Someron eläimistö on runsastunut– suurpetohavaintoja on vuosi vuodelta tiuhemmin

0
Susipari jolkottelee tietä pitkin riistakameran

Erityisesti Somerniemi, mutta enenevässä määrin myös koko Somero, ovat osoittautumassa villieläinten suhteen runsaslajisiksi alueiksi.

Suurpetohavaintoja on ollut suden osalta monia. Viimeisin epäilys on, että Somerniemellä susiparilla olisi tältä kesältä kahden poikasen pentue.

Ian Ramsay kertoo nähneensä suden kolme kertaa viimeisen kolmen vuoden aikana. Se on varsin paljon. Susi kuitenkin on arka eläin, joka normaalioloissa viimeiseen saakka pyrkii kaihtamaan ihmistä.

– Suden reviiri vaihtelee, se voi olla tänään tässä ja huomenna Salossa. Nyt kahdesta sudesta on tehty niin monia havaintoja Somerniemellä, että on syntynyt epäilys pentueesta. Pariskunta olisi tehtyjen havaintojen perusteella Rossinmäessä, jossa olisi sen pentue, Ian Ramsay selvittää.

Ramsay kuuluu metsästäjänä niin sanottuun neutraaliin ryhmään. Hän ei halua keskusteluun ääriryhmien ajattelua.

– Vihapuheita ei tarvita, eikä kaikkien yksilöiden tappamista. Eikä myöskään sitä, että niitä pitäisi vain silitellä ja halia. Mutta susi nyt vain ei kuulu ihmisten pihoihin. Jos yksi susi laumasta ammutaan, laumassa säilyy kunnioitus ihmistä kohtaan. Minä olen lähinnä neutraali välikäsi susihavaintojen suhteen, Ramsay korostaa.

Suurpetohavaintoja on Somerolla muitakin. Ilves on käymässä yhä tavallisemmaksi, mutta nyt on tullut havaintoja jopa ahmasta. Karhuhavainnoista on vuosia aikaa.

Myös saaristomerellä suurta tuhoa aikaan saanut merimetso on osoittanut kotiutumisen merkkejä Somerniemen järvimaisemiin.

———————————–

Isot pedot ja riistaeläimet ovat hivuttautuneet hiljalleen Someron leveysasteille

Ahma on Euroopan suurin näätäeläin, hieman mäyrää suurempi.

Se on raadonsyöjä ja peto. Ahmaa on totuttu pitämään poronhoitoalueen elikkona, joten leviäminen Somerolle on varsin yllättävää. Joka tapauksessa ahmaa siirtoistutettiin 1979–1998 kaikkiaan 16 yksilöä pääasiassa Keski- ja Länsi-Suomeen. Ahmakanta on myös vahvistunut.

Suhtautuminen metsästykseen on hyvin vaihtelevaa. Siinä on mukana myös ääripäiden väittelyä siitä, kumpi puoli on mistäkin oikeassa.

On huhuja, että ahma olisi jo tarttunut Somerolla riistakameran kuvaan. Tässä onnistunut henkilö ei kuitenkaan ole halukas tulemaan julkisuuteen. Toisaalta voidaan kysyä, kannattaako hiljainen kapina mitään. Toisen mielestä metsästys on tarpeellista kannanhoitoa, toisen mielestä tappamista.

Someron riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jarkko Nyström myöntää kuulleensa paljonkin puhetta Somerolla nähdystä ahmasta. Varmuutta ja todisteita saataisiin lisää, kun kuva on esillä.

Hirvenkaatolupia Somero sai 73. Määrä pieneni viime kaudesta. Kuva Manu Kärki.

Tärkeimmät riistalajit Somerolla ovat peura ja hirvi. Alkavalle metsästyskaudelle Somero sai 73 hirven- ja 1 000 peurankaatolupaa.

– Peuralupien määrä on ennätyksellisen iso. Niiden metsästäminen toivottavasti aloitetaan heti kauden alussa, jotta saalistavoitteeseen päästäisiin. Heinämaillahan metsästyksen pääsee aloittamaan aikaisin, mutta viljat odottavat vielä puinteja.

