Uskalla ottaa yhteyttä surijaan ja iloitsijaan

0

Korona rajoittaa myös kirkollisia toimituksia ja niihin osallistuvien määrää.

– Toimimme piispan ja tuomikapitulin ohjeistuksen mukaan, kertoo kappalainen Lilli-Irmeli Hintsa.

Kaste voidaan järjestää seurakunnan tiloissa, ei kotona. Somerolla se tarkoittaa Someron tai Somerniemen kirkkoa tai seurakuntakeskusta.

– Näissä tiloissa voi pitää riittävät turvavälit. Mukana saa olla kymmenkunta henkilöä papin lisäksi. Kipeänä ei pidä tulla paikalle, eivätkä myöskään riskiryhmäläiset, ohjeistaa pastori.

– Pappi ei osallistu perheen mahdollisesti järjestämään kahvitilaisuuteen, koska ohje on välttää kontakteja, joissa koronavirus voi tarttua.

Poikkeusolojen keskellä Somerolla on iloittu syntyneistä vauvoista, ja kasteita on näissäkin olosuhteissa järjestetty.

– Kastetilaisuuksia on striimattu, jotta useampi läheinen voi olla jollain tavalla perheen ilossa mukana. Hienosti on keksitty keinoja, miten voi jakaa ja tai pitää yhteyttä, toteaa Hintsa.

– Siitä vanhemmat ovat suruissaan, kun läheiset eivät pääse kotiin katsomaan uutta tulokasta.

Hautajaisissa saavat olla vain läheiset. Tuomiokapitulin ohje on, että 10 hengen osallistujakiintiöstä voidaan joustaa tilanteessa, jossa vainajan lähiomaisia on yli 10. Lähiomaisia ovat leski, lapset, vanhemmat, isovanhemmat ja lastenlapset.

– Käytännössä Somerolla on ollut siunauksissa mukana korkeintaan 15 läheistä. Hyvin omaiset ovat ohjetta noudattaneet, toteaa pastori Lilli-Irmeli Hintsa.

Seurakunnille on suositus, että siunaustilaisuudet tapahtuisivat haudalla. Somerolla niitä on pidetty myös kappelissa, sillä siellä pystyy olemaan tarpeeksi etäällä toisistaan.

Kasteen tavoin siunaustilaisuuksiin pätee, ettei paikalle tulla sairaana eikä jos kuuluu riskiryhmään.

Läheisyyden ja kosketuksen puuttuminen tuntuu vaikealta.

– Surun kohtaamisessa ja jakamisessa läheisyys ja toisten tuki ovat tärkeitä. Että voi ottaa kädestä tai halata; ottaa osaa ilman sanojakin. Nyt kun ei voi halata, niin voi kokea, että mitä sitten. Miten osoitan osanottoni etänä, miettii pappi.

Hän toivoo, että ihmiset uskaltaisivat silti ottaa toisiinsa yhteyttä niillä keinoin, mitkä ovat nyt sallittuja ja mahdollisia.

– Uskaltakaa ottaa yhteyttä toisiinne. Käykää videopuheluja. Tavatkaa ulkona turvaetäisyydellä. Soittakaa, jutelkaa ja kysykää, miten voit ja miten voin helpottaa oloasi.

– Olkaa valmiita kuuntelemaan. Hiljaisuutta ei kannata pelätä.

Hautajaisia on ollut paljon

Someron seurakunnassa on nyt yli 20 hautajaiset runsaan kahden viikon aikana.

– Tällaista ruuhkaa meillä ei ole ollut näiden 16 vuoden aikana, jotka olen täällä ollut, kertoo pastori Lilli-Irmeli Hintsa.

Hän sanoo, että tiettävästi kukaan ei ole menehtynyt kuitenkaan koronaan.

– Alkuvuodesta oli hiljaisempaa kuin yleensä. Ehkä elämänhalu on koetuksella, kun läheiset eivät pääse riskiryhmäläisiä tapaamaan, miettii pappi.

Vainajia on viety odottamaan hautaamista Someron hautausmaan kylmätiloista Somerniemen ruumishuoneelle.

Someron vanhan kellotapulin alakerta on tarvittaessa käytössä lisätilana. Kaupunki on järjestämässä neljä lisäpaikkaa terveyskeskukseen.

Äiti halusikin pienet hautajaiset

87-vuotias Irja Karvia siunattiin haudanlepoon hiljattain. Kappelissa oli siunaustilaisuus, haudalla kymmenkunta henkeä, vainajan lapset Riitta Suhonen ja Anitta Friberg puolisoineen, Hannu Karvia, sekä lastenlapset. Yksi lastenlapsista piti etäisyyttä haudalla eikä tullut lainkaan kappeliin, sillä hän oli tullut Uudeltamaalta, eikä koronarajoitusten vuoksi halunnut riskeerata saattoväen terveyttä.

