Tule elävänä takaisin

0

Näin kevään kynnyksellä ollaan virtaa täynnä ja on monenlaista mielessä. Kesä on lähellä ja on paljonkin suunnitelmia. Mennäänkö, ja tietysti mennään jonnekin, ainakin vähäsen kiertelemään Suomea, Viroa ja niin edelleen.
Muutaman viimeisen viikon aikana on tapahtunut nopeasti sellaista, jota ei vielä tammikuussa osattu odottaa. Jalkapalloa ja lätkää tuli telkkarista tuutin täydeltä. Nyt on hiljaista, oudon hiljaista.
Päivitykset, joita jatkuvasti voi kuunnella joko radiosta tai seurata telkkarista, ovat selvästi muuttaneet ohjelmiamme. Luonnollisesti monet miettivät, mitäköhän tästä oikein mahtaa seurata.
Monille juttu aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, jotkut taas ottavat asian henkilökohtaisena muilutuksena. Miksi meitä komennellaan, vaikka emme ole itse aiheuttaneet mitään. Menköön ne koloihinsa, jotka tautia ovat tänne tuoneet.
Kieltämättä hommaa on oikeus kritisoida, jos kuuluu ryhmittymään, joka ikänsä puolesta joutuu eniten omaa päiväohjelmaansa muuttamaan. Heikoilla jäillä tällä hetkellä ollaan, se on selvää.
Ihmisten liikkumisen rajoittaminen on ollut viimeksi käsillä toisen maailmansodan aikana. Silloin oltiin totisen paikan edessä.
Kaksi enomiestä oli sodassa viitisen vuotta, kumpikin tuli elävänä takaisin. Nuorempana näiden asiasta hiljaisten miesten kokemuksia ei osannut yhdistellä mitenkään elämään. Nyt ajatuksissa on liikkunut sellaista, että miten ihmeessä he ovat selvinneet ja pystyneet jatkamaan arkea.
Samoin kävi äidilleni, joka sai sodasta ikuisen muiston vaikean reuman muodossa sekä tietysti raskaat evakkoreissut lisänä. Nyt ollaan toisenlaisen pulman edessä, kaveria ja kavereita pitäisi pystyä auttamaan tavalla tai toisella.
Ohjeita on jaettu, peskää käsiänne ynnä muuta. Ohjeita pitäisi olla helpohko noudattaa, eikä muunkaan ohjeistuksen ja sen kuuluisan maalaisjärjen käyttäminen ylivoimaista pitäisi olla.
Tilanteessa on siis monia kärsijöitä. Nuoret kokevat, ymmärrettävästi omalta kantiltaan, että nyt viedään kaikki. Vanhemmat, kuten jo kirjoitin, taas muusta syystä.
1980-luvulla Heikki Salo sanoitti, jonka osana sittemmin Miljoonasade toi kuuluville ne kuuluisat sanat: ”Tule elävänä takaisin”. Tästä on nytkin kysymys. Ollaan samaa mieltä edes tästä yhdestä asiasta. Pidetään huolta toisistamme. Jos ei osaa, pitää kysellä neuvoa.
Päätökset, jotka on tehty viranomaisten puolesta, eivät välttämättä ole kaikki oikeita. Tosin pitää muistaa, että hekin ovat nyt totisen paikan edessä.
Pieni katsaus vielä muihin ongelmiin, joita koronan myötä tulee varmuudella. Yrityksiä ja varsinkin pienyrityksiä joutuu suuriin vaikeuksiin. Asiasta on puhuttu yleisesti ja ”asiantuntijoiden” näkemykset, esimerkiksi konkurssien määrästä ovat samansuuntaisia.
Olen toiminut yrittäjänä yli 20 vuotta, nähnyt ja kokenut nousuja ja laskuja. Persmäki tulee olemaan melkoisen jyrkkä monelle yrittäjälle. Toivoa sopiikin, ettei yrittäjiä ja, korostan vielä, pienyrittäjiä jätettäisi huomioimatta.
Puhutaan aina puskureista, joita yrityksillä pitäisi olla. Jotain ehkä on olemassa, mutta pitkälti hetkessä tälläkin saralla nykyään mennään.
Usko tulevaisuuteen kuitenkin on olemassa, joten yritetään tulla elävinä takaisin, kunhan maailma jälleen kirkastuu.

Hyvää kevättä kaikille!
Tuomo Lehtinen