Rakas järvi

0

Istun laiturilla ja kuuntelen kun Saimaa liplattaa. Ääni rentouttaa, poistaa stressiä. Järvi on rakas. Sain tutustua siihen jo lapsena. Mummi asui kesät järven rannalla. Minä ja veljeni vierailimme hänen ja järven luona noina lapsuuden loputtoman pitkinä ja helteisinä kesinä. Muistot näistä kesäpäivistä ovat kauniita.

Järvi asetti päiviin rytmin. Lahden takaa nouseva aurinko herätti varhain. Mentiin joko aamu-uinnille tai -ongelle. Unihiekka karisi silmistä kaislikossa. Tai jos me lapset emme jaksaneet herätä vielä viideltä, antoi mummi meidän nukkua. Viileässä mökissä tai aitassa, paksun, painavan, keltaisen untuvatäkin alla.

Keskipäivän helteessä me uimaan oppineet asuimme järvessä tuntitolkulla. Mummi lämmitti saunaa, kantoi kasteluvettä kasvimaalle, pesi käsin pyykkiä ja tiskejä. Kattilan kiehuvaa vettä piti varoa, uimisesta ryppyisiä sormia lämmittää saunan löylyissä. Joka välissä syötiin, tehtiin retkiä ja tutkittiin rantoja. Kalan perkuussa ehjäksi jääneistä ilmarakkuloista kuului poksahdus, kun ne löi kivellä rikki.

Sorsaemo toi poikueensa rantaan syömään. Mummilla oli aina leivänkannikoita niitä varten. Silkkiuikku taas ei päästänyt lähelle, mutta sen sukelluksen pituutta saattoi arvuutella.

Eväsretket lokkisaareen olivat jännittäviä. Jaksaako mummi soutaa? Mitä jos nousee ukkonen? Mökistä katsottiin yhdessä, kun mustat pilvet vyöryivät ja lopulta salamat iskivät veden pintaan. Välähdykset ja tärisyttävä jylinä täytti tuvan ja piirtyi verkkokalvoille. Järvi opetti kunnioittamaan luontoa, ei pelkäämään sitä.

Sateen jälkeen vesi on lämmintä, opetti mummi, ja juoksimme järveen pisaroiden vielä putoillessa. Hän kaivoi mullasta parhaat kastemadot, ja pujotettuaan ne ongenkoukkuun, sylkäisi päälle. Se toi kalaonnea.

Särjet ja ahvenet uivat sekaisin ämpärissä. Jos näytti siltä, että niiden happi loppui, tuli mummi ja kopautti kaloilta tajun kankaalle. Niiden ei sopinut kärsiä.

Muurinpohjapannulla paistuivat letut, lihat, kalat ja kasvikset. Kasvimaan yrttejä löytyi vähän jokaisesta ruokalajista. Mummi laittoi meidät huomaamatta syömään persiljat, tillit, lipstikat ja rakuunat.

Illalla järven väsyttämänä, sen käydessä tyynenä nukkumaan, oli myös meidän turvallista nukahtaa.

Saimaan vedessä peseydyttiin ja pestiin, se antoi kasvuvoimaa, ruokaa pöytään, tunteita ja muistoja mielen sopukoihin. Saimaa oli mummini mielenmaisema. Rakas järvi.

Kira Kauppi
toimittaja/kengitysseppä