Haudalla laulettiin virsi. Irja Karvian siunasi pastori Lilli-Irmeli Hintsa.

– Se oli äkkiä ohi. Aika koruton tilaisuus, mutta tiesimme sen etukäteen, kun on tämä korona. Toisaalta äiti halusikin mahdollisimman pienet ja hiljaiset hautajaiset, joissa on mukana vain lähimmät, kertoo Hannu Karvia.

Hän arvelee, että jos ei koronarajoituksia olisi ollut, niin ehkä äidin sukulaisia ja ystäviä olisi ollut haudalla.

– Meitä olisi ollut kymmenkunta henkeä lisää. Ja ehkä muistotilaisuus olisi ollut seurakuntatalolla. Nyt menimme sisareni Anittan luokse kahville ja muisteltiin äitiä, jatkaa Karvia.

– Jos meitä olisi ollut isompi joukko, niin aika vaikeaa olisi ollut rajata, kenet jättää pois. Meitä oli läsnä 13, eli perheenjäsenet. Suositus on, että perheenjäsenet saavat osallistua, vaikka se ylittäisikin hieman sen 10 henkilön rajoituksen.

– Siskoni Riitta oli hoitanut yhteyden seurakuntaan ja kertonut äidin elämästä. Ihan kauniisti pappi puhui, sanoo Hannu Karvia.

Hän kertoo äitinsä syntyneen itsenäisyyspäivänä 6.12.1932.

– Hän asui pitkään kotona. Me läheiset kävimme häntä katsomassa ja auttamassa päivittäin. Pikku hiljaa kunto heikkeni ja sairaus vei voimat, eikä hän pärjännyt enää siellä. Äiti oli terveyskeskuksen vuodeosastolla viimeiset ajat, noin yhdeksän viikkoa.


Vauvan tuoksua ei voi kokea etänä

Eerika ja Jari Sillanpään perheen nuorimmaisella on kastejuhla viikonvaihteessa. Isosiskot viisivuotias Vilja ja kolmivuotias Kaisla on kumpainenkin kastettu kotona. Niin olisi tehty kuopuksenkin kohdalla.

Paikalla olisi ollut liki 40 henkeä. Eli oman perheen viisikon lisäksi pariskunnan sisarukset puolisoineen ja lapsineen, lapsen isovanhemmat ja isoisovanhemmat, kummit perheineen ja jokunen vanhempien kaverikin olisi saattanut olla kekkereissä mukana.

Koronarajoitusten takia juhlaa ei voitu pitää kotona pienissä tiloissa, eikä kaikkia läheisiä pienokaisen vieressä. Riskiryhmiä, esimerkiksi yli 70-vuotiaita, ei kastetilaisuudessa nyt saanut olla. Kastettavan isoisovanhemmat kuuluvat tuohon joukkoon.

Suunnitelmat menivät uusiksi.

Äiti-Eerika äkkäsi, että kastejuhlan voi pitää kirkossa. Silloin väki voi olla väljemmin ja asettua toisistaan etäälle, ja lapsen isovanhemmatkin pääsevät katsomaan suvun nuorinta, vaikkakin etäältä. He tulevat istumaan Someron kirkon penkissä, kun juhlakalu sisarineen, vanhempineen ja kummeineen on alttarilla.

– Nyt saa kutsuttua hiukan enemmän väkeä kuin pelkästään kummit. Serkku tulee soittamaan pianoa, ja sitten on tietysti pappi, kertoo Eerika Sillanpää.

Hänestä kirkko on hyvä vaihtoehto kastejuhlaan, vaikkei olisi koronakriisiäkään.

Kastetilaisuus aiotaan videoida.

– Se näytetään kahvitilaisuudessa, joka järjestetään myöhemmin, kun taas saa kokoontua isommalla joukolla.

Koronarajoituksista johtuen tyttövauvan kanssa ei ole kyläilty eikä kotiinkaan ole päässyt katsomaan perheen nuorimmaista.

– Kauhean surullista, etteivät he voi vielä tutustua lapseen. Minua säälittää, etteivät isovanhemmat ole saaneet pienokaista syliinsä. Videopuheluita on käyty, mutta he eivät pääse nuuhkuttelemaan vauvan tuoksua. Se ei onnistu etänä.

– He eivät saa olla jakamassa isoa iloa, joka meillä perheessä on. Kaipaahan sitä toisia ihmisiä vierelleen jakamaan iloa.

Eerika Sillanpää sanoo, että toisaalta poikkeuksellinen tilanne on tuonut rauhaa lapsiperheeseen. Kun harrastukset ovat olleet katkolla, niin perhe on saanut rauhassa olla kotona ja tutustua pikkuiseen. Yksi neuvolakertakin jää väliin. Ei ollut tarvetta tuolle neuvolakäynnille, kun lapsi kasvaa hyvin ja kaikki on kunnossa.