Vuonna 2010: Epätoivoisen konekaapparin elämästä löytyi aihetta kirjaksi

0

Somero-lehti 15.6.2010

Teksti ja kuva Merja Ryhtä

Lauri Puintila kirjoittu kirjan Suomen ensimmäisestä konekaapparista Aarno lamminpartaasta, joka nyt viettää rauhalisia eläkepäiviä Ruotsissa.
Vuonna 2008 Vantaalta löytyi muumiomies, jonka sukunimi oli Lamminparras. Sukunimi oli harvinainen. Oliko mies kenties sama, joka oli syksyllä 1978 kaapannut Finnairin lentokoneen ja vaatinut lunnaita? Kuollut mies osoittautui kaapparin serkuksi.
Lentokonekaappaus jäi mietityttämään Ilta-Sanomien toimittajaa Lauri Puintilaa, ja varsinkin se, missä kaappari Aarno Lamminparras nyt on. Hän löytyi Ruotsista. Yhden unohdetun kautta löytyi toinen unohdettu.
Lehtijutuksi miehen tarina oli liian laaja, mutta kirjaksi sopiva. Lauri Puintila kirjoitti siitä romaanin, jossa mielenkiintoinen ihmiskohtalo yhdistyy dokumentoivaksi dekkariksi. Pohjana olivat poliisikuulustelukirjat ja journalistiset lähteet, mutta myös päähenkilö itse.
– Halusin tehdä dokumentoivan, viihdyttävän ja myös opettavan tarinan, joka on totta, selvittää Kaappari Lamminparras – Suomen ensimmäisen konekaappauksen tarina -kirjan tekijä, somerolaissyntyinen Lauri Puintila. Hän haluaa tehdä jatkossakin hyviä tarinoita, sellaisia, jotka ovat totta.

Mikä vie ihmisen kohtalokkaisiin tekoihin?

Oululaisen liikemiehen Lamminpartaan vientiyrityksen konkurssin jäljiltä oli yli miljoona markkaa velkaa. Avioliitto oli karikossa. Viina maistui liiankin hyvin.
Hän mietti vaihtoehtoja. Mies löysi niitä kaksi: työnhakureissu Helsinkiin tai kaapata lentokone ja vaatia lunnaita. Matkalle Oulusta Helsinkiin hän pakkasi mukaansa ladatun pistoolin, lapinleukun ja sidontavälineitä. Hän pyysi päästä koneen ohjaamoon tutustumaan. Lamminparras kaappasi yksin reittikoneen ja pysäytti koko Suomen hetkeksi. Miksi hän ryhtyi tekoon?
– Periaatteessa tämä voisi tapahtua kenelle tahansa. Tänä päivänä, kun menestymisen tarpeita on aina vaan enemmän ja enemmän, niin epätoivoisia tekoja tapahtuu, toteaa Lauri Puintila.

Valoa näkyvissä

32 vuotta sitten konekaappauksen tehneen Aarno Lamminpartaan nousu pohjalta ei ole ollut helppoa. Vankilasta vapauduttuaan hän oli puilla paljailla. Hän on ollut tehdastöissä, ajanut taksia ja tehnyt hommia laidasta laitaan. Vuosi sitten hän myi siivousfirmansa. Nyt lähes seitsenkymppinen eläkeläinen elelee Ruotsissa päivän kerrallaan ja toimii vaimonsa omaishoitajana. Hänelle kävi kuitenkin hyvin.
– Lamminparras tuskin koskaan pystyy unohtamaan, mitä teki. Silti tämän miehen tarina on osoitus siitä, että vaikka tänä päivänä kaikki menee huonosti, niin vuoden, parin päästä kaikki voi olla toisin. Valoa on aina näkyvissä. Voit vielä tehdä mitä tahansa ja saavuttaa jotain tärkeää, filosofoi Puintila.

Someron vanha uimahalli on suojeltava

Puintila kirjoitti teosta myös Somerolla asuvien vanhempiensa Ritva ja Timo Puintilan luona. Kirjoittamispäiviin kuului juoksulenkkejä ja uintireissuja lapsuudesta rakkaaksi tulleeseen Someron uimahalliin. Hän toivookin, että vanha uimahalli säilytettäisiin entisessä kuosissaan. Perustettaisiin Pro Someron uimahalli.
– Tuskinpa Suomesta löytyy vastaavanlaista 1970-luvulla rakennettua hallia, joka olisi vielä alkuperäiskuosissaan. Siellä on tunnelmaa. Pukukopit ovat samat vanhat. Samat äijät istuvat samoissa paikoissa saunan lauteilla. Museovirasto voisi suojella uimiseen tarkoitetun hallin, hymyilee Puintila.
Vuonna 1977 syntynyt Puintila meni Ilta-Sanomiin kesätoimittajaksi vuonna 2001. Yhtäjaksoisesti hän on ollut talon leivissä vuodesta 2004 ja pääsääntöisesti kirjoittamassa uutisia.
– Sanomalehden uutinen on menettänyt arvoaan ja sen elinkaari on tullut hyvin lyhyeksi. Internetin kautta tulee koko ajan uutta ja ajankohtaista tietoa, miettii nykyään autojuttuihin Ilta-Sanomissa keskittynyt vantaalainen.