Seuroilta Jarkko Nyström odottaa suurta aktiivisuutta.

– Sitä tarvitaan, että annettu suuri lupamäärä saadaan hoidettua. Seurat eivät saisi nyt rajoittaa metsästystä. Ne, ketkä ovat innokkaita, niiden pitää metsälle päästä.

Iso määrä tuo muutakin. Kannan harventaminen on kuitenkin välttämätöntä, sillä niin suuresti peuroista johtuva liikennevahinkojen määrä on Varsinais-Suomessa kasvanut. Metsästys tuo mukanaan lisää ajokilometrejä.

– Jos seuralla on 100 peuralupaa, se voi poikasten kanssa olla 150 kaadettavaa eläintä. Se vaatii hirvittävän ajomäärän pelkästään autolla, kun pitää ajaa koppiin, jahtiin, leikkaamaan ja vielä jalostukseen. Yksityisteillä liikenne tulee kasvamaan. Tämä toivottavasti ymmärretään ja hyväksytään, Nyström esittää toivomuksen.

Valkohäntäpeuroja saa nykyisin metsästää vahtimalla 1.9. alkaen ja 26.9. jälkeen kaikilla metsästyslain sallimilla keinoilla. Jatkoajalla helmikuun alkupuolella niitä saa metsästää ilman koiraa.

Värikuva sudesta. Kuvattu 13.8.

Ian Ramsay toteaa metsästyskoiran päästämisen maastoon olevan suuri riski susien takia. Hän haluaa olla riistakannoissaan puolueeton.

– Susienkin kannalta on tärkeää, että kaikki sujuisi hyvin. Siinä vaiheessa kun ensimmäinen vahinko tulee, ja esimerkiksi lapsen kimppuun susi hyökkää, niin silloin 99 prosenttia ihmisistä on valmis ampumaan Suomesta kaikki sudet.

Tärkeää olisi, että susien kunnioitus ihmistä kohtaan säilyy.

– Ääripäät johtavat keskustelua ja heidän äänensä kuuluu kauas. Väliin jäävä puolueeton joukko edustaa kuitenkin suurinta osaa ihmisiä. Mutta he pelkäävät leimautumista, Ian Ramsay huomauttaa.

Ahman näkeminen oli Ramsaylle iso yllätys.

– Ensin en uskaltanut kertoa muille ja olin hiirenhiljaa. Mutta sitten kuulin muilta lisää havaintoja. Totesin, että todisteiden runsauden takia asia voidaan tuoda jo esiin.

Ian Ramsay metsästää noin sata päivää vuodessa.

– Tiedän kyllä varmasti ahman, kun sellaisen näen. On omituinen juttu, että se täällä on. Kaksi muutakin ihmistä on sen jo samalla alueella saanut nähdä. Miten mahtaakaan tänne poronhoitoalueelta tullut, Ramsay miettii.

– Se on kuitenkin äärimmäisen arka eläin, eikä siten ole ihmiselle vaaraksi, hän muistuttaa.

Karhun Ramsay on nähnyt kaksi kertaa elämässään. Somerolla hän on nähnyt vain karhun jätöksiä.

– Niitä on Suomessa noin 2 500. Ne ovat arkoja, ja suurin osa syö marjoja ja toukkia. Isomman välikohtauksen karhu aiheutti Somerniemellä hevosten kanssa noin 20 vuotta sitten. Siitä on aikaa.

Etelässä arvioidaan olevan 6–8 karhua. Kiinteää kantaa ei ole. Tihein karhukanta on Imatran seuduilla Venäjältä tulleiden yksilöiden seurauksena.

Ilves on Somerniemellä varsin tavallinen näky.

Eeva Takala sai ilveksen kuvan riistakameraan 10. elokuuta aamuyöstä. Paikka on Vesanojalla.

– Meillä on aidattu tontti ja kamera osoittaa heti aidan takana mökkitielle. Toinenkin kuva pedoista löytyy riistakamerassa. Siinä on susi. Se oli ilveksen jälkeen heti seuraavana päivänä, mutta kuva on hieman epäselvä.

