Saariston laidalla

0

Jurmo kohoaa kivikkoisena ja jylhänä Saaristomerestä 13 kilometrin päässä Utön majakkasaaresta koilliseen.

Saari on noin viisi kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Pinta-ala on 2,79 km², eli alle 300 hehtaaria. Se on hieno päiväkohde, nyt kun matkailu koronan takia on rajoitettua. Houkutus oli lähteä kesällä pidemmällekin, mutta Jurmoon päädyttiin. Eikä kaduta.

Edellisestä kerrasta on 23 vuotta. Saari oli silloin ihan sama, mutta näyttäytyi toisena. Aistit ja mieli vastaanottavat asioita eri ikäisenä eri tavalla.

Saari syntyi jääkaudella, ja on kolmannen Salpausselän kaukainen jatke meressä. Kolmas Salpausselkä on kahta muuta lyhyempi, ulottuen Angelniemestä Someron kautta Hämeenlinnan seudulle. Somerolla kolmatta Salpausselkää edustaa näyttävimmin Hyyppärän harjualue Kiikalannummella.

Hieman ennen aamuseitsemää olimme merituulessa Nauvon lautalla. Paraisten ja Nauvon tiet ovat hitaita, joten yhteyden takia ylimääräistä aikaa kannattaa varata. Ettei ”jäisi rannalle ruikuttamaan”. 17. päivän kesäkuun aamu näyttäytyi viileänä, vaikka sisämaassa oli helle. Perillä odotti mukava yllätys, kun saaren putiikista sai ostaa ylleen lämpimänpunaisen fleecepuseron.

Lautta lähti Pärnäsistä ja koukkasi Nötön ja Aspön saarten kautta. Aikaa meni yli kolme tuntia, vaikka saaristosta lähdettiin.

Enimmäkseen puuton Jurmo on pääosin pääkallon kokoista ja vähän pienempää, sileän pyöreää kivikkoa. Itäpäässä kasvoi vielä edellisellä kerralla vieraillessamme 180-vuotias yksinäismänty, mutta se kuoli myrskyssä 2001. Yksinäinen puu toimi pitkään maamerkkinä merenkulkijoille. Laajassa rantakivikossa erottuvat kuin loivina aaltoina muinaismeren rantavallit. Näky on eksoottinen, kuin jättimäinen amfiteatteri, josta voi ihailla meren näyttämöä.

Saari oli asuttu keskiajalla. Kappelissa olevan votiivilaivan veisti 1700-luvulla saarelle jäänyt merimies.

Isojako valmistui Jurmossa viimeisenä Suomessa vasta 1990. Lounais-Suomessa isojako saatiin tehtyä 1800-luvun alkupuolella. Seurauksena kasvoi torpparilaitos.

Muualla Suomessa isojaon tuloksena hävisi vanha ryhmäkyläasutus, kun tilojen rakennukset siirrettiin kylätontilta jaossa saaduille tiluksille.

Jurmossa on neljä kantatilaa, joiden nimet voidaan johtaa 1500-luvulle. Yhteisö on edelleen tiivis ryhmäkylä. Joka tilalla oli ennen oma mylly. Omistus siirtyi suullisena perinteenä sukupolvelta toiselle.

Maanomistus noudatti aurinkojaon periaatetta, jossa pyrittiin viljelysmaan oikeudenmukaiseen jakamiseen. Jotta kaikki tilat saivat osansa sekä hyvästä että huonosta maasta, kukin tila hallitsi vuorollaan joka neljättä sarkaa.

1700-luvun alussa Jurmossa oli noin 70 asukasta. 1930 asukkaita oli 20, siis sama määrä, joka oli 1537. Nyt asukkaita on kymmenisen. Sähkö saatiin 1996.

1800-luvulla jokainen talo omisti noin 30 jalan isoveneen, joka varustettiin Turun ja Tukholman kauppamatkoja varten.

Sauli Kaipainen

toimittaja