Sanoituksen käsityöläinen

0

Sanoittajamestari Veikko Olavi Salmi eli Vexi Salmi kuoli 8.9. 2020 Helsingissä. Hän oli syntynyt 21.9. 1942 Hämeenlinnassa, jossa vietetyt lapsuus ja nuoruus olivat aina taustalla hänen tekemisissään.
Vankka ystävyys Irwinin eli Antti Hammarbergin (1943-1991) kanssa teki parivaljakosta legendaarisen. Nimimerkillä Emil von Retee Vexi Salmi loi ystävälleen renttuimagon. Tämän rattijuopumustuomiokin käännettiin voitoksi. Autolla Kanarian saarille räpsähti Yleisradiossa soittokieltoon, mutta maine kasvoi: ”Well, autolla Kanarian saarille / eli Seutulan lentokenttätyömaalle / mä lähdin tuolle suositulle matkalle / ilman ulkomaan passia.”
Irwin- hahmon kautta, toki säveltäjämaestron itsensä hyväksymänä, Vexi Salmi kritisoi parempiosaisia ja kamppaili köyhälistön puolesta. Irwinin luksusasunnon Ryysyrannan pakkohuutokauppa, verovelat ja yleinen ketutus huipentuivat Irwinin täräytykseen: ”Haistakaa paska koko valtiovalta!”
Vexi Salmi kävi sanoittajakoulunsa Toivo Kärjen (1915-1992) tallissa Fazerilla. Toivo Kärki asetti kaksikolle kaksi ultimatumia: Jumalaa ja Kekkosta ei saanut pilkata. Vexi Salmi taituroi silti Juhlavalssin , jossa piikikäs teksti yhtyy prameaan orkestrointiin: ”Linnassa herrojen taas tanssitaan, / ei rahvasta joukossa nää. / Rinnoissa mitalit luo hohtoaan, / on kerrankin täys tyhjä pää. / Vain yksi on joukosta poissa: / Sven Dufvaa siellä ei näy. / On sankarit muut karkeloissa, / ja juhlat heiltä ne käy.” Kerrotaan, että kun Toivo Kärjelle mentiin valittamaan tästä levy-yhtiön tiloissa resuavasta parivaljakosta, tämä oli karjahtanut: ”Ne tekee, jotka osaa!”
Vexi Salmi teki tuhansia sanoituksia. Jotkut niistä jäivät elämään ikään kuin vahingossa. Ahti Lammen suuhun sovitettu Elämän valttikortit oli yksi näistä onnistuneista ohilaukaisuista. Vexi Salmi oli päättänyt kirjoittaa niin paksun tekstin, ettei kukaan sitä nauramatta kuuntele: koko suku kuolee. Mutta Suomen kansapa otti sen vakavissaan. Parodiasta tuli haikea klassikko.
Vexi Salmi pysyi uskollisena työläisjuurilleen. Irwinin kantamista hautaan hän sanoi elämänsä raskaimmaksi matkaksi: hän hautasi oman nuoruutensa. Punaportin blues kuvastaa nuoruuden unohtumattomia aikoja Hämeenlinnan Kaurialassa ja Myllymäessä: ”Mä muistan nokkapokat / ja Sirkan nakit / ja myöskin rasvaletit / ja nahkatakit, / nuo hienot päivät nuoruuden. / Tavastehus! / Nyt soi Punaportin blues.”

Eija Komu
filosofian tohtori, kirjallisuuden tutkija ja kriitikko