Yhteen hiileen

0
Aulis Kankare

”Meidän pitää puhaltaa yhteen hiileen.” Tämän lausahduksen olemme kuulleet useita kertoja niin esimiesten kuin poliitikkojenkin suusta. Kliseinen, mutta hyödyllinen ja kannatettava kehotus, jonka toteuttaminen tekoina kuitenkin on niin kovin vaikeaa. Miksiköhän näin?
Ensinnäkin halua ei voi pakottaa toiseen ihmiseen. Sitoutumisesta päättää jokainen itse. Sitoutumisen ja sitouttamisen välistä eroa kuvaa hyvin uida ja uittaa verbit. Pakolla ei synny mitään hyvää, vaan tarvitaan erityisesti luottamusta, itsetuntemusta ja itsetuntoa. Luottamus syntyy muun muassa yhdessä tekemisen, kunnioituksen ja arvostuksen kautta. Kun arvostamme toista ihmistä ja haluamme tutustua häneen, niin luottamuksen siemenet on kylvetty.
Toisekseen asioista on kovin helppo puhua, mutta toimeen tarttujia esiintyy harvakseltaan. Tässä mielessä meitä on kolmea eri lajia: ”jottain tarttis tehdä” -tyypit, ”mitäs nyt taas tehdään” -kommentoijat ja sitten ne, jotka tekevät ilman sen suurempaa koohotusta.
Yhteiskunnassa vallitsee kuitenkin voimakas yksilö- ja suorituskeskeisyys. Yrityksissä ja julkisyhteisöissä meitä arvioidaan yksilöinä, ei yhteisönä, jolloin luottamuksen syntyminen on haasteellista. Yhdessä tekemiseen liittyy väistämättä myös pettymykset toiseen ihmiseen. Kun itsetuntemuksemme usein on heikko, eikä ole ymmärrystä siitä, että pettymykset ovat ohimeneviä, haluamme pitää ”narut” itsellämme. Näin vältymme pettymyksiltä.
Tämä helposti ”tappaa” asiakeskeisen, kokonaisvaltaisen ja rakentavan keskustelun erityisesti politiikassa. Meidän on vaikea hyväksyä toisen henkilön ajatuksia edes keskustelun pohjaksi, jos hän edustaa ”väärää” puoluetta.
Nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa tarvitsemme erityisesti vastuullista ja avointa keskustelua yhteisömme asioista ja selviytymisstrategiasta. Vuorovaikutus viisastuttaa.
Tähän eivät kuulu oman kompetenssin osoittaminen yksittäisillä nostoilla irrallisista ja pienistä asioista eivätkä ilkeät ja vähättelevät kommentit toisesta henkilöstä ja hänen ajatuksistaan.
Tavoite ja hyvän tekeminen jäävät varjoon, kun pitää päteä. ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.” Arvaa -verbi tarkoittaa tässä yhteydessä arviointia, ei arvaamista. Tämän sananlaskun sanoma on relevantti tänäänkin.
Kolmanneksi tarvitaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ihmiset ovat valmiita tekemään työtä yrityksen tavoitteiden ja paikkakunnan hyväksi jos he kokevat, että heidän työllään on merkitystä ja heitä arvostetaan. Ihmisillä, joiden kanssa olemme tekemisissä, on valtava vaikutus motivaatioomme ja hyvinvointiimme. Tunteet tarttuvat.
Me emme voi hyvin, jos meitä lähellä olevat ihmiset, kollegat, työtoverit ja kaverit voivat huonosti. Kuten tunnettua, negatiiviset ajatukset synnyttävät negatiivisia tunteita ja nämä puolestaan generoivat negatiivista toimintaa.
Toisin sanoen meidän on syytä ottaa vastuu omasta ajattelustamme, sillä sitä, mitä ajattelemme ja tunnemme, sitä jaamme muille.
Mielenkiintoista ajatus-, tunne- ja toimintaprosessissa on se, että kun muutat yhtä kohtaa negatiivisesta positiiviseen, niin kaikki muutkin kohdat muuttuvat. Jos meillä on negatiivinen lähtökohta toiseen ihmiseen, niin yhteistyö hänen kanssaan ei toimi ja luottamus ei pääse rakentumaan. Siispä, vaikka olemme eri mieltä asioista, niin keskustelun lähtökohta pitäisi olla positiivinen, rakentava ja toista henkilöä arvostavaa.

Iloa ja aurinkoa kesäänne!

Aulis Kankare
yrittäjä