Larisa Evstifeeva-Auraniemi pelastaa Vastamaan taloa

0
Päärakennus tänä keväänä.

Teksti Kirsi Seppälä

– Ei ole ongelmaa, jos vain rahat riittävät. Ne riittävät materiaaleihin, rakennan itse, Larisa Evstifeeva-Auraniemi sanoo ja hymyilee.

Päärakennus 1950-luvulla. Kuva Seppo Liukon arkisto.

Kuvia katsellessa näyttää siltä, että 30 vuotta tyhjillään olleessa vanhassa talossa on enemmän lahoa kuin tervettä puuta. Evstifeeva-Auraniemi kuitenkin tietää, mihin on ryhtynyt. Hän opiskeli Pietarissa restaurointiartenomiksi ja teki 15 vuoden ajan interi-öörien restaurointia. Suomessa hän opiskeli Seinäjoen ammattikorkeakoulussa rakennuskonservointia ja valmistui vuonna 2012. Viimeiset viisi vuotta hän on tehnyt rakennuskonservointia yrittäjänä Konservointilaboratorio Slammaus -nimisessä yrityksessään.
– Kohteita on ollut Helsingissä ja muualla Suomessa. Isoja kohteita ovat olleet Siilinjärven kirkko, Kajaanin rauniolinna, ja Hämeenlinnan vankilamuseo. Työtä tilaavat Museovirasto, Metsähallitus ja yksityiset ihmiset, Evstifeeva-Auraniemi kertoo.
15 vuotta Suomessa asunut Evstifeeva-Auraniemi asui Alavudella Etelä-Pohjanmaalla kahdeksan vuoden ajan ennen kuin muutti Somerolle.
Evstifeeva-Auraniemi arvelee, että hänen isoäitinsä on inkerikko eli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään. Evstifeeva-Auraniemi kiinnostui kielestä jo Pietarissa asuessaan ja ajatteli opiskella sitä palauttaakseen kuolleen kielen käyttöön. Vuonna 2010 kieltä osaavia oli vain 123. Inkerin kieli on lähellä suomen kieltä, joka soljuu Evstifeeva-Auraniemi sujuvasti.
Wikipedia kertoo, että inkerikot tai inkeroiset ovat Inkerin alkuperäistä itämerensuomalaista väestöä. Inkerikkojen historiallinen uskonto on ortodoksisuus. Suomesta siirtyneiden inkeriläisten uskonto on luterilaisuus. Inkeriläiset eli inkerinsuomalaiset ovat 1600-luvulla, Ruotsin vallan aikana Suomesta Inkerinmaalle siirtyneiden savolaisten ja karjalaisten jälkeläisiä.

Larisa Evstifeeva-Auraniemi

Talo löytyi koiraa ulkoiluttaessa

Somerolla Evstifeeva-Auraniemi asui aluksi Pitkäjärvellä. Hän käveli usein koiransa kanssa vanhan, ränsistyneen talon ohitse ja ihaili talon kauniita ikkunoita.
– Mietin, kenen rakennus on. Talon piha oli viidakkomainen, siellä oli marjapuskia ja oksia, ja ranskalainen tunnelma.
Kerran hän tapasi koiraa ulkoiluttaessaan yhden rakennuksen omistajista ja teki siitä tarjouksen. Niin August Lindströmin perikunta myi talon Evstifeeva-Auraniemelle.

Vuonna 2018. Kuva Seppo Liukon arkisto.

Kulttuurihistoriallisesti arvokas talo

Vastamaa-nimisen tilan hirrestä rakennettu päärakennus on vuodelta 1927. Taloa on laajennettu vuosina 1947–49. Ajan tapaan laajennusosa on runkorakenteinen ja purueristetty. Tilalla on neljä rakennusta, asuinkelvottomaksi päässyt päärakennus sekä navetta, sauna ja puuvaja.
Vastamaan tila rakennuksineen on ollut Museoviraston tiedossa jo ennen kuin Evstifeeva-Auraniemi haki korjausavustusta. Paikka on merkitty Museoviraston vuonna 1985 tekemään rakennusinventointiraporttiin ja tutkimukseen Someron ja Somerniemen kulttuurimaisemasta ja rakennuskannasta. Lisätietoja paikasta saa Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 2 -kirjasta.
Museovirasto myönsi loppukeväästä Evstifeeva-Auraniemelle 4 200 euron avustuksen vauriokartoitukseen, rakenteiden inventointiin ja korjaussuunnitelmien laadintaan sekä 4 200 euron avustuksen päätyseinän ja kattorakenteiden perustusten korjaukseen
Ennen kuin Vastamaan talon uusi elämä rakennuskonservoinnin opettajaksi parhaillaan opiskelevan Evstifeeva-Auraniemi kurssipaikkana alkaa, edessä on satoja työtunteja.
– Suunnittelen järjestäväni talossa taiteilijapajoja ja taidekursseja. Haluaisin myös perustaa Somerolle puutarhayhdistyksen tai viherpeukaloklubin, Evstifeeva-Auraniemi kertoo.
Evstifeeva-Auraniemi toteaa Museovirastolle tekemässään esivauriokartoituksessa muun muassa, että päärakennuksen kunto on silmämääräisesti arvioiden erittäin huono. Katto ilmeisesti vuotaa ja vuotopaikoilla katon rakenteet ovat lahonneet. Välikatossa on vesivaurioiden aiheuttama puulahoa. Keittiössä välikatto on pullistunut ja sortunut.
Talon perustukset ovat painuneet sekä ikkunat, ovet ja lattiat ovat lahonneet. Lattia on romahtanut alas.
Savupiipusta puuttuu tiiliä, ja piipuissa on linnunpesiä.
Rakennuksen pohjoispäädyssä perustus on painunut ja perustuksen ympäröivää maakerrosta tarvitsee avata tutkimusta varten.

Vanhaa irtaimistoa

Vaikka talo on monin paikoin lahonnut, sen suojassa on säilynyt talon historiasta kertovia käyttöesineitä.
– Löysin talosta jugoslavialaisia huiveja ja kauniita, käsintehtyjä kankaita. Myös kankaita konservoidaan. Niille tehdään ph-neutraali pesu ja tuuletetaan pitkään, jotta home saadaan pois. Talosta löytyi myös vanhoja lehtiä 1930-luvulta, esimerkiksi Helsingin Sanomia, Evstifeeva-Auraniemi kertoo.

Vastamaan päärakennus

-betonille perustettu hirsirunkoinen rakennus, 1930-luvulta

-julkisivut vuorattu peiterimoitetulla pystylaudoituksella, satulakatto katettu tiilillä

-päärakennuksessa kaksi kamaria, kaksi keittiötä ja eteinen

-huonejako ja ikkunoiden ristijako alkuperäiset

-pihalle päin olevan julkisivun puolella satulakattoinen kuisti

-pihapiirissä navetta ja varasto 1930-luvulla

Ilmakuva Seppo Liukon arkistosta.