Ollako tosissaan?

0
Vaokaaliyhtye Schola Cantorum Abonensis (vas. Tapani Saarinen, Arvi Hakanen, Mikko Laiho, Atte Tenkanen) sekä saksofonisti Olli-Pekka Tuomisalo ja pianisti Susanna Pajukangas loivat kuulijoille mielenkiintoisen kirkkomusiikillisen äänimaiseman. Vanha ja uusi musiikki paiskasivat hyvässä hengessä toisilleen kättä.

Menneisyyden aamut heräävät -konsertti

Vokaaliyhtye Schola Cantorum Aboensis

Somerniemen kirkko

Olli-Pekka Tuomisalo , saksofoni

Susanna Pajukangas , piano

Teksti ja kuva Olli Salomäenpää

Huumori on taitolaji. Huumori musiikissa on oma lajinsa. Huumori klassisessa musiikissa on erityinen taitolaji, koska se vaatii yleensä myös hyvin valistunutta kuulijaa. Että kuulija tajuaa jonkun asian musiikissa huumoriksi tai vitsiksi. Huumori kirkkomusiikissa onkin sitten astetta vaikeampi asia, koska mukaan tulee uskonto sekä suhteemme siihen.

Kuinka pitkälle uskonnollinen vakaumuksemme kestää asian tiimoilta tehtyä huumoria? Sillä huumori on huumoria vasta siinä vaiheessa (huomio kaikki entiset, nykyiset ja tulevat koulu- ynnä muut kiusaajat), kun vastaanottajakin mieltää sen huumoriksi. Sanojan tai tekijän oma oletus ei vielä riitä eikä hän voi tekemistään sillä puolustella.

Tätä jäin pohtimaan tässä konsertissa feikkisäveltäjä Pyhä G Urbanus Turckulaisen teosten aikana. Näissä teoksissa oli kuultavissa P.D.Q Bachin , makaronilaulujen sekä Lapinlahden lintujen vaikutuksia, ja lopputulos saattoi herättää monenlaisia tuntoja kuulijoissa. Toisaalta lauluteksteistä ei paikoin saanut selvää, joten jotkut jutut menivät hieman ohi korvien. Mutta tarvitseeko kaikkea ottaa niin vakavasti?

Toisaalta Schola edustaa mielenkiintoista synteesiä suomalaisessa kirkkomusiikkikentässä. En ole varma, mahtaako toista vastaavaa yhtyettä edes olla Suomessa.

Vanhat keskiaikaiset kirkkolaulut yhdistettynä uuteen, itse tehtyyn kirkkomusiikkiin sitovat uuden ja vanhan mielenkiintoisella tavalla yhteen. Kaksi aikakautta paiskaavat suloisesti kättä toisilleen. Vanha pysyy hengissä uuden myötä.

Schola on laulanut yhdessä yli 20 vuotta ja sillä on oma vakiintunut linjansa. Muutamaa asiaa heidän kannattaisi miettiä. Yhtyeen soundi oli paikka paikoin niin mieslaulua että! Eli jos vähän kuulautta ja herkkyyttä saisi paikoin lisää.

Yhtye käyttää joissain teoksissaan myös taustanauhaa / ääni-installaatiota ja joissakin teoksissa tuli hieman ”ahdas” olo. Saisiko satseja hieman levitettyä?

Schola on mielenkiintoinen tapaus kotimaisessa kirkkomusiikkikentässä. Se on varmastikin myös oivallinen laboratorio ja koekenttä sen säveltäville jäsenilleen. Ja soiva lopputulos antaa kuulijoille paljon pureskeltavaa ja mietittävää. Ja sehän on taas hyvän musiikin tehtäväkin.