Hiivamerikatveessa esittäytyy ennätysmäärä taiteilijoita

0
Catharina Kajanderin Maata Venetsiasta on tehty paikan päällä Italiassa kyseisen kaupungin laguunin savesta.

Yksitoista taiteilijaa Kivimeijerissä, pääosassa keraamikot:

Someron Kivimeijerissä on 11:s näyttelykesä. Pitkäjärven taide ja kulttuurin sekä taiteilijan ja meijerin isännän Antero Kareen johdolla näyttelyt ovat olleet aina kunnianhimoisia. Tämän kesän Hiivamerikatveessa -näyttely esittelee peräti 11 taiteilijaa.

Pääosassa ovat keraamikot. Muutakin on, sillä Kivimeijerin esillepanot ovat tavanneet olla monipuolisia. Jokaiselle jotakin. Tähän artikkeliin kirjatut esittelyt ovat pääosin Antero Kareen luonnehdintoja.

Mikko Paakkolan suurikokoisia, vaaleita ja punaisia horisontteja.

Mikko Paakkolan horisonttiaiheet täyttävät suuren osan meijerin isosta salista. Perinteisestä horisonttiajattelusta poiketen maalaukset ovat vertikaaleja.

Ihminen on historiassa vain mielikuvituksen voimin aavistanut, mitä on horisontin takana. Suurimman tilan ottaa yhdeksän teoksen sarja, A red piece.

Toisaalta on myös kahdesta valkoisesta horisontista tehty teos. Kiiltävät lopputulokset Paakkola on saanut aikaan laittamalla päälle pleksin ja vahvasti lakkaa.

Johanna Rotkon työstämä kuvapari, jossa hiivaan valotettuun kuvaan, yllä, on alkanut kasvaa ajan myötä sädesientä (alempi kuva).

Johanna Rotko esittäytyy meijerillä henkilökuvillaan. Ne on vedostettu elävälle hiivalle, joka ajan myötä kasvaa ja kehittyy, tekee kuvasta toisenlaisen.

Rotko on nuori taiteilija, eikä valmistumisesta Aalto-yliopistosta ole pitkä aika. Hän kuuluu myös Suomen biotaiteen seuraan.

Hiivavalokuvissaan Johanna Rotko joko käyttää vanhoja valokuvia tai kuvaa itse. Kuvasta hän tekee rasterin, kuten ennen tehtiin lehtikuville. Hän viljelee erilaisia hiivoja, sekä rakentaa kuvia varten laatikon, joka on suojattu valolta.

Hiivaviljelyn hän asettaa laatikon pohjalle, jonne UV-valo kulkee rasterin läpi. Vaaleisiin osiiin hiivassa valuu enemmän valoa, ja läpi menevä UV-valo tappaa hiivasoluja.

Siinä kohdassa kuvaa, missä sävyt ovat tummempia, UV-valo tappaa vähemmän hiivaa. Näin hiivaan syntyy valokuva. Valotusvaihe kestää pari vuorokautta.

Rotkon työt Kivimeijerissä ovat dokumentteja, valokuvia, jotka Rotko on ottanut hiivan kypsymisprosesseista ja eri vaiheista. Hiiva elää, ja siihen tulee ajan myötä ympäröivästä ilmasta muita itiöitä ja sieniä, kontaminaatioita. Hiiva tekee kuviin omat temppunsa. Rotko synnyttää ”eläviä valokuvia”.

Miia Kallion työt ovat Kultelan punasavea.

Miia Kallio tekee keramiikkaa Kultelan punasavesta. Hän kiillottaa ja savustaa, saaden aikaan erilaisia pintoja. Hän pitää sen väristä. Töiden pinnassa ei ole lasitetta.

Savia sekoitetaan Kultelassa. Osassa on enemmän hiekkaa, osassa enemmän shamottia; ne ovat yleisimmät saveen sekoitettavat aineet. Yhdistelmiä on paljon ja myös raekoko merkitsee.

