Vuonna 2010: VPK-aate elää vahvana Somerniemellä

0
Leikkimielisen ruiskutus-ensiapukilpailun voitti etualan kolmikko Antti Maulammi, Hannu Virolainen ja Ossi Saarinen.

Somero-lehti 20.7.2010

Tekstit Manu Kärki

Somerniemen VPK:n 70-vuotisjuhlassa puhunut hallituksen puheenjohtaja Hannu Timperi mainitsi kolme syytä palokunnan pitkään ikään. Ensinnäkin toiminnan tarkoitus ei vanhene, koska tulipalon vaara on aina olemassa ja erilaisia vahinkoja sattuu. Toiseksi VPK on mielenkiintoinen harrastus. On tekniikkaa, vauhtia, jännitystä ja kurinalaista toimintaa ryhmässä. Kolmas syy pitkään ikään on Timperin mielestä Somerniemen VPK:n hyvä julkisuuskuva.

70-vuotias Somerniemen vpk juhlia Ämyrillä.

– Meidät tunnetaan paitsi tanssilavasta myös hyvästä palokalustosta. Vaikka toimintatavat ovat muuttuneet, niin perusasiat, talkoohenki, yhdessä tekeminen ja omaan porukkaan kuulumisen tunne ovat pysyneet samoina halki vuosikymmenten.
Palokaluston säilyminen hyvänä myös tulevaisuudessa vaatii VPK:n päällikön, Hannu Perhon mielestä lähivuosina uuden sammutusauton.
– Sellainen maksaa noin 200 000 euroa. Vanha sammutusauto on lähes 20 vuoden ikäinen ja korjauskulut jäävät VPK:n itse maksettavaksi. Palomiehet ovat motivoidumpia harjoittelemaan, kun käytössä on hyvä kalusto, Perho toteaa.
Somerniemen VPK:n tulevaisuuden turvana on suuri nuoriso-osasto. Heidän koulutuksesta päävastuun kantava Antti Riepponen on aiheestakin ylpeä joukostaan. Vuonna 1992 syntyneiden ryhmä on päässyt jo miehistön riveihin ja kahta vuotta nuorempien ryhmästä on tulossa vähintään yhtä innokas noin kymmenen hengen porukka. Tänä vuonna Somerniemen VPK:lla on Länsi-Suomen kolmanneksi paras nuoriso-osasto. SM-kilpailuistakin on tullut edellisvuosina menestystä. Antti Riepponen toteaa kuitenkin, että kilpailumenestys on vain sivutulos kaikesta siitä opista, jota harjoitellaan tositoimintaa varten.
– Ajattelin, että kun homma lähtee pyörimään omillaan, voin itse heivata, mutta tämä on niin innokas ja hieno porukka, että pysyn mielelläni edelleen mukana.

Somerniemen VPK juhli Ämyrillä 70 vuoden mittaista toimintaa.

————————————-

Palokalustoa on hankittu Ämyrin tanssilavan tuotolla vuodesta 1952 lähtien.