Riistakameran Eeva Takala hankki alunperin peurojen takia.

– Hyvä huomata nyt, että liikkuu täällä muitakin eläimiä. Kissa ainakin kannattaa ottaa yöksi sisälle.

Myös nimettömänä pysyttelevien metsästäjien puheet todistavat: ilves ei ole mitenkään erikoinen Somerolla. Kanta voi hyvin. Syynä on myös se, että peura- ja kauriskannat ovat niin hyviä. Ilveskanta voi jopa kasvaa jälleen hyvän poikastuotannon jälkeen.

Andreas Ramsay kertoo näkevänsä ilveksiä metsässä harva se kerta. Susia hän ei ole henkilökohtaisesti nähnyt.

– Palikaisten–Vesanojan hirviporukassa on ihmisiä, jotka ovat nähneet susia useita kertoja.

Ramsaylla on maastossa parikin riistakameraa.

Reino Manner näki Somerniemellä ahman muutama vuosi sitten.

– Villisikojakin täällä näkee aina silloin tällöin. Riistakamerassa ei kuitenkaan vielä suuressa määrin, Manner kertoo.

Antti Viilolalle ei henkilökohtaisesti ole tullut suurpetohavaintoja. Suurpetoyhdyshenkilönä hän saa niitä kuitenkin niin sanotulta suurelta yleisöltä.

– Suurpetoyhdyshenkilöitä on Somerolla neljä, joista kaksi Somerniemellä. Aku Hiljanen on Somerniemellä tuore yhdyshenkilö. Somerolla havaintoja keräävät ja koostavat Jorma Launiainen ja Jarkko Nyström. Toivottavaa on, että kaikista havainnoista aina jollekin meistä kerrottaisiin, Viilola tähdentää.

Merimetso viihtyi pitkään Särkjärven maisemissa. Kyseinen yksilö oli
hyvin rohkea. Kuva Anne Kunnas.

Särkjärvelle Anne ja Jukka Kunnaksen mökkimaisemiin ilmestyi elokuussa ainakin tähän asti harvinainen lintu: merimetso. Anne Kunnas otti siitä valokuvan 19.8. Yksilö päivystää niin Särkjärvellä kuin Siikjärvellä. Kunnas on kuullut, että muissakin pienissä järvissä siitä on tehty havaintoja.

– Törmäsin ensin erääseen särkjärveläiseen mökkiläiseen, joka jutteli, että sellainen siellä istuu kivellä. Meni vain muutama päivä, niin siinä se istui meidän laiturilla.

– Hyvin rohkeasti se siinä oli. Välillä se lensi mäntyihin päivystämään. Ei se edes lentänyt pois, vaikka Jukka koitti taputtaa käsiään yhteen.

Saaristomerellä merimetso on ulosteillaan ja runsailla kannoillaan tehnyt isoa tuhoa. Samaa ei toivota Somerniemen pikkujärville.

– Joku sanoi, että täällä oleva merikotka ajaisi merimetsoa pois. Isot merikotkakannat olisivat kuulemma ajaneet merimetsoja tänne sisävesille.

Anne Kunnas toteaa olevansa hieman ihmeissään eläinkirjon runsastumisesta.

– Ihan kiva kirjo täällä alkaa eläimiä olla. Susihavainnot ovat hieman pelottavia. Kerran otin kuvankin yhdestä isosta tassun jäljestä. Koiran jälki se ei ollut. Niin kertoivat metsästäjät minulle.

Ian Ramsay toteaa, että merimetsoja on nyt ilmeisesti vain tuo yksi yksilö Somerniemellä.

Merimetson hiljainen lento tyynen veden yllä.

– Mutta vaara on, että se rupeaa sisävesille leviämään. Somerollakin pesii sentään merikotkapariskunta. Se oli muutama 10 vuotta sitten hyvin uhanalainen, mutta nyt kanta on Suomessa monikymmenkertaistunut.

Valkoposkihanhi on EU:ssa uhanalainen laji, mutta mikäli se uhkaa elinkeinoa, kantaa saa rajoittaa. Suomessa tätä nyt harkitaan. Kansalaisaloite aiheesta on tehty.