Vuonna 1990: Saadaanko parannusta Terttilä-Oinasjärvi -tielle?

0
Tupailta veti Jäpin suureen tupaan väkeä 40 henkeä. Kunnanjohtaja Arto Luhtala sai vastata kyläläisten kysymyksiin.

Somero-lehti 6.4.1990

Milloin Kaskiston kylän läpikulkevalle tielle saadaan parannusta, kyselivät kyläläiset Maataloustuottajain Somerniemen yhdistyksen tupaillassa Kaskiston Jäpillä.

Kunnanjohtaja Arto Luhtala oli vastailemassa kyläläisten kysymyksiin.

Luhtala totesi, että valtion rahaa ei yksinkertaisesti ole saatavissa.

– Vuonna 1980 sorateitä päällystettiin 1300 kilometriä koko Suomen maassa. Tälle vuodelle määrä on tippunut peräti 130 kilometriin. Valtio laittaa pääpainon suurille teille. Tästä kärsivät eniten kylien asukkaat. Joten paljon ei valtion puolelta ole apua odotettavissa.

Joku väläytti, pitaisikö kaskistolaisten ruveta keräämään tietulleja, jotta saisivat tiensä kuntoon. Toisaalta tuli ehdotus, että ryhdytään viettämään ekoelämää, niin ei tarvita teitä eikä palveluja, kun eletään vain omassa rauhassa.

Kaskistolaisilla oli pelko myös Somerniemen vanhainkodin lopettamisesta. Huoli oli syntynyt Someron avopalvelukeskussuunnitelmista.

Kunnanjohtaja kertoi, että Somerniemen vanhainkodin lopettamisesta ei ole puhuttukaan.

– Avopalvelukeskus ei tule mitenkään vaikuttamaan vanhainkotiin.

Esille tuli myös Salon seudun veden janoaminen Kaskistosta. Voisiko kunta tehdä jotain asian hyväksi, ettei kaskistolaisilta vietäisi vettä salolaisille, kun omakin kylä tarvitsee pisaroita. Ja voitaisiiko kaskistolaisten vettä käyttää ennemminkin oman kunnan tarpeisiin kuin muiden eduksi.

Luhtala tuumi, että kunnan mahdollisuudet vaikuttaa asiassa ovat melko pienet.

– Mitä tulee siihen, että Kaskistosta otettaisiin vettä oman kunnan tarpeisiin, niin ennen kuin tehdään liian äkkinäisiä päätöksiä, pitäisi keskustella vesiyhtiön kanssa asiasta.

Maanviljelijöitä houkutellaan työterveyshuoltoon

Someron terveyskeskuksen johtava lääkäri Teuvo Jokinen patisteli maataloustuottajia liittymään työterveyshuoltoon.

– Nyt meillä olisi mahdollisuus ottaa 30-40 maatilaa lisää kiertoon. Viljelijöiden kannattaisi käyttää etu hyväkseen.

Kun ilmoittautuu huhtikuun loppuun mennessä terveyskeskukseen, niin pääsee mukaan ensi vuonna alkavaan työterveyshuoltojaksoon.

Tällä hetkellä Somerolla on kolmisensataa viljelijää maatalouden työterveyshuollon piirissä. Se on vielä pieni osa kaikista MYEL-vakuutetuista, joita kunnan alueella on 1600.

Tuottajia ilmoittautui viime vuonna työterveyshuollon piiriin kolme ja edellisenä vuonna vain kaksi henkeä, joten aktiivisuus ei ole järin suurta ollut.

– Toisaalta meillä ei viime vuonna ole ollut kovin suuria resurssejakaan tehdä työterveyshuoltoa maatiloilla. Nyt työkentästä on suurien yrityksien lopettamisen yhteydessä poistunut melkoisesti väkeä, noin 70-80 hengen verran, kertoi Jokinen

– Maanviljelijöillä olisi nyt mahdollisuus täyttää tuo aukko. Viljelijöiden kannattaisi käyttää etu hyväkseen.

Alkuun lähteminen on helppoa. Se käy ilmoittautumalla terveyskeskukseen, josta kaavakkeet lähtevät viljelijälle.