Shamotti on poltettua keramiikkaa. Kultelassa on ollut tiili- ja putkitehtaita, joiden tuotannosta tietty osa on epäonnistuneita, makkeleita. Ne murskataan ja mursketta käytetään savimassassa tukiaineena.

Cornelius Collianderin näyttäviä, suuria ruukkuja. Lattialla on valkoinen kuulakärkikynä, josta selviää esineiden mittasuhteet.

Cornelius Colliander on tuonut Kivimeijeriin näyttäviä, suuria ruukkuja. Paraisilla asuvalla Collianderilla on kotikaupungissaan paja ja myymälä. Uunit ovat meren rannalla.

Isoon ruukkuun kuluu savea. Lopputuote painaa parisenkymmentä kiloa. Kosteana savi on painanut huomattavasti enemmän. Esineen koostakin lähtee kuivumisessa ynnä poltossa 10 prosenttia tai yli. Tärkeä tekijä muotoiltaessa on, kuinka kosteaa savi on.

Collianderin ruukut edustavat keramiikan esinetuntemusta ja käytännön hallintaa.

Leena Mäki-Patolan lääkekaappi, josta löytyy vesipullo, maailman yhteen jo olemassa olevaan uhkaan.

Leena Mäki-Patola tekee ”mielen majoja”. Laatikoita ja etenkin käytöstä poistettuja kaappeja, joihin hän sijoittaa erilaisia käsitteitä. Niitä voivat olla vapaus, valta, vastuu; kunnia taikka nöyryys.

Kaappiteema on ollut Mäki-Patolalle ominainen viime aikoina. Niillä hän ottaa kantaa. Etelä-Afrikasta peräisin olevan kaapin sisässä on vesipullo. Kantaa ottavalle taiteilijalle vesi, sen puute tai runsaus, edustaa erilaisia maailmoja, erilaisia todellisuuksia.

Muualla maailmassa vesi ja sen puute rupeaa olemaan hyvin ajankohtainen. Ei Suomessa, jossa sitä vielä on. Siksi Mäki-Patola on sijoittanut vesipullon vanhaan, punaiseen lääkekaappiin.

Toisaalta Mäki-Patola on tuonut Kivimeijeriin kiinnostavan keramiikkakuution. Siinä on käytetty erivärisiä savia. Se on tarkoituksella ylipoltettu ja on yhdeltä sivultaan haljennut säröille.

Tiia Matikaisen työt ovat dramaattisen vahvoja kannanottoja.

Tiia Matikainen on ottanut savesta tehtyjen veistoshahmojen visuaalisiksi lähtökohdiksi Rooman hautausmaiden surupatsaat. Niiden laskostuva pinta on kuin kangas. Esillä on surulta piiloutumisen ja muiden katseilta verhoutumisen peittäviä kaapuja ja huntuja.

Toista suuntausta edustavat Matikaisen sarja- ja elokuvien mörköhahmot. Matikaisen työt ovat hyvin vaikuttavia ja vahvasti kolmiulotteisia, jopa valokuvassa asti.

Kolmatta ryhmää edustavat Tiia Matikaisen tiilistä koostuvat, taivaisiin kurkottavat vuoret. Sarjan nimi on Murtunut.

Matikainen tekee myös käyttökeramiikkaa, mutta on tullut taidekeramiikallaan suosituksi. Nuori keraamikko on osallistunut moniin yhteisnäyttelyihin. Meijerillä olevat työt ovat dramaattisen voimakkaita kannanottoja.

Antero Kare mainitsee, että näyttelyssä vieraillut yleisö on nostanut suosikkeinaan esiin Paakkolan, Corneliuksen sekä kolmantena rinnalla Matikaisen.

Tiia Matikainen tulee pitämään esitelmän Kivimeijeriin tiistaina 21.7. illalla.

Catharina Kajanderin Maata Venetsiasta on tehty paikan päällä Italiassa kyseisen kaupungin laguunin savesta.

