, uteliaisuutta ja rohkeutta

Olla-RiittaAarikasta kulttuuria on vaikea määritellä.

– Minusta se tekee meistä inhimillisiä. Se on tapa, miten ihmiset lähestyvät ja tekevät asioita. Se on arvoperusta ja jokapäiväinen asia, jota on kaikessa. Esimerkiksi tapakulttuuria on avaammeko oven ja kunnioitammeko vanhuksia, nuoria ja kaikenlaisia ihmisiä.

Kulttuurissa näkyvät arvot, mitä pidetään tärkeänä ja miten kohtelemme ihmisiä.

Usein vain taidetta pidetään kulttuurina.

– Taide on vain yksi osa kulttuuria. Käsite kulttuuri on mahdottoman laaja asia. Sitä on esimerkiksi miten toimitaan joukkueissa pelaajina ja valmentajina.

somerolaisista kulttuuria Aarikka kuvailee hyväksyväksi ja uskaliaaksi.

– Varsinaissuomalainen haluaa tehdä oikein ja miettii, mitä muut ajattelevat. Se koskee suurta osaa meistä. Eli 7 500 somerolaista on näitä tavallisia hitaasti lämpiäviä ja jollain tavalla arkoja, ja loput 500 originelleja.

Somerolta nousee persoonia. Aarikka kertoo esimerkin jo edesmenneestä Antti Luukosta, joka sai aikoinaan Pariisin maailmannäyttelyssä kunniamaininnan keksinnöistään.

– Hän oli ennakkoluuloton; ei lannistunut vastoinkäymisistä, vaan ajatteli, miksei tämä onnistuisi. Ikuinen uteliaisuus oli hänen ja kulttuuripersoonien avu.

– He eivät ota itseänsä eivätkä maailmaa liian vakavasti. Eivät elä koko elämäänsä suoriutuakseen elämästä.

– somerolla omaperäisyyden apuna on ollut vakaa maatalous, ja että ruoka ja kirkko ovat olleet lähellä.

Maa on ylläpitänyt ja elättänyt.

– Maataloissa jokaiselle on ollut jotain tekemistä. Sille originellillekin on voinut antaa kuokan käteen. Hän on ollut hyödyllinen jollakin tapaa, ja saanut silti tehdä, vaikka keksintöjä.

– Heitä ei suljeta yhteisön ulkopuolelle, vaan Somerolla hyväksytään hieman eriskummallisetkin persoonat ja ideat.

Olla-Riitta Aarikka kertoo esimerkin Åvikin lasitehtaasta.

– Se perustettiin keskelle ei mitään. Siellä oli huippuammattilaisia. He tekivät sellaista, jota ei Euroopassa silloin juuri ollut ja veivät tuotteita maailmalle. Se on rohkeutta.

Antti-Jussi (Aarikka) sanoo, että se on tämä Someron savi, nauraa Olla-Riitta Aarikka hänen kommenttiaan, miksi Somerolla on uskallettu tarttua uuteen.