Ladyt touhuavat Savipuistossa

0
Naisporukka häärii Savipuistossa tiistaisin pari tuntia. Päätteeksi he juovat kahvit ja rupattelevat.

Savipuistosta kuuluu ruohonleikkurin ääni. Yksi kykkii ja leikkaa pensaista kuivuneita oksia pois. Toinen vetää siimaleikkurilla ruohonhiippoja alas. Kolmannella on kädessään kastelukannu. Juuri istutetut kesäkukat kaipaavat vettä juurilleen.

Viiden naisen joukko on ottanut asiakseen käydä kerran viikossa tiistai-iltapäivisin rapsuttelemassa ja kopsuttelemassa Savipuistossa. Tiimissä ahkeroivat Svetlana Heino , Anita Juote , Anja Kinnunen , Seija Löfberg ja Eeva Syrjälä .

– Jos täällä ei käy säännöllisesti nyppimässä ja hoitamassa, niin puisto alkaa repsottaa. Olisi sääli, että se jätettäisiin hunningolle, kun on saatu aikaiseksi tällainen hieno paikka. Yritämme pitää kylän olohuonetta kunnossa, toteaa Eeva Syrjälä.

He tarttuvat työhön, mutta eivät ota stressiä parin tunnin tiistaisesta harrastuksestaan.

– Emme väsytä itseämme työmäärällä. Tätä tehdään siksi, että yhdessä tekeminen on hauskaa ja puutarhan hoitaminen on mukavaa, tietää Seija Löfberg.

Anja Juote sanoo ulkona touhuamisen olevan heille myös terapiaa. Korona-aikana se on ollut henkireikä: on nähnyt muitakin kuin kotijoukot. Anja Kinnunen jatkaa, että puutarhassa on voitu olla etäällä toisistaan, mutta silti tehdä töitä yhdessä.

Parin tunnin session lopuksi he juovat kahvit ja antavat kielenkannoille liikettä.

– Saa tulla mukaan muitakin, jos on kiinnostunut talkootöistä ja puutarhahommista. Parin hehtaarin alueella töitä riittää. Ei tarvitse olla kultelalainen, houkuttelee viisikko hommiin tiistaiksi kello 13:ksi.

Puistossa pidetään talkoita, jolloin puuhataan isommalla porukalla paikkoja kuntoon. Laajojen alueiden ruohonleikkuu on annettu tehtäväksi kylän nuorukaiselle.

Viisi, kuusi vuotta sitten Seija Löfberg ja Eeva Syrjälä siunailivat pajupöheikköjä lammen vieressä. Pelko oli, ettei lampea enää näe ja se kasvaa umpeen.

– Aloitimme Seijan kanssa sillanpäästä ja vedimme käsipelillä pajuja lammen vierestä. Se oli aikamoinen urakka. Tuntui jäsenissä seuraavina päivinä.

Ammattimies saatiin ruoppaamaan lampi. Rantaan on tehty sittemmin nuotiopaikka. Tänä keväänä kivenmurikoiden viereen istutettiin kuunliljoja.

Puistossa on aikoinaan järjestetty useampia taideleirejä, joissa savi on ollut päämateriaali. Yksi taideteos, Törmäpääskyseinä koottiin lammen liki.

– Tämä on jatkuva työmaa, mutta yhdessä työn tekeminen on kivaa. Mielenkiinto pysyy yllä, kun on erilaisia töitä. Ei joudu koko ajan samaa hommaa tekemään, toteaa Eeva Syrjälä.

Hän kertoo lammella asuvan liejukanapariskunnan. Suomessa on arvioitu elelevän noin 150–200 lajin yksilöä. Savipuistossa niitä ovat ahkerimmin käyneet kuvaamassa Pekka Leppälä ja Lassi Tuominen .

– He ovat luvanneet kuvata kaikki Savipuiston eläimet ja järjestää kuvista näyttelyn, kertoo Syrjälä.

Yhteen Savipuiston nurkkaan on kipattu iso kasa multaa. Se on tarkoitus tasoittaa puiden väliin ja maisemoida alue.

Kesäkukat on istutettu. Samettiruusut ovat pyöreässä kukkapenkissä. Sinne on suora näkymä metalliselta portilta, joka on juuri pantu paikoilleen. Sen ääreen istutettiin tulikuusamaa, joka kukkii nimensä mukaisesti punaisen oranssein kukin.

Jaakko Okker rakensi puistoon kalustevajan, jonne työkalut saadaan suojaan.

Kesän aikana on tarkoitus korjata huvimajan katto ja piharakennus. Siihen saatiin kaupungilta kylärahaa.

Savipuisto on kaupungin maalla. Kultelan kyläyhdistys on vuokrannut noin kahden hehtaarin maa-alueen. Yhdistys järjestää siellä tapahtumia sekä virkistystä alueen asukkaille ja muillekin. Tapahtumista saadaan euroja toimintaan.

Savipuistolla on käyttäjiä. Lapsiperheet ovat ottaneet puiston omakseen.

– Täällä käy vanhempia lapsineen. On valmiina leluja, paikka on suojaisa keidas eikä autotie ole ihan liki, tuumaa Anja Kinnunen.