Pyörällä päästään

0

Aloitellessani yhteiskoulua oppilaat, minun tapauksessani asiasta innostuneen äitini avustamana velvoitettiin kesäloman aikana keräämään tietty määrä luonnonkasveja ja teippaamaan ne prässättynä paperiarkeille.

Arkin kulmaan liimattuun lappuun kirjoitettiin kasvilajin nimi suomeksi ja tieteelliseltä nimeltään latinaksi ja tiedot kasvupaikasta. Syksyllä kerätyt kasvit piti tunnistaa kuulustelussa.

Noihin aikoihin perheemme asui vasta valmistuneessa kerrostalossa. Vietnamin sota kävi kiivaana ja Prahan miehitys oli tulollaan. Kylmän sodan hönkäillessä talomme rakentamisessa oli varauduttu pahimpaan. Kellarikerrokseen oli tehty pieni väestönsuoja, jota kutsuimme pommisuojaksi.

Näin rauhanaikana se toimi mankelihuoneena ja me lapset käytimme sitä myös ajanviettopaikkana. Siellä siskoni kuulustellessa opettelin keräämieni kasvien nimiä ja painoin mieleen myös tieteelliset nimet. Niiden osaamista ei vaadittu, mutta minua nuo omituisesti sointuvat sanat kiehtoivat: Paris quadrifolia, Primula veris, Viola mirabilis

Kasvitiede seurasi minua myös yliopistoon ja opintojen jälkeen aina keväästä lähtien maasta kohoavien kasvien tuijottelu ja itsekseen höpöttely jäi tavaksi. Kas tuossahan on Lathyrus vernus ja tuossa Pulmonaria obscura

Pyöräillessäni Someron lähitienoilla silmä poimii yhä tienvarren kasvillisuutta. Tuulessa heilahtelevat Linaria vulgaris, Achillea millefolium, Ebilobium angustifolium ja ojasta kohoaa jämäkkänä Typha latifolian kukinto kuin Fidel Castron sikari.

Muisti ei toimi kuten ennen, sillä osa kasvien nimistä on sijainnut elämän varrelle varisseissa aivosoluissa. Mutisee mielessään: Mikä onkaan tuo, tuossa on ahdekaunokki ja tuossa pujo. Mitä ne olivatkaan latinaksi? Ei. Ei se ollut Rubens barrichello . Ei myöskään Primoz ulaga tai Silvio berlusconi .

Tieto ei välttämättä palaudu huolimatta reitin varrella olevan eläinsuojan kohdalla saadusta piristysruiskeesta ammoniakkihuurujen tunkeutuessa sieraimiin. Kotiin palattua kipaisee kirjahyllylle selaamaan kasvi-opasta. Siis Centaurea jacea ja Artemisia vulgaris , huomaa mutisevansa.

Muistamattomuus stressaa. Kun niittokoneet monien harmiksi kaatavat tienvarsiheinikot, stressini helpottaa, kun ei ole kukkia tunnistettavaksi. Toisaalta aivoille tämä jopa neuroottinen tapani määrittää kasvilajeja kai tekee hyvää. Pyöräily voi ylläpitää fyysistä kuntoa myös aivojen osalta. Kun kukat on niitetty, on mietittävä muuta.

Viime aikoina olen miettinyt tunnin junaa. Nykyisin kaksi tuntia kestävä Helsingin ja Turun välinen junamatka halutaan lyhentää aluksi puoleentoista tuntiin ja myöhemmin tätäkin lyhyemmäksi.

Poliitikot vakuuttavat kuorossa tämän miljardien hankkeen olevan suuri ilmastoteko, joka samalla virkistää talouttamme ja koko seutukunnan elinkeinoelämää. Minä en ole tästä aivan vakuuttunut.

Korona on sopeuttanut monet etätöihin ja jo aikaisemminkin monilla aloilla työtä on voinut tehdä matkustaessaankin. Ja mikä onkaan hiilijalanjälki koko hanke huomioon ottaen. Ylenpalttinen hehku tunnin junan ympärillä tuntuu liian hyvältä. Senhän tiedämme, että kaikki liian hyvältä kuulostava ei yleensä ole totta.

Ja jos huumori sallitaan: Ettäkö helsinkiläinen haluaisi Turkuun ja turkulainen Helsinkiin tunnissa. Vai onko niin, että he paremminkin haluaisivat sieltä mahdollisimman äkkiä pois.

Erityisesti näin pyöräilyviikolla pyöräily on ollut myönteisesti esillä ja siihen kannustetaan liikuntaharrastuksena ja työmatkoja kuljettaessa. Samalla on vaadittu pyöräilymahdollisuuksien ja pyöräilyn turvallisuuden parantamista. Näin ainakin isoissa kaupungeissa.

Olen huomannut autoilijoiden yleensä ottavan Somerolla pyöräilijän hyvin huomioon. Satunnaisesti on joku, joka kaahaa kovaa ja pelottavan läheltä. Pyöräilijän tietäessä, että tällaisiakin on, takaa lähestyvän auton ääni aina vähän huolestuttaa.

Kyllähän täällä on jo nykyisinkin pyörällä päästään. Silti hirmuvauhtia kiireisiä kaupunkilaisia kuljettavien junien ohella toivoisi valtion investoivan myös turvallisiin pyöräteihin meitä kiireettömiä piennarkukkia tuijottavia maalaisia varten.

Timo Klemelä
eläkeläinen