Et ole syyllinen!

0

Et ole syyllinen! Kun puhutaan rasismista, tasa-arvosta tai ilmastonmuutoksesta, puheissa on usein syyttävä sävy. Syömällä lihaa olet maapalloa vihaava hirviö, tai kun olet nauranut Pulttiboisin romani- tai saamelaissketseille, oletkin rasisti, etkä ole edes tajunnut olevasi sitä.

Syyttävät puheet edellä mainituista aiheista tuntuvat monelle samalta kuin, jos sanottaisiin, että syöminen suun kautta on väärin. Ethän sinä ajatellut pahaa tehdessäsi näitä asioita.

Sinä et ole syyllinen! Sinä olet vain syntynyt maahan, jossa sinun ei ole tarvinnut miettiä, onko kaupasta ostamasi tuote lapsityövoimalla tuotettua. Olet syntynyt kulttuuriin, jossa olet voinut naureskella kaikenlaisille ihmisille, silkan hauskanpidon nimissä, ilman, että nämä naurunalaiset olisivat saaneet syvästi loukkaantunutta ääntään kuuluviin.

Voiko ihmistä syyttää siitä, että on syntynyt tietyn kulttuurin ja historian omaavaan paikkaan, tiettynä aikana. Paikkaan, joka on osa maailmanlaajuista systeemiä, josta ei tavallinen kuolevainen ota selkoa? Vastaus on ”ei”. Ketä tai mitä me nyt syytämme, sillä syyllinenhän pitää löytää? No, meidän pitää syyttää rakenteita!

Rakenne on hauska sana, sillä se kuulostaa samaan aikaan mahtipontisesti kaikkea kasassa pitävältä voimalta, mutta samaan aikaan se kuulostaa sopivan epämääräiseltä, ettei sen ymmärtämiseen tunnu järkevältä tuhlata aikaa.

Ehkä näiden rakenteiden syyllisyyttä voi paremmin ymmärtää simppelin esimerkin kautta. Ennen rakentamisessa oli erittäin oleellisena osana asbesti. Jossain vaiheessa kuitenkin paljastui, että pöllytessään se on vaarallista. Oliko vika asbestia käyttäneissä rakentajissa? Ei, eiväthän he tienneet asiasta ennen kuin se tieteellisesti pystyttiin todistamaan. Vika oli tietämättömyyden lisäksi sen ajan käytännöissä, eli tässä tapauksessa rakentamisen rakenteissa.

On tieteellisesti todistettu, että monet elämäntavoistamme ovat ilmastolle haitallisia, ja että ilmaston lämpeneminen tulee olemaan tuhoisaa ihmiskunnalle. Onko vika sinussa, joka olet syönyt punaista lihaa tai kruisaillut piuhalla päivästä toiseen? Ei, vaan vika on elämäntavoissamme, joihin olemme, oikeastaan kaikesta johtuen, tottuneet. Vika on siis elintapojamme ympäröivissä rakenteissa, ei sinussa.

Ihmisille syttyy suunnaton vastareaktio näistä aiheista puhuttaessa. Uskon, että se johtuu juuri tästä, että syytetään asiasta, johon ei koe olevansa syyllinen. Voisiko lopputulema olla parempi, jos ihmisiä ei puhuteltaisi niin syyllistävästi? Jos puhuttaisiin kiltimmin? Puhuttaisiin toisen lähtökohdat huomioonottaen.

Esimerkiksi ihmisen, joka ei ole kokenut rasistista syrjintää, on vaikea ymmärtää sitä. Tällaiselle ihmiselle puhuttaessa pitää ottaa edeltävä seikka huomioon, yrittää löytää keino saada toinen ymmärtämään.

”Se, että sanot noin meidän kaltaisista ihmisistä on jollain tavalla samankaltainen loukkaus kuin jos haukkuisin sotaveteraaneja”, voisi olla yksi tapa selittää asiaa. Eihän noita voi verrata suoraan keskenään, mutta jos puhutaan siitä, kuinka joku seikka on loukkaavaa, jota toinen ei ymmärrä, niin voi auttaa, jos yrittää miettiä, että mikä voisi olla vastaavalla tavalla loukkaavaa toisinpäin.

Äskeinen oli esimerkki siitä, kuinka löytää jokseenkin yhteinen ymmärrys asiasta, jossa sitä voi olla vaikeaa saavuttaa. Tällaiseen keskusteluun voi päätyä, jollei syyllistä toista armotta, vaan yrittää ymmärtää, että vika on mitä luultavammin rakenteissa, eikä siinä itse ihmisessä. Toinen pitää vaan saada ymmärtämään, että ”asbesti ei ole järkevintä rakennusmateriaalia.”

Toisinpäin ajateltuna, jos ihminen, joka on tuohtunut tai loukattu, pystyy hillitsemään itsensä ja menemään sinun ehdoillasi, se myös tarkoittaa, että sinun on tehtävä samoin.Sinun on kuunneltava, annettava aikaa toisen näkemyksille ja pohtia asiaa.

Jos kaiken tämän jälkeen kohautat olkapäitäsi, mitätöit toisen huolen ja jatkat samaan malliin mistään välittämättä, silloin olet syyllinen!

Henrik Illikainen
muusikko