Tikku-henkilö suojatiellä

0

Tuttavani hämmästeli uusia sukupuolineutraaleja liikennemerkkejä. Niin on tainnut moni muukin tehdä. Keskustelimme asiasta kiivaasti.
Itse kannatan uusia sukupuolineutraaleja muutoksia. Monia ihmisiä sukupuoliasiat ahdistavat enemmän kuin mikään muu elämässä. Jos joku näistä muutoksista vie askeleen kohti parempaa suuntaa heille, niin miksi ei?
Voiko joku, joka on sinut sukupuolensa kanssa sanoa suoraan, kuinka suojatiellä näkyvä tikku-ukko vaikuttaa haittaavasti omaan elämään? Tuntuu, että ihmisillä herää vastustavat tunteet silkasta tietämättömyydestä ja kummastelusta, eikä siitä että heitä tuo asia mitenkään koskisi.
Tässä kohtaa vielä pitää tarkentaa, ettei kukaan muutoksia toivonut halua hävittää sukupuolia. Olkoon miehet miehiä ja naiset naisia, niin paljon kuin haluavat. On vain monia yhteyksiä, joissa sukupuolta korostetaan turhaan, silkasta tavasta, ja näitä halutaan kitkeä, etteivät toisenlaiset ihmiset kokisi itseään ulkopuoliseksi yhteiskunnassamme.
Verbaalinen painiottelumme tuttavani kanssa koki mielestäni henkeäsalpaavan käänteen, kun iskin pöytään hänen useasti kertomansa keskiajan noitavaino-esimerkin. Hänelle oli lapsuudessa opettaja sanonut, että hänet oltaisiin poltettu noitana roviolla erään hänen ulkonäköönsä liittyvän seikan takia, jos hän olisi elänyt keskiajalla.
Kyselin, että mahtaakohan hän olla helpottunut, kun joskus tapahtui sellainen muutos, että hänen kaltaisiaan ei enää poltettu roviolla. Hänen puoleltaan sain vastaukseksi hiljaista nyökyttelyä.
Pohdin ääneen, kuinka sen aikaisten ihmisten mielestä on mahtanut olla äärimmäistä järjettömyyttä pitää tuttavani kaltaisia ihmistä normaalina tasaveroisena kanssatallaajana. Jotkut senkin muutoksen panivat alulle aiheuttaen samalla pahennusta ja rajatonta hämmennystä, mutta tämän muutoksen myötä tuttavani kaltaiset ihmiset ovat saaneet elää.
Paljon pahennusta on herättänyt uusi ammattinimikkeiden pääte ”-henkilö”. Voiko kukaan kuitenkaan väittää, että on järkevää kutsua esihenkilönä toimivaa naista mieheksi? Eihän siinä ole mitään järkeä, vai onko? Tätä olen jo lapsena oman päiväkotijengini, myöhemmin luokkatovereitteni kanssa, lapsen aivoilla hämmästellyt paljonkin.
Kaikki nämä liikennemerkkiuudistukset ja mies-loppuliitteen henkilöitymiset ovat merkkejä muutoksesta, jonka myötä nykyajan noitavainojen kohteet saavat edes jonkinmoisia oikeuksia olla olemassa.
Käytän tätä sopimatonta noitavaino-käsitettä tässä yhteydessä, sillä monet enemmistön edustajat valittavat sitä, että nykyään on käynnistynyt kunnon noitavainot, kun ei saa enää olla mitään mieltä. Tämä on vähän sama kuin aikamatkustaisi keskiajalle syyttämään noitavainoajien vastustajia noitavainoamisesta.
Ei, ei meitä enemmistön edustajia vaadita roviolle. Meidän kulttuurimme, elintapamme ja ajattelumallimme syrjivät ja sortavat lukuisia vähemmistöjä. Me olemme niitä niin sanottuja vainoajia, jotkut tiedostaen, suuri osa tahtomattaan. Olemme tällaisia suurimmilta osin sattuman kautta, oman kulttuurimme ja entisten aikojen kasvatteina.
Ehkä suuri syy tälle muutosvastaisuudelle on hämmennys siitä, kuinka yhtäkkiä omat elintavat ovat yleisemmän keskustelun nimissä väärin. Ei moni varmastikaan ole ajatellut syrjivänsä naisia kutsumalla heitä esimiehiksi.
Sitä se valitettavasti on. Näin toimiessa sivuutetaan tyypin oikea sukupuoli sen takia, että olemme kulttuurimme nimissä päättäneet pitää miessukupuolta ihmisyyden peruskäsitteenä, vaikka tilastollisesti naisia on esimerkiksi Suomessa enemmän.
Jostain syystä myös juhlimme enemmän miesten fudiksen EM-kisoihin pääsyä kuin naisten menestystä niissä.
Esihenkilö- ja EM-jalkapalloesimerkit ovat sieltä helpoimmasta päästä eritellä näitä ongelmia, joihin nyt ollaan etsimässä ratkaisuja.
Nykyään, vihdoinkin, sellaisetkin vähemmistöt, joista valtaosalla ei ole ollut hajuakaan, ovat saamassa ääntään kuuluviin. Heihin liittyvät ongelmat ovat paljon vaikeampia käsittää ja ne voivat saada meidät triggeröitymään ja pöyristymään.
Satojen vuosien päästä meidän pöyristymistämme hämmästellään yhtä älyttömänä toimintana kuin me hämmästelemme keskiajan noitavai-noja, ja hyvä niin!

Henrik Illikainen
muusikko