Kyläkierros Somerniemellä

0
Somerniemen viimeinen kunnantoimisto sijaitsi Jakkulan Paakkalassa vuosina 1960-1976. Nykyisin rakennuksen omistaa Somerniemen VPK. Kunnantoimiston takana tien toisella puolen oli postitoimisto, Somerniemen Osuusmeijeri ja kyläkauppa.

Somero-opiston Tarinoita Somerolta -kurssin neljäs kotiseutukierros suuntautui Lammin, Ihamäen, Terttilän ja Lautelan kautta Somerniemelle. Matkan alkuosan oppaina toimivat Tuomo Grönholm ja Sauli Kaipainen . Näiden kylien taloista ja nähtävyyksistä kerrottiin Somero-lehdessä jo aikaisemmin. Terttilän kylästä matka jatkui Kaskiston kylään ja oppaaksi vaihtui Manu Kärki .
Hän kertoi, miksi Someron vanhat kylät Kaskisto, Suojoki ja Mäyrämäki kuuluivat 50 vuotta Somerniemen kuntaan. Somerniemen 1680-luvulla perustettu kappeliseurakunta halusi itsenäiseksi seurakunnaksi, ja teki 1800-luvun lopulla useita tätä koskevia anomuksia. Anomukset hylättiin, koska seurakunnasta olisi tullut väkimäärältään liian pieni.
Syksyllä 1901 jätettiin jälleen uusi anomus ja siinä Someron seurakuntaan kuuluneet Kaskiston, Suojoen ja Mäyrämäen kylän 511 asukasta pyysivät tulla liitetyksi perustettavaan Somerniemen seurakuntaan.
Senaatti antoi joulukuussa 1901 myönteisen päätöksen, mutta sillä rajoituksella, että se toteutuisi vasta kun Someron kirkkoherran ja kappalaisen virat tulisivat seuraavan kerran avoimeksi.
Erinäisten vaiheiden jälkeen Kaskiston ja Suojoen kylät liitettiin Somerniemen seurakuntaan ja kuntaan liki 30 vuotta myöhemmin vuonna 1927 ja takaisin Someron kuntaan kuntaliitoksessa 1977.

Kaskiston vanha kylätaajama sijaitsi mäellä, jossa nyt ovat Heikkarin ja Jäpin talot.

Kaskiston ja Suojoen kylät Halkjärven rannalla ovat muodostuneet viimeistään 1400-luvun alussa. Kaskiston vanha kyläkeskus sijaitsi Torkkelintien varrella, mutta sinne ei kelirikon takia lähdetty ajamaan linja-autolla. Kylän vanhoista kantataloista ovat jäljellä Heikkari, Jäppi, Jusmäki ja Kaase. Ahlforsin kauppa palveli kyläläisiä 1800-luvun lopulta vuoteen 1974.
Kaskiston koulumäki jäi tien vasemmalle puolelle. Matalampi rakennus on vuonna 1954 valmistunut alakoulu, jonka Someron kunta myi Kaskiston kylätoimikunnalle yhden markan kauppahinnalla 1990. Vuonna 1912 valmistunut ylempi kansakoulu oli toiminnassa vuoteen 1986 ja koulurakennus myytiin yksityiselle vuonna 1990. Samalla mäellä toimi Someron Säästöpankin konttori vuosina 1953–1997. Vähän matkaa eteenpäin mentäessä ohitettiin entinen Osuusliike Oraksen myymälä, joka siirtyi Suojelta Kaskistoon vuonna 1940 ja oli toiminnassa syksyyn 1980.

Suojoen puolelle siirryttäessä ohitettiin Alma ja Jalmari Alitalon omistama Villaan vanha kaupparakennus. Kauppa loppui 1943 vähän ennen Jalmarin kuolemaa. Kallionyppylän päällä oli Alitalon päärakennus, joka purettiin vuosituhannen vaihteessa. Rakennuksen tupaosa oli vanha savupirtti 1800-luvulta.

Suojoen toisen kantatalon, Veikkolan hirsirunkoinen päärakennus on pystytetty muistitiedon mukaan vuonna 1850. Keskitaloa vastapäätä ollut Toivokosken entinen myymälärakennus paloi loppuvuodesta 2018 ja nyt samalle paikalle on rakenteilla omakotitalo.

Mäyrämäen kylässä oli vain yksi talo ja muutama torppa. Turkulainen apteekkari Johan Jacob von Julin osti Mäyrämäen tilan vuonna 1823 ja perusti Halkjärven rantaan sahan ja jauhomyllyn sekä suunnitteli rautaruukin perustamista. Saha käynnistettiin vuonna 1835 ja sai nimekseen Emiliedalin saha. Nimen syntyyn lienee vaikuttanut se, että Julinin toinen vaimo Emilia Lindsay kuoli samana vuonna synnytettyään viidennen lapsensa.

Monissa tietolähteissä Emiliedalin saha mainitaan sijainneen Kiskossa, mikä johtunee siitä, että Kaskisto kuului hallinnollisesti entiseen Muurlaan, sittemmin Kiikalan pitäjään aina vuoteen 1870. Kirkollisesti Kaskisto, Suojoki ja Mäyrämäki ovat kuuluneet Someroon jo 1400-luvun lopulla.

Somerniemen kunta osti Mäyrämäen tilan vuonna 1922 ja kylä liitettiin Somerniemeen 1924. Someron kaupunki omistaa nykyisin 484 hehtaaria tilan metsistä.

Oinasjärven kylään tultaessa oli ensimmäinen pysähdyspaikka entisen Hammarenin pajan kohdalla. Pajan takana olevassa talossa vietti lapsuuttaan Pikku-Pasi , joka lauloi 1960-luvulla Irwinin kappaleita kiertäessään keikoilla forssalaisen tanssiorkesterin mukana.

