Korona-ajan kaupunkipeli näki päivänvalon

0
Koronakaranteeni-peli on valmis. Samoin ovat Lyyli Honkion tekemät kolme muuta lautapeliä.

– Minulta itseltä tämä menee jo aika nopeasti läpi, kun olen pelin itse suunnitellut. Muuten olen aika surkea maantiedossa.

Tunnustuksen tehneen Lyyli Honkion, 91, edessä pöydällä on suuri, valkopohjainen kartonkiarkki, jossa on mutkaisia viivoja, sekä merkitsemättömiä, mustia ympyröitä.

Arkin tarkoitus alkaa valjeta selvityksen myötä kuulijalle.

– Tein tämän karttapelin käyttäen apuna Etelä-Suomen maantiekarttaa. Piirsin tussilla isoimmat kaupungit ja kunnat ympyröiksi, ja merkkasin niiden välillä olevat päätiet. Pelaajan tehtävänä on laittaa paikannimistä koostuvat nappulat oikeille paikoilleen, Lyyli Honkio selvittää.

Apuna oli pari voipaperia rinnakkain. Niiden avulla Honkio siirsi karttamerkit täsmälleen oikeisiin paikkoihin ja oikeassa mittakaavassa.

Kehittämänsä lautapelin hän nimesi Koronakaranteeni-peliksi.

– Kun yritin itse ratkaista tätä ensimmäisen kerran, niin Humppilan ja Loimaan täplät jäivät viimeisiksi. Piti oikein kartasta tarkistaa ne.

– Yleensä jokaisen kannattaa aloittaa pelaaminen itselle helpoista paikoista. Niiden avulla kartta kyllä tarkentuu, Lyyli Honkio hymähtää.

Tekovaiheessa apuna oli naapurustossa asuva Pekka Leppälä.

– Hän hommasi minulle Sälekarin Kirjapainosta alustan hyvää paperia. Se oli tärkeä juttu.

Kylässä ja katsomassa käyneet ihmiset ovat kukin vuorollaan päässeet tekemään Koronakaranteeni-peliä.

Tälle laudalle ja sen mustiin ympyröihin kaupungit ja kunnat pitää osata sijoittaa.

– Tyttäreni Kirsti pisti hyvin palat paikoilleen, Senjalla tuli pari virhettä enemmän. Raimo asuu Punkalaitumella, joten siksi mahdutin mukaan myös Tammisaaren ja Hangon, jotta sain Punkalaitumenkin mukaan. Hän on ajanut työkseen rekkaa ja sai tässä kaikkein parhaan tuloksen.

– Tuttava totesi, että mun täytyisi hakea tälle patentti! Ei tämmöistä peliä ole ennen ollut.

Lyyli Honkio toteaa monien tekevän peliä hitaasti ensin alussa.

– Loppu menee satokkaasti, kun kartta alkaa hahmottua. Kaikki eivät uskalla koittaa lainkaan, on se sen verran vaikea.

Aika ei kuulemma merkitse lopputuloksen kannalta mitään.

– Sen osaa, jos sen osaa. Itsekään en viimeisiä aina osaa laittaa, vaikka kaksi tuntia odottaisin.

Vanhalle vahakankaalle hän teki varapelin. Samanlaisen, omaisia varten. Kevään jälkeen Honkio on ennättänyt suunnitella jo kolme muutakin lautapeliä!

– Tuli tällainen mieleen, kun yksinään paljon olin. Silloin sitä ajattelee kaikkea ja tällaisen sain päähäni.

– Leikkejä täytyy vanhalla olla, että aika kuluu. Kun tulee vanhaksi, niin sitä muuttuu uudelleen lapseksi, Honkio nauraa.

– Korona-aika keväällä oli niin sukkelaa, kun ihmisiä ei liikkunut ja aikaa oli.

Pelien kehittely alkoi sairaalareissun jälkeen.

– 25.11. kaaduin yöllä 12:n aikaan lattialle. Olin kauan sairaalassa kun lonkka murtui. Mutta se tuli kuntoon, vaikka kunto muutoin on sen jälkeen mennyt heikoksi, juttelee lokakuussa 92 vuotta täyttävä mummeli.

– Vaikka nostaisin mitä, niin kaikki tuntuu niin raskaalta. Voimat meni pois.

Liikkuminen sujuu nyt rollaattorilla.

– Joskus hyvin harvoin, olen sen kanssa käynyt tiellä. Muuten olen ollut neljän seinän sisällä.

Autosta piti luopua, kun oli tulossa 90 vuotta täyteen. Kortin Honkio ajoi jo Lautelan Oraksessa ollessaan.

– Rupesin vähän pelkäämään sitä, kun en moottoreista mitään ymmärrä. Olisin joutunut silloin syksyllä kokeisiin, joten annoin auton pois.

Hän myöntää, että ikä on kunnioitettava.

– Ehkä jotain harmittaa, kun en jaksa mitään töitä tehdä.

Monenlaisia kirjoituksia vuosien ja vuosikymmenten varrelta on sitä vastoin kynästä kertynyt.

– Kaikenlaista hulluttelua.

Kirjoituksia täynnä olevia mappeja on neljä. Selkämyksissä lukee Kirjoitukset/vieraat, Läheisten jutut, Kirjoitukset omat ja Harrastuksen.

– Siinä on niitäkin kirjoituksia, mitä kriitikot ovat musta sanoneet, kun vielä maalasin.

Lyyli Honkio on ollut tuottoisa ja arvostettu taiteilija.

– Jollain tavalla aika kuluu paremmin, kun puristaa mielestä asioita ja kirjoittaa niitä ylös. Luen aika vähän, silmien kannalta ei ole hyvä lukea liikaa.

Taitelijaura alkoi aika myöhään.

– Tuli älli mennä Salon Taiteilijaseuran taidekerhoon, kun olin vähän alle 50 vuotta. Esille pääsi, kun teki kaikenlaista hullua ja erikoista.