Vuonna 2010: Badding-kirjan teko alkoi Hirsjärvellä

0
20-osainen radiomusikaali Rauli "Badding" Somerjoesta alkaa ensi maanantaina Radio Suomessa. Kuva Pertti Toukkari

Somero-lehti 2.7.2010

Radio Suomi esittää ensi maanantaista alkaen arkipäivisin 20-osaisen kuunnelmasarjan Rakkaudella, Rauli Badding. Sarjan on käsikirjoittanut Pärttyli Rinne ja se perustuu yhdessä Heikki Metsämäen kanssa tekemääni elämäkertakirjaan Badding – Rauli Somerjoen elämä ja laulut.
Kirja ilmestyi maaliskuussa 1996 elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen kustantamana. Vastaanotto oli myönteinen. Kakkospainos otettiin hetimiten, ja pehmeäkantinen pokkariversio ilmestyi 2007.
Baddingin elämäkertakirjan synty on paljolti niin sanottua sattuman kauppaa ja sen seurauksena Somero on tullut puolitutuksi.
Tampereen yliopiston kurssilla 1986 teimme harjoitustyönä Episodi-kirjan, johon kuvat ottivat Lahden taideteollisen opiston valokuvaajaopiskelijat ja tekstit teimme me eli kolmosvuoden tiedotusopin opiskelijat.
Metsämäen kanssa haastattelimme ex-ulkoministeri Ahti Karjalaista – ja Baddingia.
Kesän 1988 asuin Helsingissä silloisen tyttöystäväni kanssa. Hetken mielijohteesta tarjosin muutaman tunnin Badding-haastattelun nauhoja Peter von Baghille. Hän sanoi, että odota muutama vuosi ja kirjoita kirja.
Samana kesänä kävin ensimmäistä kertaa Somerolla. Muutaman neuvoa-antavan jälkeen tunsin tarvetta viedä tyttöystäväni Baddingin haudalle. Ostin ruusun kukkakaupasta, ja kävelimme hautausmaalle. Muistaakseni löysimme hautausmaan, mutta emme hautaa. Paluumatkan teimme liftaten.

1993 Metsämäki soitti Hämeen Sanomien toimitukseen, ja kertoi, että oli sopinut kännispäissään neuvottelun Badding-kirjasta Corona-baarissa tapaamansa Kaurismäen kanssa.
Esisopimus syntyi, ja aloimme omaan rauhalliseen tahtiin esitutkintatyön.
Varsinaisesti kirjan teko alkoi 1994 syksyllä. Soitin Somero-lehteen ja esitin asiani. Muistaakseni seuraavana päivänä sain kiinni Somerjokien naapurin Juhani Torkkomäen, jolta sain siskojen yhteystiedot.
Soitin pikkusisko Mailis Niemelälle ja pienen suostuttelun jälkeen hän lupautui haastatteluun.
Teimme tärskyt huoltoasemalle, jonne Mailis saapui miehensä kanssa harmaalla Ladalla. Itselläni oli lainassa isäni – harmaa Lada.
Ajoimme Hirsjärvelle Somerjokien lapsuudenmökille, joka on yhä suvulla kesämökkikäytössä.
Haastattelussa oli mukana myös dokumenttielokuvaohjaaja Anu Kuivalainen, joka oli ollut jo 1986 Badding-haastattelun valokuvaajana.
Mailis antoi heti ensihaastattelussa itsestään vaikutelman, joka vahvistui kirjaprojektin aikana ja kasvoi sitten ystävyydeksi: sanavalmis, nopeaälyinen, avulias.
Hän teki ison työn Badding-kirjan eteen lisähaastatteluissa, valokuvien hankinnassa ja muun muassa sukuselvityksen laadinnassa.
Mailis oli myös Helsingissä Taidehallin klubilla pidetyssä kirjanjulkistamistilaisuudessa ja jatkoiltamissa Tavastialla.
Toinen keskeinen somerolainen on Rauli ”Rafe” Tanskanen, jonka osuus niin Badding-kirjassa kuin ensi viikolla alkavassa kuunnelmasarjassakin on suuri. Häntä haastattelimme yhdessä Heikin kanssa Ravintola Mestarikillassa Helsingissä.
Olen 1983 alkaneen toimittajaurani aikana tehnyt eräitäkin haastatteluja, mutta Rafe on haastateltavana ehkä ylivoimaisin. Kieli on omintakeista ja erittäin ilmaisuvoimaista. Rafe pääsi Helsingin Sanomien toimittajakouluun ja voimme vaan kysyä minkä verbaalivirtuoosin lukijakunta on hänessä menettänyt.
Mailis on ammatiltaan sairaanhoitaja ja Rafe oli Badding-kirjahaastattelun aikoihin konttien tarkastaja. Soitin Rafelle kuunnelman merkeissä viikko sitten, ja hän kertoi, että jäisi mielellään eläkkeelle mutta hommissa tienaa enemmän.
Kolmas somerolainen avainhenkilö on tietysti M.A. Numminen. Häntä haastattelimme Ravintola Elitessä noin kuusi tuntia.
Aivan kuivin suin ei sekään tuokio mennyt. Heikki sai hakea kaikki 12 hukattua minikasettia portieerilta, joka oli korjannut ne talteen.
Muita kirjaan haastateltuja somerolaisia ovat muun muassa Pentti Aho, Tarmo Lempinen ja Antti Toukkari, toki muitakin.
Joskus kirjan teon tuoksinassa satuin siivotessani löytämään komerosta kaksi lyhtykynttilää. Spontaani ajatus vei minut tuossa tuokiossa Tampere-Somero -bussiin. Matkalla soitin Antti Toukkarille ja pyysin oppaaksi Baddingin haudalle.
Antti tuli vastaan asemalle, kävimme hänen pienkirjapainossaan ja sitten sain kyydin haudalle. Loppuilta meni Badding-pubissa, taksissa ja bussissa.
Kirjan myötä Somero on tullut minulle tutuksi noin kymmenen reissun verran. Olen ollut kulttuuriklubin panelistina, Monos-yhdistyksen kutsuvieraana sekä toimittajana.
Erityisen lämpimästi minulle on jäänyt mieleen yksi aamu, jolloin heräsin Motelli Rantatuvasta.
Söin aamiaisen ja huomasin, että bussin lähtöön on pari tuntia.
Kävelin hautausmaata kohti, ja huomasin, että läheisessä omakotitalossa ollaan pihatöissä.
Kerroin, että aion mennä käymään Rauli Somerjoen haudalla ja esitin, että voisin vaikka ostaa kukkia.
Omakotitalon rouva poimi kukkia ja sai aikaan kauniin kimpun.
”Ei se maksa mitään”, hän sanoi.
”Aika värikäs kimppu”, kiitin.
Rouva oli hetken hiljaa.
”Eikös se aika värikäs ollut se Somerjoen elämäkin”, hän sanoi.
En katsonut tarpeelliseksi vastata mitenkään.

Juha Miettinen

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on tehnyt tiedotusopin pro gradu työnsä Rauli Somerjoen imagon kehittymisestä.