Ryhmästä tukea henkilökohtaisen tasapainon löytämiseen

0
Anni Puustinen
Sari Majuri

Somerolla kokoontui Tietoisesti tasapainoon valmennusryhmä, jossa haettiin kohotusta vireystilaan ja mielialaan, vinkkejä painonhallintaan ja liikuntaan, sekä helpotusta erilaisiin ruoansulatusvaivoihin. Etsinnässä oli jokaisen osallistujan hyvä olo, parempi elämäntapa, joka voisi jatkua hamaan tulevaisuuteen.

Jokaisella oli tavoitteensa, mitä asioita olisi hyvä saada paremmalle tolalle kropassa ja mielessä.

Valmentajat Anni Puustinen ja Sari Majuri neuvoivat ja tukivat. He antoivat pienryhmässä yksilövalmennusta ravinnosta ja liikunnasta. Ravintoneuvoja Anni Puustinen neuvoi oikeanlaisen ravinnon merkitystä ja Majurimoven Sari Majuri ohjasi kullekin sopivan liikunnan pariin.

Sen verran hyviä kokemuksia kurssista oli, että uusi ryhmä on aloittelemassa elokuun lopulla.

Valmennettavat oivalsivat ja kertovat kokemuksiaan.

Heli Mäki muisti, miten tärkeää on kuunnella itseään ja pysähtyä aika-ajoin.

– Teen liian pitkiä päiviä, ja välillä on stressiä töistä. Tiedän kyllä teoriassa, mitä pitäisi tehdä, jotta voisi paremmin: liikkua, nukkua ja syödä säännöllisesti. Teoria ei kuitenkaan ole mennyt käytäntöön, sanoo Mäki.

Hän lähti mukaan, koska tiesi myös ryhmän paineella olevan merkitystä.

– Ryhmässä tulee tehtyä harjoitteita paremmin kuin yksin. Sieltä saa tukea, ideoita ja tsemppausta.

– Ja kun on tietty aika varattuna kokoontumiselle, niin silloin tulee mentyä ja tehtyä.

Mäki kehuu valmennusryhmäläisiä. He esimerkiksi laittoivat ruokaohjeita ja kokemuksiaan WhatsApp -ryhmään. Tietoa ja oppia tuli niin ohjaajilta kuin osallistujilta.

– Minä olen sokerihiiri. Välillä suklaalevy tuli helposti syötyä. Mutta nyt kun on kunnon ruokaa, esimerkiksi pohjana pussillinen vihreitä salaatteja, siihen pilkottuna tomaattia, keitetty kanamuna ja avokadoa, niin se täyttää vatsan, verensokerit pysyvät kunnossa ja makeanhimo loitolla. Eikä salaatin tekeminen vaadi paljon aikaa.

– Tiedän, että olen oikealla tiellä. Säännöllisyys, armollisuus ja kultainen keskitie, luettelee hän tarpeellisia juttuja parempaan elämään.

Mäki löysi uudelleen harrastuksensa juoksemisen.

– Liikunnalla ja ruokavaliolla pystyn myös välttämään joitain sairauksia tai hidastamaan niiden etenemistä, sanoo Mäki, ja viittaa suvussa oleviin muistisairauksiin.

Sirkka Raikkonen haki apua vetämättömyyteen ja ruoansulatusvaivoihin. Kotiaskareet eivät huvittaneet. Hän tunsi, että oli väsynyt, olo turvonnut ja närästytti.

– Sain valmennuksessa paljon tietoa. En osannut aiemmin esimerkiksi katsoa purkeista lisäaineita ja E-merkintöjä. Nyt sain oppia kädestä pitäen, sanoo seitsenkymppinen.

– Kokeilin jonkin aikaa olla ilman sokeria ja jätin maitotuotteet vähemmälle. Olo oli silloin parempi ja virkeämpi. Närästys ei kokonaan hävinnyt.

Raikkonen oppi, että lautasella tulisi olla puhdasta ruokaa. Mahdollisimman vähän tai ei lainkaan sellaista, joissa on lisäaineita ja E-kirjaimia.

– Opin myös, että säännölliset ruoka-ajat ovat tärkeitä, jotta makeanhimo pysyy loitolla.

– Siemenet ja pähkinät tulivat tutuiksi, samoin chian siemenet. Jatkossa yritän syödä paljon kasviksia, marjoja, graavi- ja savukalaa.

Raikkosesta oli kiva kuulua ryhmään ja oppia heiltä lisää.

Elina Lisinen-Juntunen halusi lisää oikeaa ja syvempää tietoa ravinnosta ja liikunnasta, ja erityisesti täsmätietoa itselleen.

– Millainen ravinto, ruokarytmi ja liikunta ovat juuri minulle hyväksi. Mikä jumppa tukee mun kroppaa, kertoo etsivä nuorisotyöntekijä Lisinen-Juntunen.

Kahden lapsen äidin tulee liikuttua vapaa-ajalla luonnossa ja kotona arjessa, mutta istumatyössään ei juurikaan.

Ruokapäiväkirjan pitäminen avasi silmät.

– Ymmärsin paremmin, mitä päivän aikana olin syönyt.

Hän sai ohjeeksi lisätä proteiinia aterioihinsa. Ne olivat jääneet vähälle.

Lisinen-Juntunen otti neuvoista vaarin.

– Aika paljon on kyse tiedostamisesta. Kun tekee ruoan itse, tietää mitä siinä on, ja pystyy valitsemaan sellaisia raaka-aineita, jotka ovat elimistölle hyväksi.