Älkää pelätkö epäonnistumista– siitä oppii

0
Tytöt saivat korisleirille treenariksi maajoukkuetason urheilijan, Anni Mäkitalon. Hän pelasi viime kauden Forssa Alussa, tulevat kuviot ovat vielä auki.

Arska-Basketin järjestämällä kesäleirillä vieraili ja treenit tytöille veti koripallonpelaaja Anni Mäkitalo . Hän pelasi viime kauden Forssan Alussa, ja sitä ennen työkseen Donau-Riesin riveissä Saksassa Bundesliigassa.

Hän ei ole vielä lyönyt lukkoon, missä peliuraansa jatkaa tulevalla kaudella. Kotimaan kentät kiinnostavat, ja ulkomaatkin, jos kaikki osaset natsaavat yhteen. Hän sanoo lähtevänsä, jos tietää, että ulkomailla on edessä kehittymisen mahdollisuudet pelaajana, mutta myös että elämän muut osa-alueet napsahtavat kohdilleen.

Lähiaikoina on edessä maajoukkueen treenit koronatauon jälkeen.

– Tiedän, että olen niin puhki niiden harkkojen jälkeen. Mutta kyllä tositoimia on jo kaivannutkin, kertoo Suomen naisten koripallomaajoukkueen Mäkitalo.

Arska-Basketin leirillä tytöt tenttasivat Anni Mäkitaloa visaisilla kysymyksillä, esimerkiksi mikä koripallossa on tärkeintä.

Mäkitalo vastasi, että periaatteessa se on voittaminen.

– Mutta kyllä silti tärkeintä on joukkueena pelaaminen ja kehittyminen. On kurjaa tehdä henkilökohtainen virhe; heittää ohi ratkaisevalla hetkellä. Tuntuu, että juuri siksi hävittiin. Mutta lopulta peliin vaikuttavat kaikki osaset. Peli voitetaan ja hävitään yhdessä joukkueena, muistuttaa Mäkitalo.

Noin vuoden porukassa harjoitelleet ja pelanneet Arska-Teamin C-juniori-ikäiset tytöt kertoivat, ettei heidän joukkueensa ole vielä kertaakaan saanut otteluvoittoa. Erävoittoja on rapissut. Voitto on ollut liki.

Mäkitalo kertoi, että kun hän aloitti koripalloharrastuksen, niin hänen joukkueellaan kävi samoin.

– Hävisimme yhden pelin varmaan jotain 90–6. Olin tekemässä koria. Joukkuekaverit huusivat, että älä. Minä olin niin tohkeissani, että saan tehtyä ensimmäisen korini pelissä, etten muistanut kenttäpuoliskojen vaihtuneen erätauon jälkeen. Heitin omaan koriin. Itketti ja nolotti.

– Kun kokemusta alkoi tulla ja porukka hitsautui yhteen, niin kyllä voittojakin tipahteli, samoin menestystä.

– Toistoja, toistoja, toistoja. Sitä hyväksi pelaajaksi kasvaminen ja onnistuminen vaatii. Aina voi tehdä asian vielä paremmin, muistutti Mäkitalo harrastuksensa alkumetreillä oleville tytöille.

– Uskaltakaa haastaa itseänne pelaajana. Menkää myös epämukavuusalueille. Älkää pelätkö epäonnistumista. Siitä oppii.

Anni Mäkitalo kehotti käymään katsomassa naisten pelejä.

– Seuratkaa, miten aikuiset kentällä toimivat. Se kehittää, kun näkee konkareiden pelityylejä ja ottaa oppia niistä.

– Ja muistakaa, että elämässä on paljon muutakin kuin koripallo, kertoo kauppakorkeakoulussa opiskellut Mäkitalo.

Koripalloilija



Anni Mäkitalo



s. 1991

175 cm

pelinrakentaja

kasvattajaseura Tapiolan Honka

pelasi viime kauden (2019–2020) Forssan Alussa, sitä ennen ammattilaisena Saksan Bundesliigassa Donau-Riesin joukkueessa ja sitä ennen Ranskassa

pelannut ammattilaisena ulkomailla muun muassa Saksassa, Ranskassa ja Tshekeissä

kotimaassa joukkueina ovat olleet muun muassa Hyvinkään Ponteva, Forssan Alku ja Lappeenrannan Catz

Suomen mestaruuksia koripallossa aikuisten ja junioreiden sarjoissa

useita naisten maaotteluita, edelleen Suomen maajoukkueessa

digitaalisen markkinoinnin ja yritysviestinnän opintoja kauppakorkeakoulussa Jyväskylän yliopistossa

työskennellyt markkinointiviestinnän parissa loimaalaisessa yrityksessä

asuu Loimaalla aviomiehensä koripalloilija Matt Gibsonin kanssa

Ei maailma lopu, vaikka häviää



Jessica Nousiainen (s. 2008) ja Milla Saarinen (s. 2007) pelaavat koripalloa Arska-Basketin C-tytöissä. Jessica pelaa toista vuotta, Milla ensimmäistä.

Heidän joukkueensa on koripalloharrastuksen ensimetreillä. Joukkue ei ole vielä voittanut yhtään sarjapeliä. Erävoittoja on tullut.

Kumpikin harrastaa useampia liikuntalajeja. Jessica Nousiaisen lajeja ovat muun muassa telinevoimistelu, freegym ja jalkapallo, ja Milla Saarisen salibandy, pyöräileminen ja trampoliinilla hyppiminen.

Joukkuelajit ovat heidän juttunsa.

– Pelaaminen yhdessä tutussa porukassa on tosi kivaa, vaikka ei voitakaan. Harjoitukset, lihaskuntojutut, pelaaminen ja kaikki koripallossa on kivaa, hehkuttaa Jessica Millan kompatessa.

– Eikä maailma lopu, vaikka epäonnistuu ja häviää. Sitten pitää vaan treenata ja yrittää kovemmin, tietää Jessica, jonka äiti Jenni Nousiainen valmentaa heidän korisjoukkuettaan.

Takamiehen paikalla pelaava Jessica Nousiainen haaveilee, että kehittyisi lajissa ja pääsisi etenemään hyviin joukkueisiin.