”Pikku-Pasi” Hammaren.

Tien toisella puolen on Uokkasen talo. Oinasjärven kylän kohdalla opas luetteli pitkän rivin alkuperäisen toimintansa lopettaneita rakennuksia. Oli työväentalo, Somerniemen osuuspankki, Someron Säästöpankin konttori, kyläkauppa, neuvola ja terveystalo, metsänhoitoyhdistyksen toimisto ja Rauhankallion ryhmäkoti.

Jotain sentään on vielä jäljellä, kuten päiväkoti Leppäkerttu, urheilukenttä, matonpesupaikka ja Someron komein uimalaituri. Moronmäen alla on Kourlaan ja Jusoilan talot sekä Mikko Pentin komea perunavarasto Rauhankallion entisessä tiilinavetassa.

Rauhankallion asuinalue Oinasjärven rannassa.

Matkan jatkuessa Oinasjärven rantaa pitkin ohitettiin Kuritun talo ja vuonna 1906 valmistunut Oinasjärven koulu.

Pajamäen jälkeen tultiin Kopilan kylään ja pellon takana näkyi Kopilan kartano. Kartano on perustettu 1600-luvun alkupuolella ja on Someron kartanoista ainoa, joka ei sijaitse Painion järven tai Paimionjoen vesistön varrella. Nykyinen päärakennus on valmistunut 1850 ja se on ollut viime vuodet peruskorjauksen kohteena.

Viuvalan kylässä on tien alapuolella Kumunin ja yläpuolella Kaurasen talot. Kumunin talon ympärillä on Takkapuun (Kesätuote ky.) suuret klapivarastot ja ylhäällä harjun päällä Kaurasen sikalarakennukset.

Kumunin talon
ympärillä Viuvalassa
on Takkapuun
suuret klapivarastot.

Entisen Viuvalan baarin kohdalta käännyttiin Leppäkorven tielle ja siellä pysähdyttiin ennen Kopilan koskea. Koskessa on toiminut saha jo 1600-luvulla ja 1750-luvulla siihen perustettiin Lounais-Hämeen vanhimpiin kuulunut hienoteräinen kauppasaha. Paljon myöhemmin vuonna 1928 siinä aloitti toimintansa Somerniemen Sähkö Oy:n voimalaitos, joka tuotti sähköä lähes jokaiseen Somerniemen kylään.

Kosken partaalla toimi Viuvalan kansakoulu vuosina 1923–1965. Someron lakkautetuista koulurakennuksista se on ainoa, joka on purettu. Vain keittola ja talousrakennus on jäljellä.

Lankin mäen kautta palattiin takaisin Helsingintielle ja ohitettiin tulomatkalla Sulan talo. Mäkisen entisen kaupan kohdalta kurvattiin Jakkulantielle ja ylitettiin Heron silta.

Kärjen ja Hännän talojen jälkeen oli lyhyt pysähdys entisen kunnantoimiston pihalla. Nykyisin rakennus on Somerniemen VPK:n omistuksessa ja siinä on palotallien lisäksi asuinhuoneisto ja kokoustilat.

Jakkulan vanha kylätaajama sijaitsi samalla mäellä. Elokuussa 1898 syttyi tulipalo, joka tuhosi muutamassa tunnissa lähes kaikki kylän rakennukset. Palon jälkeen kantatalot hajautettiin eri puolille kylää.

Jakkula ja Oinasjärvi kilpailivat aikoinaan siitä, kummasta kehitetään Somerniemen keskustaajama. Oinasjärven etuna oli se, että vanha Somero–Helsinki maantie kulki kylän halki, mutta tilanne muuttui 1950-luvun alussa, kun uutta Helsinki–Pori maantietä linjattiin kulkemaan Jakkulan puolelta Oinasjärveä. Kakkostietä ei tullut, eikä kumpikaan kylä kehittynyt toistaan suuremmaksi.

Matka jatkui Pöökin torpan ohi kohti Keltiäisten kylää, joka aikoinaan tavoitteli myös Somerniemen keskustaajamaksi.

Somerniemen ensimmäinen kansakoulu perustettiin Keltiäisiin 1888, ja 1900-luvun alussa kylän keskus sai nimen Hansun kaupunki. Nimen syntyhistoria on edelleen arvoitus, vaikka siitä on monia versioita.

Kaupungin tunnettuja paikkoja ovat Yliopistonmäki, jossa sijaitsi aikoinaan kiertokoulu sekä Seurahuone, Pyykkärinkuja ja Mustanpannun kahvila sekä Keltiäisten kyläkauppa.

Matkalla Keltiäisistä Somerniemen Kirkonkulmalle on peltoaukeaman takana vanha Härjänlahden kyläkeskus. Kylän kolme taloa Hiiska, Hurri ja Suupus olivat pitkään Palikaisten kartanon omistuksessa, kunnes niistä muodostettiin Toivoniemen tila 1927.

Somerniemen VPK rakensi Ämyrin harjulle tanssilavan 1952 ja siitä lähtien tanssikansa on osallistunut paikkakunnan palontorjuntaan.

Somerniemen kirkolle ei ehditty poiketa ja kesätorikin ohitettiin vauhdilla.

Baddingin Bussi-Somerolle -laulussa mainitun Lukkarin kurvin moni vielä muisti ja Lukkarin vanhaa kivisiltaakin oli muutama käynyt katsomassa Rovaniemen Arktikumissa.

Palikaisten Oraksen jälkeen Pohjolan talon kohdalla muisteltiin, että tässä oli ennen vuotta 1977 Someron ja Somerniemen rajataulu ja kuntien vaakunat.