Turku hoitaa säännöstelynsä yhä kehnommin: Lipsumista yli luparajojen – Somero kärsii

0
Veden savisamea väri on suurelta osin seurausta säännöstelystä ja edestakaisin vellovasta vedestä. Korkeusvaihtelut ja takaisinvirtaus 79:nä päivänä vuodessa aihuttavat rantojen eroosiota. Savinen maaperä on vain osasyy, sillä ennen vuotta 1965 ja Turun kaupungin toteuttamaa säännöstelyn alkamista Paimionjoen vesi oli aikalaisten kertoman mukaan huomattavasti kirkkaampaa. Kuva on Viikin sillalta Hirsjärvelle. Aina tilanne ei ole näin sinisen onnellinen. Kuvaussää ja sininen taivas näyttävät tilanteen parempana kuin se todellisuudessa on.

Paimionjoen säännöstely Somerolla on Turun kaupungin hallussa. Veden säännöstely alkoi vuonna 1965 Turun juomaveden tarpeisiin. Turulla on ollut siitä asti oikeus ja velvollisuus säännöstellä ison vesistöalueen vettä.

Asia on ollut jo vuosikymmenien ajan eriskummallinen. Tavallisen kansalaisen oikeustajuun ei mahdu, että sama taho, joka säännöstelystä on hyötynyt, on saanut sitä omavaltaisesti ja omin päin hoitaa.

Turulla on velvoite pitää alimman ja ylimmän vedenkorkeuden ero 1,6 metrissä. Siihen se on aikoinaan sopimuksella sovittu, vaikka haitat Paimionjoen järviketjulle ja niiden ekologialle Somerolla ovat suuret.

Säännöllisesti ja vähintään vuosittain Turku on ”lipsunut” velvoitteidensa yli. Mitään sanktiota tai rangaistusta se ei sopimusrikkomuksistaan saa. Somero on kärsinyt kiltisti, vain hiljaa itsekseen nuristen.

Viime talvi oli historiassa erityinen. Jäät lähtivät yläjuoksulta, Someron suurimmasta järvestä Painiosta, kaikkiaan kolmeen kertaan. Vesi kävi niin korkealla, ettei ole käynyt ikinä.

– Kaksi metriä mentiin yli alimman tason, toteaa Jorma Lemberg, joka on ikänsä havainnoinut järven tilaa Painiolla.

Takaisinvirtaus oli erityisen runsasta. Kalanviljelijä Jukka Kummunsalo huomauttaa, että roskakalaa valui virtausten mukana alajuoksulta Painioon.

Kummunsalo on hoitanut Painiota kuin omaansa, nuotannut roskakalaa ja hankkinut kuhaa viljelytarkoituksiinsa. Nyt vuosikymmenten työ uhkaa valua hukkaan.

– Roskakalan määrä pomppasi heti siitä pariintuhanteen kiloon. Pitkäjänteinen, lähes 30 vuoden hoitokalastus vesittyi, Kummunsalo kritisoi.

Painion Holman saaren mökkiläinen Sakari Ahlgren ei ole 50 vuoteen nähnyt vastaavaa kuin viime talvena. Vesi tulvi miltei mökin lattioille asti, kaikeksi onneksi ei ihan.

– Mökin alta lähti 1,5 mottia polttopuuta ja ajelehti aaltojen mukana kauas pois. Armeijan ahkion löysin 200 metrin päästä. Kompostoria en löytänyt mistään, vaikka tuntikausia hain.

Kaikkea muutakin tapahtui Holmassa.

