Ylittäjät ja alittajat

0

Tiedättehän ihmistyypin, jonka huolet, sairaudet ja muut vastoinkäymiset ovat aina mittavampia kuin omasi? Markus Kajo alias Kettunen nimittää eräässä pakinassaan tällaista ihmistyyppiä ylittäjäksi: ”Menepä kertomaan, että olet ostanut vauvanvaippoja halvalla. Jo tulee ylittäjä ja sanoo että olisi tiennyt tukun, josta olisit saanut puolta halvemmalla. Jos voitat arvalla viisikymppiä, niin ylittäjä tietää jonkun, joka on voittanut viisi tonnia. Kehu ylittäjälle, miten vähällä pääsit armeijassa ja hän on päässyt neljä kertaa vähemmällä. Muuta sitten yhtäkkiä mielipidettäsi ja sano että itse asiassa armeijassa oli kyllä aika keljua. Jo kehuu ylittäjä, että hänelläpä se oli vasta; köysissä siviiliin tuotiin, silmät oli nurin ja suusta tuli vaahtoa.”
Ylittää voi monella tavalla. Kun minusta tuli filosofian maisteri 1985, asuimme ex-mieheni kanssa Lieksassa. Olin paikallisen harrastajakirjoittajayhdistyksen puheenjohtaja. Johtokuntaan kuului elämäänsä katkeroitunut mies, jonka mielestä koko maailma oli henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan. Hän kyseli minulta mitä mahdottomampia kysymyksiä, ja kun vastasin, etten tiedä, hän sanoi: ”Olet maisteri etkä tiedä!”
Siitä tuli sisäpiirivitsi minulle ja ex-miehelleni. Kun väittelin tohtoriksi 1995, ex-mieheni alkoi kysellä minulta, mikä on Papua-Uuden-Guinean keskimääräinen väestötiheys ja paljonko punapuita kasvaa Minnesotassa ynnä muuta vastaavaa. Kun vastasin, etten tiedä, hän pyöritteli silmiään, veti suupieltään vinoon ja loihe lausumaan: ”Olet tohtori etkä tiedä!” Sitten nauroimme raikuvasti.
Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa Rokka haavoittuu mutta ei anna periksi ylittäjälle, joka on tässä tapauksessa Vanhala: (Rokka:) ”Miun lapa hitto! Katsokaa työ pojat mite ver vuotaa…” (Vanhala ylittää:) ”Kattokaas pojaat saapasvartta! Läheltä piti…” (Rokka pitää puolensa:) ”Mitä täs saapasvarrest. Katso miun lappaa…” (Vanhala jatkaa ylittämistä:) ”Ei olis paljon tarvinnu. Kyllä se siinä ja siinä oli. Kattokaas pojaat!” (Rokka pitää edelleen puolensa:) ”Katso sie tän. Kel täs pahemmast on? Mitä se saapasvars…Katso lappaa…Ai perkele mite koskoo…”
Minä olen synnynnäinen alittaja ja siten helppo kohde ylittäjälle: en osaa pitää puoliani, vaan tyrmistyn, häkellyn ja alan nieleskellä sanojani. Vaikka olisin Arizonan autiomaassa ihastelemassa maisemaa, paikalle porhaltaisi jostakin ilmansuunnasta ylittäjä, joka sanoisi, ettei tämä ole mitään Saharaan verrattuna.
Tunnenkin suurta sympatiaa A.A. Milnen Nalle Puhissa kuvattua kovakuoriaista kohtaan. Hän alittaa hellyttävästi. Kun Risto Reipas ystävineen lähtee löytöretkelle eli ”lyötyretkelle”, he saapuvat vaaralliselle paikalle. Risto Reipas kääntyy sanomaan muille: ”Hiljaa!”, ja komento etenee ketjua pitkin. ”Ja viimeisin ja vähäisin sukulainen ja ystävä tuli niin järkyttyneeksi siitä, että koko Retkue huusi hänelle ´Hiljaa´, että hän ryömi pää edellä maanrakoon ja oli siellä kaksi päivää, kunnes kaikki vaara oli ohi, ja silloin hän riensi kotiin ja eli sitten onnellisena Tätinsä kanssa elämänsä loppuun saakka. Hänen nimensä oli Aleksanteri Kovakuoriainen.”

Eija Komu
alittaja