Vuonna 2010: Arto Koskisen musiikki vie kauneuden äärelle

0
Arto Koskisen sävelkielessä yhdistyvät intialaisen, afroamerikkalaisen ja länsimaalaisen taidemusiikin traditiot.

Somero-lehti 23.7.2010

Teksti Markus Virtanen

Sävellyskonsertissa on kaksi laajamittaista teoskokonaisuutta: soolopianolle sävelletty Fuga indiana sekä kantaesityksen saava laulusarja Laulu suuresta kaipuusta.
Fuga indianan tulkitsee nuoren polven tunnetuimpiin suomalaispianisteihin lukeutuva Joonas Ahonen, joka myös kantaesitti teoksen Helsingin juhlaviikoilla vuonna 2003. Laulusarjan solistiksi Arto Koskinen on kutsunut kevyen musiikin ammattilaisen Sanna Pietiäisen. Koskinen itse soittaa teoksessa pianoa.
– Halusin laulajaksi jonkun, joka on vapaa niin klassiseen kuin kevyeenkin laulutapaan liittyvistä maneereista. Sannan ääni täyttää nämä vaatimukset, säveltäjä toteaa.
Pietiäiselle Koskisen omaperäinen sävelkieli on uusi aluevaltaus, mutta mieluisa sellainen.
– En ole aiemmin laulanut tällaista Intia-vaikutteista musiikkia, joten teos on ollut mielenkiintoinen haaste. Laulut istuvat hyvin äänelle, mutta helppoja ne eivät ole. Viime päivät onkin harjoiteltu tiiviisti, yksin ja yhdessä Arton kanssa, Pietiäinen kertoo.

Kauneutta kohti

Fuga indianassa Arto Koskinen esitteli ainutlaatuisen sävelkielensä, jossa afro-amerikkalaiset, intialaiset ja länsimaiset elementit yhdistyvät. Mutta millaista musiikkia sisältää Laulu suuresta kaipuusta?
– Se on jännittävä yhdistelmä herkkyyttää ja toisaalta voimakkaita hetkiä. Melodiat ovat tavattoman kauniita ja ne nivoutuvat pianosäestyksen kanssa lied-henkiseksi kokonaisuudeksi, vaikka ei teos minusta perinteistä klassista musiikkia olekaan, Pietiäinen pohtii.
Koskisen musiikki pakenee tyylikategorioita, eikä säveltäjä itsekään niitä aktiivisesti pohdi.
– Kategorioinnissa on oma mielekkyytensä, mutta säveltäessä en sellaista mieti. Fuga indianaan verrattuna laulusarja on kuitenkin lähempänä populaarimpaa ilmaisua, säveltäjä arvioi.
Koskisen taiteenteon johtotähtenä ei kuitenkaan ole mikään yksittäinen ismi vaan vilpitön halu tavoitella kauneutta ja harmoniaa.
– Kauneuden tavoittelemisen pitäisi aina olla taiteen tekemisen johtotähtenä. Näitä runoja ja sävellyksiä voikin epäsuorasti pitää protestina sitä kyynisyyttä vastaan, joka on viime vuosikymmeninä saanut niin paljon jalansijaa kirjallisuudessa, musiikissa ja kulttuurissa yleensäkin.

Vaikuttavaa runoutta

Laulu suuresta kaipuusta on sävelletty Rabindranath Tagoren, Juan Ramón Jiménezin, Dzalâluddîn Rûmîn ja Niilo Rauhalan teksteihin. Runojen aikajänne ulottuu näin 1200-luvulta omaan aikaamme saakka.
– Uskoisin, että laulusarjan runot voivat tehdä vaikutuksen moniin kuulijoihin. Ne ovat äärimmäisen korkeatasoista runoutta, mutta eivät kuitenkaan ole vaikeatajuisia. Niissä puhutaan konkreettisin kuvin kaikkein syvimmistä inhimillisistä perustunteista, rakkaudesta ja täyttymyksestä, erossaolosta ja kaipuusta. Juuri näiden runojen vahva tunnelataus ja kauneus ovat innoittaneet minua niiden säveltämiseen, Koskinen kertoo.
Runot ovat tehneet vaikutuksen myös teoksen solistiin.
– Tekstit ovat syviä ja niissä on monia tasoja. Oma suosikkini on sarjan viides osa, Niilo Rauhalan runoon sävelletty Kun tulivat illan viileät tuoksut. Se on yksinkertainen teksti, mutta Arto on säveltänyt sen valtavan kauniisti. Siinä on niin lohduttava ote, että jos murhe painaa, tämä laulu varmasti lohduttaa, Sanna Pietiäinen lupaa.