———————————————————

Säännöstelysopimuksessa ei ole mitään mainintaa säännöstelystä vesivoiman tarpeisiin

Sakari Ahlgrenin mökki Painion Holman saaressa on luonnonkauniilla paikalla – oikea helmi Someron mökkien joukossa. Viime talven tulvat olivat katastrofaalisimmat tähän asti historiassa. Vesi huuhteli talon ympärillä olleet kauniit kukkapenkit, mökin viereltä sorastukset ja irrotti rappusia. Jäät siirsivät sijoiltaan jopa luonnonkivistä tehdyt reunuskivetykset.
– Tämän kevään ja kesän aikana ne kaikki on rakennettu uudelleen. Uudet sorat ja mullat on tietysti pitänyt tuoda veneellä, eihän niitä tänne muuten saa, Sakari Ahlgren huomauttaa.
Töitä on puskettu epäonnistuneen säännöstelyn takia paljon. Vesi oli korkealla vielä nyt heinäkuussa, minkä takia laiturikin oli veden alla. Sakari Ahlgerin mielestä säännöstely pitäisi vihdoin antaa paikallisille. Ettei tuijotettaisi vain ylintä pintaa tietokoneen näytöltä ja avattaisi vasta sitten Hovirinnan padon sulkuportteja.
1960-luvulla vesi oli kirkasta, varpaat näkyivät veden läpi laiturin päässä.

 

Sauli Kaipainen

Kalankasvattaja ja yliopistosta valmistunut kalantutkija Jukka Kummunsalo on hoitokalastanut Painiota vuodesta 1993. Järvi on muuttunut suuresti, kun roskakala on pyydetty pois.

Ensimmäisen kesän hoitokalastussaalis viidellä rysällä oli 16 000 kiloa. Alimmillaan saalis putosi 200 kiloon kuukauden aikana.

– Järvi muuttui kompostista paratiisiksi! Se tuli ainutlaatuiseen kuntoon kalakannan suhteen koko Suomessa. Tilanne rupesi kuitenkin huononemaan myöhemmin, seuraavana talvena, kun Fortum vuonna 2012 myi Paimionjoen alajuoksun vesivoimalat Koskienergia Oy:lle.

– Roskakalan määrä pomppasi heti pariintuhanteen kiloon. Pitkäjänteinen, lähes 30 vuoden hoitokalastus vesittyi, Kummunsalo kritisoi.

Koskivoima juoksutti Painion vedet talvella niin tyhjiksi, etteivät ne ole olleet sitä ennen vielä koskaan.

– Jokainen mahdollinen litra haluttiin juoksuttaa myllyjen läpi omistajavaihdoksen jälkeen. Tulee mieleen, että sillä haluttiin maksattaa kauppa maksimaalisesti sähkönmyynnin kautta, Kummunsalo huomauttaa.

Viime talven runsaiden sateiden takia Painion pinta nousi kaksi metriä yli alimman korkeuden. Sakari Ahlgrenin polttopuut Holman saaressa lähtivät lähtivät liikkeelle pitkin rantoja, samoin muuta tavaraa pihapiiristä. Niin ei ollut käynyt 50 vuoteen.

Säännöstelyvelvollisuuden haltija, Turku, ei avannut Hovirinnan patoluukkuja, niin kuin sen olisi pitänyt. Haitat konkretisoituivat.

Takaisinvirtauksessa roskakala ilmestyi takaisin Painioon. Takaisinvirtausta on Paimionjoessa keskimäärin 79 päivänä vuodessa. Vesi kuohui koskena ylös Painioon.

Kummunsalo epäilee jonkun suuntaista korruptiota. Epäilyksen aiheuttaa voimalayhtiö Koskienergia, joka omistaa alajuoksun kolme tsaarinaikaista, vanhentunutta vesivoimalaa. Koskienergian kaverit ovat saunottaneet Turun vesilaitoksen kaverit huolella, vieneet Barcelonaan, Laukkon kartanoon tai vastaavaa?

Kummunsalo huomauttaa, että ennätysmäisestä vedenkorkeudesta ei hyödy kukaan muu kuin voimalayhtiö. Sen kannattaa taloudellisen hyödyn nimissä voidella säännöstelyoikeuden omaava taho, Turun vesilaitos.

– Luontoarvoja tallotaan säännöstelyoikeuden antamin voimin, Jukka Kummunsalo suomii.

Koskienergian mahdollisen menettelyn ymmärtää, kun tietää yrityksen vuosia kestäneet tappiot. 2018 tappiota tuli 1,1 miljoonaa, viime vuonna 280 000 euroa. Satojen tuhansien eurojen tappioita voimalayhtiö on tehnyt ainakin vuodesta 2015 asti. Yrityksen liikevaihto on miljoona euroa. Jotain on pitänyt yrittää tehdä.

