Vuonna 2010: Kunnon kimautus heittää kyykän neliöstä

0
– Heiton pitäisi lähteä mahdollisimman laakana ja kovaa, tiesi Jouko Kuisma.

Somero-lehti 27.8.2010

Teksti ja kuvat Merja Ryhtä

Kirkonmäen koulun pihalla lentelivät kyykät ja kyykkämailat, sauvoiksikin kutsut puukalikat. Someron Karjalaseuran väki harjoitteli kyykkäkisoja varten.
Karjalaseurojen Salon piirin kyykkäkilpailu järjestetään viikonvaihteessa Somerolla. Lauantaina urheilukentällä kisataan naisten ja miesten yksilö- ja parikilpailuissa. Järjestelyvastuussa on viime vuoden kiertopalkinnon saaja, Someron Karjalaseura.
Miesten kisan voitto tuli joukkueella Jouko Kuisma, Jouko Koivisto, Matti Romu ja Seppo Pyykkö.

Riitta Lehtinen (oik.) menestyi viime vuonna Salon alueen kyykkäkisassa. Hän lähtee lauantainkin kisaan testaamaan taitojaan.

– Turnauksen tavoitteena on saada mahdollisimman paljon porukkaa liikkeelle, osallistumaan kilpailuun, olla yhdessä ulkoilmassa ja viedä karjalaista kyykkäperinnettä eteenpäin, kertoo viime vuoden Salon alueen yksilökisan voittaja Riitta Lehtinen. Hän nappasi voiton myös naisten parikisassa Sinikka Jangerin kanssa.
Riitta Lehtinen on käynyt parin ystävänsä kanssa harjoittelemassa.
– Ei se vaan niin helppoa ole kuin luulisi. Joskus heitto lähtee niin kuin ihmisen mieli, mutta hyvin usein sauva singahtaa aivan väärään suuntaan, ihmettelee Lehtinen pelin vaikeutta.
Veljentytär, Roosa Lehtinen, otti tiistaina tuntumaa kyykkäpeliin. Lentopalloa pelanneella nuorelle naiselle kyykkä oli uusi laji, mutta Roosa arveli, että kyllä siihen voisi hurahtaa.
Kyykän hauskuus on porukassa. Harjoitella voi yksin, mutta ei pelata. Kyykätessä saa olla ulkona. Kilpailuviettiäänkin voi toteuttaa.

Roosa Lehtinen kokeili ensimmäisen kerran kyykkää.

Tekniikkalaji

Matti Kultanen ja Jouko Kuisma sanovat kyykkää tekniikkalajiksi.
– Vartalon kiertoliikkeestä se lähtee. Heiton pitää olla mahdollisimman kova, sellainen kimautus, ja osua laakana kyykkiin. Reunoilla olevista kyykistä kannattaa lähteä liikkeelle. Ne olisi saatava ensin ulos neliöstä, opastavat Kuisma ja Kultanen.
Kyykässä on tarkoitus saada mahdollisimman moni puukalikoista eli kyykistä ulos ruudusta. Sitä yritetään sauvaa heittämällä. Hyvät heittäjät saavat neljä, viisikin kyykkää yhdellä heitolla ulos.
– Tyyli on vapaa; kunhan lähtee. Kyllä tässäkin lajissa harjoittelu ja toistot ratkaisevat. Harjoitus tekee mestarin, toteaa Jouko Kuisma.

Somerolaisten harjoittelu on jäänyt melko vähiin. Omia yhteisharjoituksia ei ole juuri ollut. Salolaiset ovat järjestäneet Paukkulan kentällä kesälauantaisin harjoituksia. Siellä on käynyt jokunen somerolainenkin ottamassa tuntumaa.
Forssan 46:nteen Erkin Kyykkään somerolaiset osallistuivat harjoitusmielellä. Nelihenkinen somerolaisjoukkue sai hopeaa. Tiimissä heittivät Jouni Känkänen, Seppo Mäkinen, Jouko Koivisto ja Juha Koponen. Kuusi vuotta sitten Somero voitti vastaavan kisan. Mukana on ollut joukkueita Somerolta, Forssasta, Tammelasta, Jokioisilta, Humppilasta ja Ypäjältä.
Kesäistä kyykkäkautta voi jatkaa jäällä talvisin.
Matti Kultanen muistelee, että Kaurakedossa oli sotien jälkeen vahva kyykkäharrastus. Nyt kyykkä odottelee uutta tulemistaan.

Sisko Pyykön tyylinäyte.

Pelin kulku
Kyykkää voi pelata nelihenkisin joukkuein, parikilpailuna tai henkilökohtaisena kilpailuna. Joukkue- ja paripelissä kullakin pelaajalla on käytettävissään kaksi mailaa lyöntivuorossaan. Henkilökohtaisessa pelissä mailoja on käytettävissä neljä lyöntivuoroa kohti.
Kukin pelaaja astuu vuorollaan heittoneliöön (5×5 metriä) ja yrittää mailaa heittämällä lyödä kyykät pois pelineliöstä. Uloslyödyistä kyykistä ja käyttämättä jääneistä mailoista saa pluspisteitä; neliöön tai neliöiden väliin jääneet kyykät antavat miinuspisteitä.
Pelipuolisko päättyy, kunnes jompikumpi joukkue tai pari tyhjentää pelineliönsä kyykistä. Vastustajalla on mahdollisuus lyödä sama mailamäärä/pelipuolisko. Tämän jälkeen vaihdetaan pelipuoliskoja ja pelataan toinen puoli kuten edellä. Joukkueiden keskinäinen paremmuus selviää pelipisteiden erotuksella. Pelin voitosta saa voittaja kaksi pistettä, tasapelistä tulee molemmille yksi piste ja häviöstä nolla pistettä.
Henkilökohtaisessa pelissä on käytettävissä 20 mailaa pelipuoliskoa kohti. Pelaaja lyö neljä mailaa, jonka jälkeen pelivuoro siirtyy vastapelaajalle ja neljän mailan jälkeen taas takaisin. Pelaajan tulos on käyttämättä jääneiden mailojen määrä (1 piste/maila). Kun kenttä tyhjenee kyykistä, vaihdetaan pelipuoliskoja ja pelataan toinen puoli kuten edellä. Pelaajan lopputulos on molempien puoliskojen yhteenlaskettu tulos.