Aimon surma

0
Hyvä ja paha sisko, Maria ja Erika, kuuntelevat yöllä seinän takana. He ovat uteliaita kuulemaan, mitä heidän isäänsä paapova Sylvi-sisko ja täti oikein supattavat keittiössä.

Vanhan ja rikkaan isän syntymäpäiväjuhlat herättävät kiistaa perheen piirissä. Perintökiista ja tulehtuneet välit aiheuttavan ongelmia…

Ukkonen jyrähtelee ja sataa ropisemalla vettä. Kiiruun koulun auditorion näyttämöllä koputetaan oveen. ”Huhuu!”, huutelevat sisään saapuvat kaksi tytärtä. Pian ilmenee, että siellä asuva heidän isänsä on kitupiikki. Mutta tyttäretpä ovat saapuneet syntymäpäiville perinnön houkuttamina.

Ja NAKS! Verkkoyhteys katkeaa. Sitä tarvittaisiin nyt, sillä meneillään on lukion abiturienttien teatteridiplomin näytösesitys. Koronan takia arvioitsijat ovat kukin omilla tahoillaan toisaalla, eivätkä voi saapua paikan päälle.

Olisi tarkoitus, että arvioitsijat näkevät diplomityötään tekevien opiskelijoiden esityksen videon avulla ja live-etäyhteydellä. Draamaopettaja Helena Jalo ei itse saa tehdä arviointia.

Joten pitää olla ulkopuolisia. Lukiolaiset Kiia Kautto ja Inka Auranen esittävät tyttäriä Mariaa ja Erikaa. He suorittavat näyttelijäntyöndiplomia, joiden osaamisen arvioi kotonaan Somerolla Olla-Riitta Aarikka. Asteikko on neljästä kymmeneen. Kolmatta näyttelijäntyön diplomia suorittaa isä, eli Aimo, jota esittää Väinö Verho.

Ensimmäistä kertaa Somerolla nähdään dramaturgian diplomin suoritus, sillä abiturientti Ella Nyman on tehnyt näytelmään käsikirjoituksen. Hänen osaamistaan arvioi Jokioisilla Sari Ojala.

Näyttämöllä nähdään myös ohjaajantyön diplomin suorittaminen, sillä Aimon surma -näytelmän on ohjannut Emma Pelto-Lampola. Hänen osaamisensa arvioi Jonna Wikström Esitystaiteen Keskuksesta Helsingistä. Pelto-Lampola on mukana myös näyttelijänä, kolmen tyttären tädin roolissa.

Viidentenä näyttelijänä Sylvin osassa mukana on Carolina Tamsi, joka Erika-siskonsa väitteen mukaan on ”paapomassa ja vain kärkkymässä isän rahoja ja perintöä”. Valot ja äänet ovat Roosa Jooselan ja kuvauksesta huolehtii Timo Verho.

– Tämä on hyvin ansiokas vuosi, kun teatteridiplomia suorittaa viisi opiskelijaa. Edellisestä ohjaajantyön diplomistakin on seitsemän vuotta, ja kyseessä oli silloin ensimmäinen kerta minun Somerolla ollessani, Helena Jalo kommentoi ylpeänä.

Sama kahdeksan opiskelijan ryhmä huolehti myös lavastuksesta, puvustuksesta, maskeerauksesta sekä ääni- ja valotekniikasta. Niistä kustakin olisi voinut tehdä erikseen diplomin.

Näytelmä jatkuu. Tyttäret eivät sinä iltana näe isäänsä, sillä on jo myöhä. He jäävät yöksi.

Yöllä he kuulevat seinän läpi Sylvin ja tädin keskustelun perinnöstä. Paha tytär Erika päättelee, että nyt pitää ”auttaa isää kuolemaan”, jotta perintö varmistuu heille. Hyvä tytär Sylvi pitää siskoaan ja ajatustakin tappamisesta kaameana.

Aamiaiselle köpöttelee Aimo keppi kädessään. Viileät välit perheessä käyvät nopeasti ilmi – ja taas NAKS! Yhteys katkeaa toisen kerran.

Helena Jalo pyytelee anteeksi opiskelijoilta. Arvioitsijoidenkin työlle kaupungin virittelemän tekniikan pettäminen on hyvin harmillista. Korona-aikana etäyhteyksien viimeistään tulisi toimia.

Tauon jälkeen tekniikka toimii taas. Erikalle isä on ”vanha kääkkä, joka istuu rahojen päällä”. Hän itse ei ”usko karmaan tai turhaan sentimentaalisuuteen”.