Tanssien tulta päin

Tiheään rakennettu ryhmäkylä antoi turvan susilta ja karhuilta, mutta se oli altis tulipalolle. Katolle lentänyt kipinä sytytti kuumana kesäpäivänä hetkessä malka-, tuohi- tai olkikattoisen rakennuksen ilmiliekkeihin. Somerniemellä tiedetään olleen 1600–1800 luvuilla ainakin kolme tulipaloa, joissa lähes kaikki kylän talot tuhoutuivat.
Euroopan useisiin kaupunkeihin levisi 1830-luvulla amerikkalaisperäinen vapaaehtoinen palokunnan aate. Turun VPK perustettiin vuonna 1838 ja maaseudun ensimmäiset vapaaehtoiset palokunnat syntyivät Hämeessä, Jämsään 1878, Lahteen 1879 ja Forssaan 1882. Someron Vapaaehtoisen Palosammutusosuuskunnan säännöt hyväksyttiin vuonna 1897 ja seuraavana vuonna valittiin palokunnalle päällikkö ja ostettiin ensimmäinen käsivoimaruisku.
Tulipalon ja kulovalkean estäminen tuli kuntakokouksen käsittelyvaltaan 1860-luvun lopulla ja Somerniemen kunta antoi kyläkunnille pieniä avustuksia paloruiskujen ja sammutusvälineiden hankintaan. Kunta jaettiin sammutuspiireihin ja sivutoiminen palopäällikkö valittiin vuonna 1918. Aina 1930-luvulle asti Somerniemen palotoimenhoito oli puutteellista, kunnes vuonna 1938 kunnan palopäälliköksi valittiin Oskari Laine, jota voidaan ansaitusti kutsua Somerniemen palokunnan isäksi. Hän oli perustamassa Somerniemen VPK:ta ja toimi palosuojelun hyväksi koko ikänsä.
Somerniemen VPK perustettiin ensimmäisen kerran joulukuussa 1938, mutta sodan uhka siirsi käytännön toimiin ryhtymisen. Uusi perustaminen tapahtui kaksi vuotta myöhemmin. Ennen kesällä 1941 alkanutta jatkosotaa saatiin toiminta ripeään alkuun. Palopäällystökoulusta ostettiin velkarahalla Terijoelta evakuoitua palokalustoa, muun muassa Esa-merkkinen ruisku ja 800 metriä letkuja. Harjoituksia ehdittiin pitää kaksi kertaa ja niissä kävi 80 miestä. Sotavuosien aikana toiminta oli lähinnä poikien ja vanhempien miesten harteilla. Suurimmat tulipalot olivat Somerniemen Säästöpankin ja Suojoen Keskitalon navetan palo.
Palokaluston hankintaan tarvittiin rahaa ja varojen keräämiseksi päätettiin perustaa tanssilava. Tätä suunniteltiin jo vuonna 1940, mutta toteutus siirtyi 1950-luvun alkuun. Lohjan Kalkkitehtaalta vuokratulle tontille rakennettiin talkoilla Ämyrin tanssilava ja avajaiset pidettiin juhannuksena 1952. Koko 1950-luku oli taloudellisesti hyvää aikaa, kunnes Esakallio aloitti juhannuksena 1965 ja kilpailu kiristyi. Tansseja järjestettiin jopa kolme kertaa viikossa ja pääsylipun hinta pudotettiin markkaan. Orkestereiksi otettiin mitä satuttiin saamaan ja esimerkiksi 30. heinäkuuta lavalla teki ensiesiintymisensä somerolainen nuorisobändi The Five Yes, solistinaan Rauli Somerjoki. Mutta nuoriso oli mieltynyt Esakallion suurlavaan ja Ämyri jäi alakynteen. Pohjanoteeraus kävijämäärässä saavutettiin kesällä 1968, jolloin muutamana tanssi-iltana myytiin alle 50 lippua. Syksyllä 1970 mietittiin jo koko lavatoiminnan lopettamista.
Ratkaiseva käänne parempaan koitti vuonna 1971, jolloin Ämyri löysi uuden tanssiyleisön, varttuneen väen, joka halusi tanssia tangoa ja humppaa. Lyhyessä ajassa kävijämäärät lisääntyivät ja kesällä 1976 tanssi-illoissa oli jo keskimäärin yli 1 200 henkeä. Vuosituhannen loppuun mennessä Ämyri ja Esakallio olivat vakiinnuttaneet asemansa ja molemmille oli löytynyt oma tanssiyleisönsä.
VPK osti vuonna 1959 kolmanneksen Huuvan tilan päärakennuksesta yhdessä maamiesseuran ja maatalousnaisten kanssa. Rakennus peruskorjattiin seurojentaloksi ja se oli vilkkaassa käytössä 1960-1980 luvuilla. Vähitellen käyttö hiljeni ja rakennus kaipasi mittavaa peruskorjausta. Palokunta päätti myydä osuutensa maamiesseuralle yhdellä markalla vuonna 1992. Samaan aikaan se sai ostaa kunnalta Somerniemen entisen kunnantoimiston ja paloaseman, niin ikään yhden markan hinnalla. Paloasema toimii edelleen VPK:n paloautojen ja kaluston säilytystilana sekä koulutus- ja kokoustilana.
Markan kauppojen jälkeen VPK siirtyi kalliimpiin hankintoihin. Lohjan Kalkkitehdas vaihtoi omistajaa ja uusi omistaja ilmoitti myyvänsä keväällä 1994 koko Äyräsnummen 55 hehtaarin tilan. Ämyrin tanssilava sijaitsi tilasta vuokratulla tontilla, eikä omistaja suostunut osa-alueen myyntiin. Neuvottelujen jälkeen VPK päätti ostaa koko tilan 1,25 miljoonan markan kauppahinnalla. Tanssilavan tulevaisuus ja varojen kerääminen saatiin näin turvattua ja kauppa osoittautui myöhemmin hyväksi.
VPK:n päätehtävä on tulipalojen sammuttaminen ja niitä 70-vuoden aikaan mahtuu satoja. Erityisesti metsäpalot työllistivät palokuntaa 1950-1970 luvuilla. Kaikkein suurin metsäpalo oli Salkolassa vuonna 1967, jolloin Finlayson Forssa-yhtiön metsää tuhoutui lähes 100 hehtaaria. Rakennuspaloista suurimpia olivat Landenin viljankuivaamon palo, Käkösen kuivuritehtaan palo ja Kyläkossan asuinrakennuspalo. VPK:n ensimmäinen oma auto, Willys Jeep hankittiin vuonna 1957 ja sen jälkeen erilaisia säiliö-, sammutus- ja miehistönkuljetusautoja on ostettu pääasiassa tanssilavan tuotolla kymmenkunta.
Tulipalon sammuttaminen on tunnetusti vaarallista ja vastuullista työtä, joka edellyttää hyvää koulutusta ja jatkuvaa harjoittelua hälytysosastoon kuuluvilta. Jatkuvuuden turvaamiseksi VPK on panostanut nuorisotoimintaan kouluttamalla riveihinsä nuoria palokuntalaisia, niin tyttöjä kuin poikia. Uusia tehtäviäkin on tullut, kuten ensivastetoiminta vuodesta 2003 alkaen. Palomiesten lisäksi on tarvittu suuri joukko talkoolaisia Ämyrin tanssilavan pyörittämiseen sekä hallintotehtävien hoitamiseen. VPK:n hallituksen puheenjohtajista pisimpään ovat toimineet Martti Suvinen, Aaro Toivokoski ja Matti Kunnas; palokunnan päälliköistä Oskari Laine, Unto Harjula ja Hannu Perho. Hallituksen jäseninä pitkään toimineita ovat Unto Seppälä, Risto Perho, Olli Mäkinen ja nykyinen puheenjohtaja Hannu Timperi.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here