Maatalouden työterveyshuollon kiertoaika tulee olemaan entisen viiden vuoden sijasta kolme vuotta. Silloin tehdään joko maatilakäynti tai terveystrarkastus.

Rahankaan ei luulisi olevan este. Tilakäynti on viljelijälle ilmainen ja terveystarkastuksesta maatalousyrittäjä maksaa 45 prosenttia ja Kela loput 55 prosenttia.

Tuontisuojan romuttamisella huonot vaikutukset

Toiminnanjohtaja Pekka Pastila Maatalouistuottajain Etelä-Hämeen Liitosta puhui Euroopan yhdentymisestä ja sen vaikutuksesta Suomen maatalouteen.

Hän arveli Euroopan yhdentymisen haittavaikutuksien olevan suomalaiselle maataloudelle ja maaseudulle kovinkin suuret, ellei jo tässä vaiheessa hyväksytä määrättyjä poikkeuksia Suomen osalta.

– MTK on kannanotossaan esittänyt muun muassa, ettei lainsäädännöllä, ulkomaalaisomistuksella, elintarvikkeiden laadunvalvonnalla, tuontisuojan väljentämisellä eikä millään muullakaan toimenpiteellä saa heikentää itsenäisen maatalouspolitiikan harjoittamisesta Suomessa. Vaikeista olosuhteista johtuen myös ruuan tuottaminen tulee olemaan täällä kalliimpaa kuin Keski-Euroopassa.

Maatalouslaissa määritellään viljelijän tulon kehitys tasavertaisena muihin väestöryhmiin nähden ja se, että Suomen maatalous perustuu omavaraiseen tuotantoon.

– Tästä perustavoitteesta ollaan lipsumassa. Muun muassa elintarvikepoliittinen työryhmä on esittänyt entistä vapaampaa elintarvikkeiden tuontia. Myös monet kuluttajajärjestöjen edustajat ovat halvemman ruuan toivossa esittäneet, että elintarvikkeiden tuontia olisi lisättävä.

– Tuontisuojan romuttamisella saattaa olla huonot vaikutukset koko maaseudun kehityksessä.

– Halpa tuontiruoka saattaa olla myös pelkkä kupla, joka puhkeaa ensimmäisessä kriisissä. Suomalaisen palkansaajan palkasta menee 18 prosenttia ruokaan. Tämä on eurooppalaista keskitasoa ja sitä ei keskusteluissa ole otettu huomioon.

– Toisaalta jos elintarvikkeet tarkastetaan niiden tuottajamaissa, niin laadusta ei voida olla varmoja.

Tila- ja yrityskoko suurenee

– Puhutaan maaseudun kehittämisestä ja siitä, että muutoksia on tulossa, koska varsinaisen maataloustuotannon puolella ei ole lisäämismahdollisuuksia. Kiristyvä hintakilpailu johtaa entistä suurempiin tila- ja yrityskokoon.

Pastila näkee, että maaseudulla on kuitenkin mahdollisuutensa. Maaseutu on tulevaisuudessa hänen mukaansa entistä monimuotoisempi. Perustilojen lisäksi tulee olemaan paljon osa-aikatiloja ja pelkkiä omakotitaloja, joiden asukkaat käyvät kaupungissa tai omissa yrityksissään töissä.

Pastila on tyytyväinen myös siihen, että maatalousyrittämishanke on saanut jalansijaa kunnissa.

– Hankkeen yhtenä tarkoituksena on löytää maaseutuyrittäjiksi sopivat henkilöt ja antaa heille koulutusta ja apua uuden yrityksen käynnistämisessä.

– Toinen tärkeä seikka on se, että kunnan elinkeinotoiminnassa maaseudun kehittäminen otetaan yhtä vahvasti esille kuin taajamienkin kehittäminen. Asenteiden muutoksella saadaan maaseutu ihmisten mielissä tuntumaan enstistä paremmalta paikalta asua ja yrittää.

Tupaillassa oli myös tietoisku vakuutusasioista. Niistä olivat kertomassa Sirkka Raikkonen ja Sari Kanasuo Hämeen-Uudenmaan Vakuutusyhdistyskestä.