Turku ei voi enää käyttää säännöstelyä oikeutenaan, koska se ei Someron vettä tarvitse. Säännöstely on sille vain harmittava velvollisuus – jota se ei Kummunsalon mukaan oikeasti toteuta.

Vesistöjen tilaa Kummunsalo on avittanut muuallakin ja ollut mukana käynnistämässä myös Hirsjärven hoitokalastusta. Sieltä roskakalaa on nostettu rysällä ansiokkaasti parin kesän ajan. Roskakalaa, lähinnä särkikaloja, riittää vesistössä.

Talvikuoppa vaikuttaa väistämättä myös rantavyöhykkeellä eläviin rapuihin. Kun vesi lasketaan alas, rapujen suojapaikat, kivikot, jäävät kuiville.

– Jos ravut älyävät lähteä liikkeelle, ne jäävät ilman suojaa syvempien osien ”kuumaisemaan”. Siellä ne ovat alttiita vihollisille, isoille hauille ja ahvenille. Lisäksi alas painuva jääpeite tuhoaa tehokkaasti rapukantaa, Kummunsalo toteaa.

Lounais-Suomen Kalatalousalueen hallituksessa mukana oleva, Someron Kalastusalueen pitkäaikainen puheenjohtaja Jorma Lemberg Somerniemeltä muistuttaa, että takaisinvirtauksen olemassaolo todistettiin Pöyry Invironment Oy:n tutkimuksessa 10 vuotta sitten.

Säännöstelyn luparajat minimi- ja maksimitasolle on 1,6 metriä. Viime talvena ero kohosi kahteen metriin. Laskelmien mukaan Painioon takaisin virtaava vesimäärä on luokkaa 5,6 miljoonaa kuutiota vuodessa. Määrä on siitä vain kasvanut.

Painion keskisyvyys on 5–6 metriä, joten kahden metrin korkeusvaihtelu on Lembergin mielestä kohtuuttoman paljon.

– Säännöstelyoikeus on Turun kaupungilla. Minullakin on sopimuksesta kopio, eikä siinä mainita sanallakaan, että säännöstelyä saisi tehdä vesivoiman tarpeisiin – vaan ainoastaan Turun kaupungin raakaveden hankintaan. Eikä sitä tarvetta enää ole, Jorma Lemberg muistuttaa.

Säännöstelyn hoito on Lembergin mielestä jäänyt oman onnensa nojaan. Veden korkeutta ei vahdita minkäänlaisella miehityksellä.

– Säännöstelijä ei viime talven tilanteessa reagoinut. Vaikka he juridista säännöstelyvastuutaan laiminlyövät, ei heitä siitä korvausvelvollisiksi saada.

Kerran sitäkin yritettiin.

Karikydön Vihtori teki viljamaille arviot, kuinka paljon kesäinen tulvavesi oli aiheuttanut haittaa. Syksyllä tuli kielteinen päätös, vedottiin force majour -pykälään. Luonnonolosuhteet olivat aiheuttaneet sen, että säännöstelijä ei voinut mitään. Vaikka ei se myöskään reagoinut mitenkään, vaan selvästi aiheutti tulvan.

– Säännöstelystä on haittaa ravustolle, kalastolle ja koko järven ekologialle. Rantojen jäätyessä kaikki niissä oleva pieneliöstö tuhoutuu.

– Ennen Turusta laitettiin mies vääntämään Pitkäjärvellä luukkuja, jos siitä soitti. Nykyisin vedotaan vain tietokonemallinnuksiin. Pelkkä automatiikka huolehtii patoluukuista. Eivät mallinnukset ole mistään kotoisin. Ne eivät ole käytäntöä – vain teoriaa.

Suunnitelmat ovat olemassa, että Hovirinnan pohjapato puretaan. Sen kohdalle rakennettava pohjapato vastaisuudessa määrittää veden korkeuden. Sopimus on harkittavana Lounais-Suomen aluehallintovirastossa. Ratkaisupäätöstä suunnitelman kannanottoihin on odoteltu viime kesästä asti.