Rahakirstun vartijana

0

Sain kolmannen työpaikkani vuonna 1973 Säästöpankin Kaskiston konttorista. Arvo Nurmi jäi eläkkeelle, ja konttorinhoitajan paikkaa tarjottiin minulle. En ollut tehtävään pätevä, enkä erityisen sopiva, mutta hyvin innokas. Nurmen lisäksi konttorissa oli pankkivirkailijana Aune Lehtinen , joka opasti minua parin viikon ajan pankkityöhön. Sen jälkeen jäin yksin hoitamaan konttoria.
Kaskiston konttori oli vanhassa puutalossa, jonka toisessa päässä oli pankkihuone ja toisessa päässä konttorinhoitajan asunto. Pankin johdon taholta painotettiin, että konttorinhoitajan ensisijaisena tehtävä oli asiakkaiden palveleminen kaikissa asioissa. Lähes kaikki pankkipalvelut olivat ilmaisia, eikä mitään toimitusmaksuja peritty. Mainoslahjoja jaettiin ja saunailloissa oli hyvät tarjoilut. Markkinointia kutsuttiin suhdetoiminnaksi ja pankin mainoslauseena oli: asiakkaan etu on pankin etu. Juppi-gurujen, pankkikriisin ja tulosjohtamisen myötä se kääntyi sitten myöhemmin päälaelleen.
Arvo Nurmi oli entinen kyläkauppias, joka hallitsi kohteliaisuudet. Hän kiitti ja kumarsi ja toivotti vielä pois lähtevälle asiakkaalle kolme kertaa näkemiin, näkemiin, näkemiin ja kiitos. Se loi kovat paineet nuorelle miehelle, ja parantamisen varaa jäi paljon.
Konttorinhoitajan velvollisuuksiin kuului osallistua kaikkiin kyläyhteisön juhliin ja rientoihin. Konttorissa kerättiin lahjarahoja syntymäpäiväsankareille, hääpareille, rippilapsille ja ylioppilaaksi kirjoittaneille. Oli itsestään selvää, että konttorinhoitaja otti osaa onnitteluihin ja oli mukana kaikissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa.
Pankkipalveluiden lisäksi konttorista kysyttiin neuvoa ja apua monenlaisista asioista. Pankista sai kalastuslupia ja pyydysmerkkejä. Suruadresseja oli hyvät valikoimat, eikä ollut mitenkään tavatonta, että konttorinhoitajaa pyydettiin lukemaan muistolauseet, kun ostaja oli unohtanut silmälasit kotiinsa. Noin kolmenkymmenen värssyn jälkeen tunnelma oli hyvin harras.
Kyläkonttori oli paikka, johon sopi tulla kuin kotiinsa ja milloin tahansa. Ei tarvinnut pukea pyhävaatteita ylleen, kuten pääkonttoriin mentäessä, vaan saattoi tulla vaikkapa suoraan navetasta tai sikalasta. Tietysti haalareista jäi oma tuoksunsa, mutta maatilan poikana se ei minua haitannut. Seuraava asiakas sen sijaan saattoi nyrpistellä nenäänsä, varsinkin jos oli kaupunkilaisrouva kesämökiltään, mutta hajut menivät konttorinhoitajan piikkiin.
Silloin 1970-luvun alkuvuosina oli pankissa tarjolla myös tupakkaa asiakkaiden iloksi ja nautinnoksi. Jos paikalle sattui samaan aikaan kaksi tai kolme sodan käynyttä tupakkamiestä, jotka ryhtyivät valtaamaan uudelleen Syvärin voimalaitosta, niin vajaan tunnin jälkeen pieni pankkihuone oli sakean savun peitossa, eikä puhujista näkynyt kuin hämärät hahmot ikkunaa vasten.
ATK-aika teki vasta tuloaan ja suurin osa työstä tehtiin kynällä kirjoittamalla ja laskukoneella laskemalla. Säästötili ja säästökirja olivat yleisessä käytössä ja korkoa maksettiin neljä prosenttia. Tilitapahtumat kirjattiin kortteihin ja korko laskettiin sen mukaan oliko tapahtunut otto vai pano. Laina-asioita ei konttorissa juuri käsitelty, sillä velka oli kaskistolaisille tuntematon asia.
Olin Kaskistossa vain vajaan vuoden, mutta tuota aikaa muistelen hyvällä mielellä. Tutustuin moniin hienoihin ihmisiin ja minulle jäi paljon hyviä muistoja. Pelto-Timperin Antin kanssa kävimme kalastamassa ja ravustamassa ja Antin äidin Kyllikin tuomien rukiisten haukivoileipien hyvä maku on säilynyt muistissa lähes viisikymmentä vuotta.

Manu Kärki