Vuonna 2010: Vapaaehtoinen pelastuspalvelu ja ensiapuryhmä kulkevat käsikädessä: ”Itsestä täytyy antaa paljon, eikä säästellä”

0
Tuula Lehtola ja Tarja Safonoff tuntevat tarvetta auttaa muita.

Somero-lehti 10.8.2010

Teksti ja kuva Kira Kauppi

Siskokset Tarja Safonoff ja Tuula Lehtola ovat vapaaehtoisia hyväntekijöitä. He kuuluvat Jokioisten ensiapuryhmään ja Forssan vapaaehtoiseen pelastuspalveluun. Naiset ovat valmiita lähtemään auttamaan vuorokauden jokaisella sekunnilla.

Tarja Safonoff ja Tuula Lehtola saivat kipinän auttamiseen kolmisen vuotta sitten verenluovutuksessa. Siellä kyseltiin haluaisivatko he lähteä Jokioisten ensiapuryhmään. Pari vuotta sitten naiset liittyivät myös vapaaehtoiseen pelastuspalveluun eli VAPEPAan.
– Kävimme tarvittavat kurssit vuoden aikana, Ensiapu ykkösen ja kakkosen sekä päivystyskoulutuksen. Taitoja pidetään yllä harjoituksin ja kursseja päivittämällä, Safonoff kertoo.
Ensiapuryhmä kokoontuu joka toinen viikko. Silloin harjoitellaan erilaisia tilanteita, joita voi tosielämässä tulla vastaan.
– VAPEPAa ja ensiapuryhmä kulkevat aika lailla käsikädessä. Samaa porukkaa kuuluu kumpaankin.
VAPEPAssa mukana olevat kuuluvat hälytyskaavioon, jonka mukaan soitetaan tarvittaessa paikalle.
– Ensihälyttäjä soittaa ensimmäisen puhelun ja siitä lista lähtee purkautumaan.
Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa ollaan hälytystilassa joka hetki. Jos puhelu tulee, lähdetään sillä samalla sekunnilla, olkoon sitten vaikka rippijuhlissa. Aina hälytyksiä ei panna käytäntöön heti, vaan sovitaan esimerkiksi, että tavataan tunnin päästä poliisilaitoksen edessä. Poliisi on se, joka kutsuu vapaaehtoiset apuun.
– Yleensä kadonnutta lähdetään etsimään kun tiedetään alue, mistä voidaan lähteä haravoimaan, esimerkiksi missä on viimeinen varma havainto. Lapsia ja vanhuksia lähdetään etsimään herkemmin.
Yleisin VAPEPAlaisten keikka onkin juuri kadonneiden etsintää.

Turvaa arkeen

Lehtola ja Safonoff kertovat, että kun osaa ensiavun perusasiat ja vähän enemmänkin on myös itsellä turvallisempi olo elää arkea.
– Osaa sitten ainakin jotain tehdä, jos jotain sattuu. Mitään isompaa ei ole vielä onneksi tullut vastaan, eikä sitä voi tietää pystyisikö tositilanteessa toimimaan, mutta edellytykset ainakin olisi, naiset pohtivat.
Harjoituksilla pyritään turvaamaan se, että jos jotain tapahtuu tai joutuu esimerkiksi onnettomuuspaikalle, auttaminen tulisi selkärangasta.
Ensiapuryhmä toimii useissa isoissakin yleisötapahtumissa. Safonoff ja Lehtola ovat olleet muun muassa Status Goes Festeillä, Suvi-illan maratonilla, Ypäjän oripäivillä ja Höyryveturi festivaaleilla päivystämässä.
– Kaikki suuret tapahtumat eivät pyydä ensiapuryhmää paikalle, mikä on aika kummallista, kun kyse on kuitenkin ihmisten turvallisuudesta.
Laki ei määrää, että tapahtumissa tulisi välttämättä olla ensiapuporukkaa paikalla, mutta sitä suositellaan.
Lehtola ja Safonoff sanovat, että jos joutuu onnettomuuspaikalle, on tärkeää pysyä rauhallisena, eikä saa ruveta kauhistelemaan.
– Muistan aina, kun jäin nuorena itse auton alle ja paikalle osui kaksi naista. He rupesivat voivottelemaan, että ”Ai kamalaa, saako tuon tytön naamasta enää kursittua ehjää kasaan”. Se ei tuntunut mukavalta. Ei siis tarvitse olla totuudentorvena, vaikka kuinka pahalta näyttäisi, Safonoff sanoo.