Vuonna 2010: Tanssi sujuu, kun oppii erottamaan rytmin

0

Somero-lehti 24.8.2010

Teksti ja kuvat Kirsi Seppälä
Toisinaan ensimmäisiä tanssiaskelia ottavat eivät tiedä, mitä musiikista pitää kuunnella voidakseen tanssia sen tahdissa. Oman vartalon hahmottaminenkaan ei aina ole helppoa, ja tahtovatpa monet tytöt viedä tanssipariaan itse.
Tanssinopettaja Cecilia Jullenmaa opastaa tanssinharrastajia näissä ja monissa muissa pulmissa Monokkaan tanssikursseilla Esakalliolla.
Tanssia opetetaan sekä ryhmä- että yksityistunneilla. Jos musiikista ei löydy rytmiä, Jullenmaa vinkkaa ottamaan muutaman yksityistunnin. Musiikista voi oppia tunnistamaan oikeat iskut, joiden tahdissa tanssitaan.
Vartalon liikkeiden koordinointi on myöskin opittava asia. Jullenmaa kertoo näkevänsä tanssiharrastustaan aloittelevista, ovatko he harrastaneet aiemmin liikuntaa. Liikunnan myötä ihmisen koordinaatiokyky paranee samoin kuin ryhtikin. Monet liikuntaa harrastavat ja vaikkapa bändissä soittavat oppivat nopeasti tanssimaan.
Kaikilla on kuitenkin toivoa kehittyä tanssiparkettien partaveitsiksi, sillä Jullenmaa lupaa opettaa tanssin perusasiat selkeästi ja yksinkertaisesti. Kymmenen vuoden aikana hän on oppinut pitäytymään perusasioissa: Jos opettaja ammentaa kaiken hienon tanssitiedon, oppilas ei ehdi mukaan.
Esakalliolla tänä kesänä neljättä kertaa opettanut Jullenmaa tulee paikalle vielä kahdesti.

Meri Rawstorne ja Teuvo Jokinen nauttivat tanssiaskeleita opetellessaan liikunnasta ja yhdessäolosta – sitä tanssi parhaimmillaan on.

Iloinen kylki edellä

Kymmenet parit pitävät toisistaan kiinni tanssiotteella ja harjoittelevat samban huiskua, huiskulla etenemistä ja kääntymistä. Yksi tanssipareista, Teuvo Jokinen ja Meri Rawstorne, hiovat askelia yhdessä.
– Iloinen kylki edellä eteenpäin, Jokinen tiivistää tunnelmat.
Nyt tanssi jo sujuu, vaikka Rawstorne nauraakin vievänsä pariaan mielellään ja juttelevansa tanssin lomassa, mikä puolestaan sekoittaa Jokisen rytmin.
Parilla on hymy herkässä kurssin täytettyä odotukset. Kurssilla jokainen pääsee aina harjoittelemaan parin kanssa. Jos kurssilaisista ei muodostu tasapareja, Monokkaan väki tulee mukaan niin, että kaikilla on parit.
Rawstorne nauraa oppivansa nopeasti ja unohtavansa yhtä nopeasti. Jokinen puolestaan luottaa siihen, että opittua on kerrattava paljon.
– Heti opitun päälle pitää päästä tanssimaan, jotta jalat saavat tanssikilometrejä, Jokinen vinkkaa.
Molemmat jäävätkin useimmiten kurssin jälkeen tanssimaan koko illaksi Esakalliolle.

Tsa tsa tsaa löi ällikällä

Aiempaa tanssikokemusta Jokisella ei juuri häävalssin lisäksi ole ollut. Rawstorne puolestaan on tanssinut lapsena kuuden vuoden ajan balettia ja Somerolla muun muassa flamencoakin.
– Olin miettinyt tanssitaidon hankkimista muutamien vuosien ajan, ja kun Monokkaan ohjelma tuli postin mukana, lähdin mukaan. Tsa tsa tsaa löi ällikällä. Sitä oli ensimmäisellä kerralla, mutta siitä se lähti Jokinen hymyilee.
– Kurssi on ollut positiivinen kokemus tyrmistyttävän alun jälkeen. Ei kannata lähteä pois, vaikka aluksi olisi vaikeaakin, hän kannustaa ja suosittelee tanssimista kaikille liikunnan haluisille.
Jokista tanssimisessa viehättää kokonaisuus; tanssi tuo liikunnan iloa ja on sosiaalista toimintaa. Jokinen antaa lavatansseille täydet pisteet myös siitä, ettei lavoilla näy humalaisia. Molempia viehättää myös oppiminen ja taitojen testaaminen käytännössä. Rawstorne luonnehtii tanssikurssia aivojumpaksi.