Merkityksellisyyden kaipuu

0

Jokainen, joka on nähnyt elokuvan Patch Adams, tietää mitä on todellinen asiakaslähtöisyys sekä merkityksellinen ja tarkoituksellinen työ ja elämä ja mistä se yksilön kohdalla kumpuaa. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja sen pääosassa näyttelee Robin Williams. Patch Adams on amerikkalainen lääkäri, koomikko, sosiaalinen aktivisti, pelle ja kirjailija. Ennen lääkäriksi valmistumistaan Patch oli mielenterveyspotilas, joka ihmetteli lääkäreiden potilaslähtöisyyden vähäisyyttä. He eivät kuunnelleet eivätkä kuulleet asiakastaan puhumattakaan vaikuttumisesta. He olivat vain kuulevinaan potilaitaan, antoivat pilleripurkin, laskun ja näkemiin.

Suomi on hyvinvointivaltio ja aineellisessa mielessä useimmilla meillä on kaikki, mitä tarvitsemme elääksemme. Silti hyvinvointimme ei parane, vaan päinvastoin. Masennus on kohta koko maailman yleisin sairaus. Yksi syy tällaiseen ristiriitaiseen kehitykseen lienee tarkoituksen ja merkityksen kokemuksen puuttuminen ihmisten elämästä. Eläminen ja hengissä selviytyminen ovat eri asioita.

Meillä jokaisella olisi hyvä olla kokemus siitä, että minä elän. Jos meillä ei ole itsetuntemusta ja tietoisuutta itsestämme, emme siis elä eli emme rakasta itseämme. Tätä itsensä kanssa työskentelemistä ei pidä eikä voi vastuuttaa yhteiskunnalle, vaan sitä pitää sinnikkäästi meidän jokaisen ihan itse työstää. Siksi se on niin vaikeaa ja monet ovat ymmällään ja hämillään.

Työn tekeminen ja vastuun ottaminen itsestä tuottaa varmasti merkityksellisyyttä meidän jokaisen elämään, samoin vapaaehtoistyö, siis muiden hyväksi toimiminen. Optimaalisessa tilanteessa tuotamme ja luomme merkitystä työpaikoillamme itsellemme ja toki myös työkavereille ja asiakkaille. Jos näin ei ole, niin tämä näkyy myös heikentyneenä palveluna.

Koti, uskonto ja isänmaa ovat menettäneet merkitystään ja olemme hukassa. Merkityksen kokemus on meille jokaiselle inhimillinen perustarve. Mikä sitten on oikea tapa olla ja elää? Sitä ei voi eikä kenenkään pidä opettaa toiselle.

Joka tapauksessa me etsimme mieltä ja merkitystä kokemuksillemme. Tämä koskee myös työelämää. Suomen puolustusvoimat on onnistunut kiteyttämään tämän kaipuun ja brändäämään työnantajakuvansa. ”Tee työtä, jolla on tarkoitus.”

Jos jatkamme intti-aiheen parissa, niin mielestäni surullista on se, että joka kolmas nuori mies jättää armeijan käymättä. No, armeija ei ole ainoa autuaaksi tekevä asia, on monia muitakin. Syyt intin käymättä jättämisessä ovat moninaiset, mutta usein ne kulminoituvat, armeijan edustajien mukaan, yhdessä asumiseen ja tekemiseen, nukutaan ja asutaan samassa tuvassa. Lisäksi koetaan ahdistavaksi käydä samassa vessassa ja samoissa suihkutiloissa. Samaan aikaan työelämän vaatimuksista keskeisimmät ovat ryhmässä toimiminen, hyvät vuorovaikutustaidot ja sinnikkyys.

Ajattelen, että 2020-luku tulee olemaan merkityksellisyyden etsimisen vuosikymmen. Varmasti erilainen kuin Eino Leinon aikana, mutta Hymyilevästä Apollosta voi tänäkin päivänä löytää joitain kultahippuja elämäänsä.

”Sun mieles jos kääntyvi

murheisaks

elon pitkillä pientaroilla,

niin aitaa sarka ja aitaa kaks

ja onnes sa löydät noilla.

Ja maailma kuinka se

muuttuukin,

käy elosi päivään tai pilvihin, niin yksi, yksi on varma ain:

työn onni on oikea vain.”

 

Aulis Kankare

yrittäjä