Mielenterveystyö tarvitsee tekijänsä

0

Luimme jutun Someron perusturvasta, sen rahantarpeesta ja kaupunginhallituksen asenteista menolisäyksiä kohtaan. Huomiota kiinnitti erityisesti Someron kaupunginhallituksen tiukka linja mielenterveyspalvelujen lisäresurssia kohtaan. Kaupunginhallitus kysyy, mikä olisi resurssilisäyksen tuoma taloudellinen kokonaishyöty.

Tiukkoina aikoina täytyy käyttää tarkkaa harkintaa ja suhtautua kriittisesti menolisäyksiin, mutta jotenkin kylmältä tuntuu tuo linja, kun tällä panostuksella täytettäisiin toisen sairaanhoitajan vakanssi, ja kyettäisiin perustamaan sairaanhoitajatyöryhmä, joka pystyisi panostamaan ennaltaehkäisyyn, vastaamaan akuutin hoidon tarpeen arviointiin ja tekemään yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa. Kaikki edellä mainitut ovat merkittävän tärkeitä ja tarpeellisia tehtäviä.

Lisäksi mainitaan, että ryhmä voisi ottaa hoitaakseen opioidikorvaushoidon, ei mikään pieni asia sekään. Voisi olettaa, että yksikkö, jossa on vain yksi sairaanhoitaja, ei pysty vastaamaan riittävällä tavalla mielenterveysongelmiin ja tuen tarpeisiin, saati sitten tarjoamaan riittävää ennaltaehkäisyä ja mielen hyvinvointia, tai vastaamaan akuutin hoidon tarpeeseen.

Mitä sitten tapahtuu, jos mielenterveyden häiriöitä poteva ihminen jää vaille tarvitsemaansa apua, tai joutuu odottamaan sitä pitkään? Seurauksia on varmasti monia, karuimpana niistä päätyminen peruuttamattomaan ratkaisuun, itsemurhaan. Moni itsemurhakin voisi olla ehkäistävissä, jos apua olisi riittävästi ja mahdollisimman viiveettömästi saatavilla. Se olisi sekä inhimillistä että lisäisi mahdollisia työvuosia ja osallistumista yhteiskunnassa, vähentäisi kriisejä ja kipeitä seurauksia läheisille.

Tuntuu karulta arvottaa sitä, millaisen lisäarvon sairaanhoitajan palkkaaminen tuo taloudellisesti. Päätöksenteon rinnalla olisi tarpeellista pohtia myös muita vaikutuksia ja seurauksia, kuin pelkkiä lukuja.

Vaikka kyllä se hyvinvointikin säästää, se tulee halvemmaksi kuin pahoinvointi ja sen seuraukset. Tätä vaikuttavuutta vain ei kovin korkealle arvosteta.

Miten paremman mielenterveyden ja sen ylläpitämisen, ongelmien ehkäisemisen ja tuen tarpeessa olevien auttamisen saisi muutettua euroiksi, sellainenkin laskukaava tarvittaisiin. Toivomme Someron päättäjiltä kykyä katsoa lukujen ja numerojen taakse, ja miettiä myös päätösten vaikutuksia ihmisiin, kuntalaisiin. Kuntalaisten hyvinvoinnin tulisi olla keskiössä.

Elina Seitz
Annika Känkänen