Paimionjoki tarvitsee hoitoa

0
Ranttio, veden lasku noin 1 metri.

Somero-lehdessä oli 24.7. laaja juttu Paimionjoen säännöstelystä. Turun vedenotto ja säännöstely 1960-luvun puolivälistä alkaen on yksi merkittävä syy vedenlaadun heikkenemiseen, mutta ei ainoa.

1. Vielä 1970-luvun alussa näkösyvyys oli Painiossa jopa puolitoista metriä ja Hirsjärvessäkin metrin. Silloin järvivesi vielä kelpasi saunavedeksi. Sitten alkoi voimakas huononemiskehitys, mikä valitettavasti ei ole pysähtynyt. Tällä hetkellä näkösyvyys Hirsjärvessä on 25 senttimetriä, viime vuonna 50 senttimetriä, mutta 90 senttimetriin päästiin viimeksi vain sateettomana kesänä 2002.

2. Säännöstely on yksi syy, mutta ei ainoa. Maatalouden viljelymenetelmien muutokset ja elinkeinon rakennemuutokset tuosta ajasta tähän päivään ovat aivan valtavia. Aluksi vesistökuormitus lisääntyi, mutta 1990-luvun puolivälistä alkaen sitä on selvästi pyritty vähentämään.

3. Voimakkaat talvi- ja syyssateet ovat ilmeisen pysyvästi lisääntyneet. Tämän vuoden helmikuussa satoi Lohjalla enemmän kuin milloinkaan mittauspisteen 50-vuotisessa seurannassa, 123 millimetriä – lähes kolme kertaa enemmän kuin keskimäärin.

4. Ennen ojien, purojen ja jokien vesi viipyili matkallaan ja suot pidättelivät tummia humusvesiään. Nykyaikana sadevedet rynnistävät kiireesti vesistöihin ja sieppaavat mukaansa ravinteita ja eroosion kuormaa. Talvi 2020 oli tästä rajuin esimerkki eikä säännöstelijäkään tainnut olla hereillä.

Ehdottomasti välttämätön säännöstelyn purku voi tuottaa myös yllätyksiä. Ainakin 1980-luvulta alkaen kevättalvesta vedenpinta laskettiin säännönmukaisesti niin alas, että rannan pinnanmuodot tulivat vahvasti esiin, mitä ilmentää oheinen Viikin sillan vastaisesta äkkisyvä niemestä otettu kuvani vuodelta 1984.

2000-luvun loppupuolella säännöstelykäytäntöjä muutettiin. Mitä tapahtui: aikaisemmassa käytännössä järven rantojen pohjat jäätyivät, mikä piti vesikasvillisuuden melko vähäisenä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin on ainakin Hirsjärvessä selvästi havaittavissa järviruoko- ja kortekasvustojen voimakas laajeneminen, joka olisi vielä voimakkaampaa, jos veden valoisa vyöhyke ulottuisi syvemmälle. Kasvustot ovat toki järven nykyravinnetason mukaisia ehkä runsasravinteiselle vesistölle vielä liian vähäisiäkin. Odotettavissa on siis myös ravinteiden poistoa vesikasvillisuutta niittämällä.

Paimionjoelle ja sen seitsemälle järvelle on tehtävä hoitosuunnitelma ja hankittava sille rahoitus. Olen ymmärtänyt, että Paimionjoki Saaristomeren suurimpana kuormittajana on ympäristöhankkeiden rahoittajien erityisessä suosiossa. Nyt olisi Someronkin aika saada osuus niistä vesistön kehittämisvaroista, jotka aikaisemmin jokiyhdistyksen puuttuessa menivät Aurajoelle.

Suunnitelman on oltava kokonaisvaltainen ja veden eri käyttömuodot huomioon ottava. Nopeita tuloksia ei ole odotettavissa. Luulen, että hoidossa on lähdettävä järven ja joen rannalta myös yläjuoksun puroille, tarkasteltava maankäyttömuotoja ja katsottava myös maan pinnan alle, jotta löytyisi keinoja veden ja ravinteiden pidätyskyvyn parantamiseksi – saataisiin arvokkaat ravinteet talteen ja kasvien käyttöön.

Someron maisemallisesti merkittävin yhdistävä tekijä on Paimionjoki. Valitettavasti se näyttäytyy kauneimmillaan vain aamun tai illan herkkävaloisina hetkinä tai taivaan sineä peilatessaan. Kuhat siinä viihtyvät hyvin, mutta älkäämme tyytykö sameita vesiä arvostamamme kalan näkökulmaan. Aloitettakoon pitkäjänteinen työ vesistön parantamiseksi. Liian usein vesistöstä puhutaan kauniisti, mutta arkitöissä se unohtuu marginaaliin. Kuulakkaassa vedessä kuhakin löytää saalista paremmin.

Matti Torkkomäki