Catharina Kajander on tutkinut erityisesti punasavea. Hän opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa ja oli Kyllikki Salmenhaaran assistentti. Salmenhaara (1915–1981) oli kansainvälisesti kuuluisin suomalainen keraamikko, jolla on töitä MoMA:ssa New Yorkissa ja joka oli myös Koreassa opettajana.

Salmenhaara oli antanut Kajanderin päättötyön aiheeksi keraamikkojen käytön tiilitehtaissa, millaista yhteistyötä ne voisivat tehdä.

Kajander tuli Somerolle, kun täällä vielä oli viisi tiilitehdasta. Hän innostui Somerosta ja järjesti tänne kaksi kansainvälistä symposiumia. Rahoittajina olivat Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ja kaupunki.

Kun Jokivarsikumppanien avustus loppui, ei kukaan ollut valmis järjestämään lisärahoitusta. Kajander ei voinut enää symposiumeja Somerolla järjestää.

Meijerin entisessä laboratoriossa on esillä Catharina Kajanderin iso ruukku, Maata Venetsiasta. Someron Kultelan punasavi entusiasti teki ruukun viime kesänä Venetsian laguunin savesta paikan päällä. Kolmen kuukauden aikana Kajander teki siellä useita ruukkuja.

Pienet käsilaukut laboratorion ikkunalaudalla Kajander teki Venäjällä. Myös esimerkiksi Espanjassa hän on ollut viime aikoina, sen lisäksi, että on tuonut monia taiteilijoita tutustumaan Männistön savenvalajamuseoon Kultelaan sekä buffannut monin tavoin Someroa.

Antero Kareen valtaisa Mandasjoki on edelleen
monipuolistunut. Kuvaan mahtuu alle puolet teoksesta.

Antero Kare on kasvattanut ja lisännyt jättimäiseen Mandasjoki -teoksensa yksityiskohtia. Muun muassa joutsenia lentää joen yllä enemmän. Muutoin Kareen muinaisretkien tekniikka on keskittynyt viime vuosina keramiikkaan.

Hän on kokeillut biologisia menetelmiä saven käsittelyssä. Kareen aihemaailma tulee nyt geologian ja erilaisten kasvustojen myllerryksestä. Punasaven ihailijana hän on kokeillut Anu Puran kanssa Kultelassa runsaasti erilaisia saviyhdistelmiä ja -sekoituksia. Niitä on leivottu massaksi vanhan tiilitehtaan isossa ”taikinakoneessa”.

Ilkka Juhani Takalo-Eskolan maalaus.​

Aimo Hyvärinen on filmannut kahdesti päivässä Kivimeijerissä esitettävän Suon ylitys -dokumenttielokuvan. Se kertoo värikkäästä taiteilijapersoonasta Ilkka Juhani Takalo-Eskolasta.

Takalo-Eskola asuu Forssassa ja hänellä on mökki lähellä Letkua Tammelassa. Siellä on käynyt paljon kansainvälisiä vieraita ajalta, jolloin hän oli yliopettajana sekä rehtorina Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

Sieltä Takalo-Eskola toi heidät usein Torronsuolle. Suoperformanssit olivat yksi hänen teemoistaan. Mökki oli huoltopisteenä, jossa pääsi saunaan ja puhtaaksi suotöiden jälkeen.

Elokuvan tehtyään Aimo Hyvärinen soitti Kareelle ja kysyi, voisiko elokuvan ensiesityksen tehdä Kivimeijerissä, koska se on Torronsuon lähellä. Kare vastasi: ”Ilman muuta”.

Kivimeijeriin tuotiin myös Takalo-Eskolan töitä. Koska muu näyttely oli jo valmis, niistä tehtiin ”työhuonenäyttely” samaan tilaan, jossa esitetään Hyvärisen elokuvaa. Esillä on muotokuvia muun muassa Takalo-Eskolan taiteilijatutuista sekä muita maalauksia eri aikakausilta ja eri teemoista.