Erika kaataa myrkyn isän lasiin. Lasit vaihtuvat, ja Erika kaatuu yskien lattialle.

”Erika myrkytti juomani. Hän teki tämän itselleen”, julistaa Aimo-isä.

Mitään testamenttia ei edes ollut, joten kuolema oli turha.

Näytelmän tekijät ovat kokoontuneet koululle harjoittelemaan diplomityötä 3–5 kerrallaan. Harjoituksia oli kolme kertaa viikossa. Työ oli itsenäistä, opettaja ei saanut olla mukana. Pari kertaa Helena Jalo kävi seuraamassa harjoitusten edistymistä.

– Suunnittelu alkoi ajatustyöllä viime vuonna. Ella aloitti työnsä tietysti ensimmäisenä. Alun perin oli suunnitelma, että tätä olisivat päässeet muutkin näkemään, mutta sitten tuli korona, Väinö Verho huomauttaa näytelmän jälkeen.

– Tämän tekeminen vaati paljon enemmän keskittymistä kuin aluksi luulin. Piti tarkoin miettiä, mihin mikäkin laitetaan, ja miten näyttämöllä kuljetaan, toteaa ohjaaja Emma Pelto-Lampola.

Hän on iloinen, että onnistui paremmin kuin alunperin ajatteli.

– Oli pelko, unohdanko ”replat”. Nyt tuli kaksikin katkoa, jotka kyllä hermostuttivat.

Inka Auranen on tyytyväinen, että pystyi eläytymään pahan tyttären rooliin.

– Sain kiinni tunnetiloista tosi helposti.

Ohjaaja on mielissään kokonaissuorituksestaan.

– Välillä tuntui, että oma rooli jää paitsioon ohjaajan työn rinnalla. Sain kehiteltyä omastakin roolista kunnollisen.

Pappa olisi halunnut harjoitella ja hioa keppikävelyä enemmän. Se oli tullut mukaan loppuvaiheessa.

Kiia Kautto oli iloinen roolinsa onnistumisesta.

– Pääsin siihen! Se oli hyvin samanlainen henkilöhahmo kuin itsekin olen.

Sari Ojala arvioi Ella Nymanin selviytyneet käsikirjoitusurakastaan hienosti. Hän oli utelias kuulemaan Nymanilta, miten tämä oli saanut kokoon niin vahvan perhedraaman.

– Kysyin myös esikuvia, ja hän kertoi sellaiseksi Leo Tolstoin Sota ja rauha -romaanin. Siinähän on myös hyvin vahva perhekuvio. Näytelmästä näki, että hän on lukenut paljon. Hän sai lyhyeen näytelmään kasvatettua hienot henkilöhahmot, Sari Ojala huomioi.

Ella Nyman kertoo aluksi kovasti puntaroineensa, haluaako näytellä, ohjata vai käsikirjoittaa.

– Mietin, että voisin kokeilla jotakin uutta. Ennen en ole kirjoittanut mitään tällaista.

– Luen kuitenkin tosi paljon. Ajattelin, että sitä kautta käsikirjoitukseen on pakko tulla jotakin järkevää, eli se menisi omalla painollaan, Ella Nyman naurahtaa.

Tolstoin eepos teki häneen viime syksynä suuren vaikutuksen. Tarina oli hyvin mielenkiintoinen. Uuden käsikirjoituksen tekemiseen hän ei usko olevansa valmis.

– Voisi sitä ehkä jatkaa, mutta sitä ennen pitäisi nähdä jotakin muuta – saada fiilis päälle ja oppia enemmän. Jos nyt haluaisin lähteä käsikirjoittamaan toista näytelmää, haluaisin ensin harjoitella lisää.
——————————-

Teatterin lukiodiplomi

Kurssin tavoitteena on, etta opiskelija antaa erityisen näytön lukioaikaisesta osaamisestaan ja harrastuneisuudestaan teatterissa. Teatterin lukiodiplomin tavoitteena on vahvistaa draamallisia ja teatteri-ilmaisullisia taitoja sekä kartuttaa vuorovaikutuksen ja itsearvioinnin taitoja. Kurssin keskeisiä sisältöjä ovat opiskelijan itse määrittelemä työn aihe joltakin teatterin alalta, siihen liittyvä esitys ja työskentely- ja arviointiprosessi. Teatterin lukiodiplomi on esityksen ja portfolion muodostama kokonaisuus.